Ridván Messages

Kaksi esiin nousevaa tosiasiaa ovat saaneet meidät osoittamaan nämä sanat teille. Ensimmäinen tosiasia on kaikkialla maailmassa lisääntyvä tietoisuus koronaviruspandemian mukanaan tuomista uhkaavina kohoavista ja kauhistuttavista vaaroista. Huolimatta urheista ja päättäväisistä yhteisistä ponnistuksista välttää katastrofi on tilanne monissa maissa jo vakava ja johtaa murheellisiin seurauksiin perheille ja yksittäisille ihmisille sekä syöksee hätätilaan kokonaisia yhteiskuntia. Kärsimyksen ja surun aallot pyyhkivät yli alueen toisensa jälkeen ja heikentävät eri kansakuntia eri hetkinä eri tavoin.

Toinen tosiasia, joka on päivittäin näkyvämpi, on bahá’í-maailman sinnikkyys ja heikentymätön elinvoimaisuus sellaisen haasteen edessä, jonka kaltaisesta kellään ei ole kokemusta. Vastauksenne on ollut suurenmoinen. Kun kirjoitimme teille kuukausi sitten naw-rúzina, halusimme tähdentää, miten vaikuttavia ovat niiden yhteisöjen osoittamat ominaisuudet, joiden tavanomainen toimintamalli oli mennyt sekaisin. Kaikki, mitä on tapahtunut sen jälkeen kuluneina viikkoina, jolloin monien ystävien on täytynyt toimia jatkuvasti kiristyvien rajoitusten mukaisesti, on vain syventänyt tuntemaamme ihailua. Ottamalla oppia muualla maailmassa saaduista kokemuksista jotkin yhteisöt ovat löytäneet turvallisia ja luovia tapoja lisätä tietoisuutta siitä, mitä kaikkea väestön kansanterveys vaatii. Erityistä huomiota kiinnitetään niihin, joille virus aiheuttaa suurimman riskin, ja viruksen leviämisen aiheuttamiin taloudellisiin vastoinkäymisiin. Bahá’í World News Service -sivustolla esiin tuodut tähän liittyvät aloitteet ovat vain muutama esimerkki niistä lukuisista, jotka ovat käynnissä. Näitä ovat täydentämässä ponnistukset tarkastella, edistää ja vaalia niitä henkisiä ominaisuuksia, joita tänä aikana tarvitaan eniten. Monia näistä ponnistuksista tehdään pakostakin perheen piirissä tai yksinään, mutta missä tilanne sen sallii tai viestimet sen mahdollistavat, poikkeuksellista yhteenkuuluvuuden tunnetta vaalivat keskenään ne, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa. Yhteiselle edistymiselle niin tärkeän yhteisöelämän muutosvoiman ei anneta heikentyä.

Mieltämme on virkistänyt nähdä, miten kyvykkäästi kansalliset henkiset neuvostot, valon armeijan väsymättömät kenraalit, ovat ohjanneet yhteisöjään ja muokanneet vastauksensa hätätilaan. Ne ovat saaneet vahvaa tukea neuvonantajilta ja heidän avustajiltaan, jotka, kuten aina, ovat sankarillisesti kohottaneet rakastavan palvelun viirin. Samalla kun ne ovat pysytelleet ajan tasalla usein nopeastikin muuttuvasta oman maansa tilanteesta, neuvostot ovat huolehtineet tarpeellisista järjestelyistä bahá’í-uskon asioiden hoitamiseksi ja etenkin vaalien järjestämiseksi siellä, missä niiden järjestäminen on edelleen ollut mahdollista. Laitokset ja toimijat ovat säännöllisesti viestimällä tarjonneet viisaita neuvoja, lohduttavaa tukea ja alituista rohkaisua. Monissa tapauksissa ne ovat myös alkaneet panna merkille rakentavia aiheita, joita nousee esiin niiden yhteiskunnissa käynnistyvissä keskusteluissa. Naw-rúz-sanomassamme esittämämme toive siitä, että tämä ihmiskunnan kestokyvyn koetus antaisi sille aiempaa paremman ymmärryksen, on jo toteutumassa. Johtajat, huomattavat ajattelijat ja kommentoijat ovat alkaneet eritellä perustavanlaatuisia ajatuksia ja rohkeita pyrkimyksiä, jotka ovat viime aikoina enimmäkseen puuttuneet julkisesta keskustelusta. Tällä hetkellä nämä ovat vasta varhaisia aavistuksia, jotka kuitenkin antavat viitteitä siitä, että yhteisen tietoisuuden aika voisi olla näkyvissä.

Siihen lohtuun, jota saamme nähdessämme, miten bahá’í-maailman lannistumattomuus ilmenee toiminnassa, sekoittuu surumme pandemian seurauksista ihmiskunnalle. Me olemme tietoisia siitä, että valitettavasti uskovat ja heidän lähipiirinsä saavat myös osansa tästä kärsimyksestä. Suuren yleisön turvallisuuden tähden maailmassa niin monien ihmisten nyt pitämä etäisyys ystäviin ja sukulaisiin johtaa joidenkuiden kohdalla pysyvään eroon. Jokaisen aamun koittaessa näyttää varmalta, että vieläkin enemmän tuskaa on kestettävä ennen auringonlaskua. Olkoon lupaus jälleennäkemisestä iankaikkisissa maailmoissa lohtuna niille, jotka menettävät rakkaansa. Me rukoilemme huojennusta heidän sydämeensä ja sitä, että Jumalan armo sulkisi sisäänsä ne, joiden koulutus, elinkeino, koti tai jopa keinot elättää itsensä on joutumassa vaaraan. Me rukoilemme Bahá’u’lláhia ja anomme Hänen siunauksiaan ja suosionosoituksiaan teille ja niille, jotka ovat teille rakkaita, ja kaikille maanne asukkaille.

Miten pitkä ja vaivalloinen hyvänsä onkaan se tie, joka on kuljettava, me luotamme täysin teidän sisuunne ja määrätietoisuuteenne kulkea tämä taival loppuun asti. Ammennatte toivon, uskon ja jalomielisyyden varannoista asettaen muiden tarpeet omienne edelle ja teette mahdolliseksi henkisestä ravinnosta osattomiksi jääneiden sitä nauttia, vastauksia yhä kiihkeämmin janoavien niitä kyllikseen kuulla ja työtä maailman parantamiseksi ikävöivien siihen keinot saada. Miten me voisimme vähempää odottaa Siunatun täydellisyyden omistautuneilta seuraajilta?

Sydämet tulvillaan kiitollisuutta Siunatulle kauneudelle me kiitämme hänen armonsa runsaista ilmauksista kolmivuotissuunnitelman aikana, joka on päättynyt tämän Riván-juhlan alkamisen myötä. Pyhän vuoden elävöittävä henki, joka antoi vauhtia suunnitelman käyntiinpanolle Rivánina 1993, kyllästi tämän keskittyneiden ponnistusten ajanjakson ja teki maailmanyhdyskunnastamme entistä lujittuneemman, elinvoimaisemman, kypsemmän ja itsevarmemman. Samanaikaisesti yhdyskunnan maine kasvoi uusiin mittoihin. Vaikka tämä suunnitelma ei ole päättynyt dramaattisen määrällisen kasvun merkeissä, vaikkakin eri maissa jäsenmäärä kasvoi merkittävästi, on sen tuloksena kuitenkin ollut laadullisesti rikastunut yhdyskunta — joka on valmis käyttämään hyväkseen välittömät mahdollisuudet uskon edistämiseksi.

Karmelin projektien suurenmoinen eteneminen on ylivertaista tämän ajanjakson mitattavissa olevien saavutusten joukossa. Todellakin huolimatta lukuisista vaikeuksista on täysin selvästi päästy kolmivuotissuunnitelman julkistaneessa sanomassamme ennakoituun vaiheeseen. Kaikki rakennustyön jaksot on saatu alulle. Kirjoitusten tutkimuskeskuksen ja Kansainvälisen arkistorakennuksen laajennuksen runkorakenteet on pystytetty, ja työ näissä rakennuksissa on edennyt kohti ulko- ja sisäpuolen viimeistelyä. Kansainvälisen opetuskeskuksen pysyvän istuntorakennuksen, joka on kolmas parhaillaan Kaarelle tehtävä rakennus, pystyttäminen edistyy ripeästi. Seitsemän Bábin hautapyhäkön alapuolista terassia on nyt saatu valmiiksi, ja ne antavat aavistuksen Jumalan pyhän vuoren juurelta huipulle kehkeytyvästä loistosta. Tarkkaavainen suuri yleisö tuntee kunnioitusta vuorenrinteelle levittäytyvän kauneuden kudoksen edessä.

Näin uskomattomasti tähän mennessä toteutuneen edistyksen fyysinen todellisuus on todiste vieläkin syvällekäyvemmästä saavutuksesta, nimittäin siitä tavoitteiden ykseydestä, johon on päästy kautta maailmanlaajuisen yhdyskuntamme tätä jättiläismäistä yhteishanketta toteutettaessa. Sen osakseen saama mielenkiinto ja tuki on ilmentynyt ennennäkemättömänä lahjoitusten virtana, mikä heijastaa sellaista uhrautumisen astetta, joka todistaa Ba¬hᬒu’l¬láhia rakastavien uskon laadusta ja sydämen anteliaisuudesta kautta planeettamme. Se, että Karmelin hankkeiden lahjoitukset ovat yltäneet kolmen vuoden tavoitteeseen eli seitsemäänkymmeneenneljään miljoonaan dollariin, on taas merkki mitattavissa olevasta ja poikkeuksellisesta saavutuksesta sekä valaa uskoa siihen, että näille hankkeille välttämätön taloudellinen tuki jatkuu niiden valmistumiseen, vuosisadan loppuun asti.

Viimeisten kolmen vuoden aikaisen edistyksen merkit ilmenivät laajalti ja moninaisina. Merkillepantavat ponnistukset yhdyskunnan laajentamiseksi ja lujittamiseksi, lisääntyneet sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen hankkeet ja ennennäkemätön sysäys ulkoisten asioiden työssä muodostavat kuvan yhdyskunnasta, jolla on uusia kykyjä.

Opetustyön kentällä lisääntyi toiminta kokonaisuudessaan, mitä osoittavat suunnitelman kuluessa muodostetut kaksitoista uutta kansallista henkistä neuvostoa sekä pioneeritoiminnan ja matkaopetuksen hyöky. Monien maiden uskovat havahdutti suunnitelman aikana julkistetun pioneerikutsun esittämä tuore lähestymistapa. Eri maiden lähettämien ja vastaanottamien pioneerien määrä oli suuri, ja sekä kotimaissaan että ulkomailla toimi kokonainen vuoksi matkaopettajia. Järjestelmällinen tapa lähestyä kollektiivista opetustyötä ja tarkasti kohdennettuja pitkän ajan opetushankkeita tuotti monissa maissa tuloksia ja oli ilmeisempää kuin milloinkaan ennen.

Laajenemisen ja lujittumisen eri kehityskulkuihin liittyvästä energiasta ja luovuudesta saadaan pitkälti kiittää Kansainvälisen opetuskeskuksen osoittamaa yritteliäisyyden henkeä. Sen jatkuva ohjaus ja rohkaisu mannermaisille neuvonantajalautakunnille, sen suositukset uusista pioneerien sijoittumismalleista, mitä Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto puolsi suunnitelman alkukuukausina julkistetussa pioneerikutsussa, ja säännöllinen apu sen valvontaan asetuille mannermaisille pioneerikomiteoille, sen yhdyskunnan koulutustarpeille omistama herpaantumaton huomio, kuten ilmenee sen vuorovaikutuksesta neuvonantajien kanssa, joka koskee uusille uskoville tarkoitettujen syventymisohjelmien sisällyttämistä opetusprojekteihin, kurssien ja seminaarien suunnittelemista eri kykyihin harjaannuttamiseksi, lastenopettajien koulutusta ja lastenluokkien moninkertaistamista, sen kannustus pyrkimyksille perustaa koulutusinstituutteja maailman eri osiin — ovat kaikki johtaneet valtaisiin tuloksiin. Opetuskeskukselle kuuluu myös suurin ansio siitä vaikutusvallasta, jota se käytti neuvonantajien kautta peruskirjallisuusohjelmien omaksumiseksi yhä useammissa maissa. Tällaisissa ohjelmissa valittiin joitakin uskon levittämiselle ja uskovien syventämiselle keskeisiä nimikkeitä, painettiin niitä suuret määrät ja pantiin myyntiin alennetuin hinnoin. Merkittävä edistys tämän keskeisen maailmankeskuksessa toimivan laitoksen kehityksessä oli kouriintuntuvaa sen valmistellessa ja hoitaessa viime joulukuussa neuvonantajain konferenssia, joka viitoitti tien näiden uskon korkea-arvoisten toimihenkilöiden työlle välittömästi seuraavien vuosien ajaksi.

Merkittävä kehityskulku oli, miten kotoperäiset uskovat ottivat huomattavasti aikaisempaa enemmän vastuulleen opetus- ja lujitustyötä omissa maissaan. Suurista levottomuuksista kärsivillä alueilla, kuten Angolassa, Kambodžassa, Liberiassa ja Sierra Leonessa, ystävät saavuttivat tärkeitä voittoja, kuten määrällisesti merkittäviin liittymisiin johtaneessa opetustyössä, bahá’í-neuvostojen perustamisessa ja elvyttämisessä tai kehityshankkeiden käynnistämisessä ja ylläpitämisessä. Paikoissa, joihin on äskettäin muodostettu kansallinen henkinen neuvosto, kuten entisen itäryhmän maissa, ystävät ovat osoittaneet ihailtavaa kykyä hoitaa uskon asioita. Tämän ajanjakson kohokohta oli elinvoimaisuuden, rohkeuden ja luovuuden hyöky saarilla sijaitsevissa bahá’í-yhdyskunnissa kautta maailman. Toiminta oli hyvin monimuotoista, mihin sisältyi paikallisten opettajien kokoaminen, matkaopettajien kouluttaminen ja lähettäminen joukoittain naapurisaarille, alkeiskoulujen avaaminen, monia tilaisuuksia uskon julistamiseen sekä sellaisten tapahtumien tukeminen, joihin osallistui korkea-arvoisia viranomaisia ja vaikutusvaltaisia henkilöitä. Se, että viime vuosina monet saarivaltioiden hallitusten johtajat ovat vierailleet bahá’í-maailmankeskuksessa, on osoitus näissä pienissä, hajallaan maailman merillä olevissa maissa asuvien bahá’íden toiminnan elinvoimaisuudesta. Yhdessä kaikki edellä olevat esimerkit eri elinympäristöissä olevien ystävien asenteesta ja ponnistelusta osoittavat suurempaa sitoutumista opetustyöhön sekä lisääntyvää kypsyyttä ja sinnikkyyttä, mikä kuvastaa monenlaisista väestöryhmistä lähtöisin olevia bahá’íta motivoivan uskon syvyyttä.

Sopusoinnussa näiden huomioiden kanssa oli nuorten merkittävä panos laajenemisessa ja lujittumisessa. Heidän toimintansa sai uusia ulottuvuuksia tänä kolmen vuoden ajanjaksona. Kimmokkeenaan nuorisokonferenssit ja muut tapaamiset, joissa oli esillä heitä kiinnostavat asiat, nuoret kautta maailman käyttivät suunnattoman määrän aikaa, energiaa ja intoa opetustyöhön matkaopettajina omissa maissaan ja niiden ulkopuolella sekä ryhminä kollektiivissa opetushankkeissa ja saivat näin tehdessään aikaan satojen liittymisen uskoon ja monien paikallisten henkisten neuvostojen muodostamisen, nuorten toteuttama musiikki ja taide uskon julistamisen ja opettamisen välineenä oli monin paikoin tunnusomaista heidän ponnistuksilleen, tanssi- ja draamaseminaarien yleistyminen oli erityisen tehokasta, nuorten osallistuminen ulospäinsuuntautumiseen avasi uskolle uusia mahdollisuuksia tällä alalla, palveluvuoteen sitoutuminen tuli aiempaa laajemmin osoitetuksi, samalla kasvoi huomattavasti niiden nuorten määrä, jotka hankkivat itselleen koulutuksen ja menestyivät erinomaisesti yliopistomaailmassa, akateemisen ammatin harjoittajina tai työelämässä — kaiken kaikkiaan osoitus siitä, että nuoret tekevät enemmän uskon suoranaisessa palveluksessa ja antavat samalla panoksensa yhteiskunnan yleiseen kehitykseen.

Merkit yhdyskunnan lujittumisesta näkyivät myös niin, että ystävät olivat entistä enemmän osallisina sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen, etenkin opetusalalla. Yhdessä merkittävässä tapauksessa eräs hallitus pyysi bahá’íta ottamaan vastuulleen seitsemän julkisen koulun hoitamisen, ja he tekivät tämän Maailmankeskuksen Sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen toimiston tuella. Ansaitsee huomata, että Afrikassa oman maansa poliittisten levottomuuksien vuoksi maanpaossa olevat bahá’í-yhdyskunnat jatkoivat sellaisten maatalous- ja muiden hankkeiden kehittämistä, jotka pitkälti takasivat niiden omavaraisuuden. Ponnistukset naisten aseman parantamiseksi pääsivät vauhtiin monissa maissa, joissa sen lisäksi, että bahá’ít osallistuivat muiden järjestöjen tukemiin hankkeisiin, bahá’í-laitokset asettivat komiteoita ja perustivat toimistoja huolehtimaan naisten eduista. Bahá’íden kansainvälisen yhteisön Naisten asiain toimistosta tuli tämän edistyksen symboli.

Monissa maissa bahá’ít myös osallistuivat merkittävässä määrin hallitusten tukemiin ohjelmiin terveyden edistämiseksi, muissa yhteyksissä bahá’í-ryhmät panivat sellaisia ohjelmia alulle ja toteuttivat ne. Sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen hyväksi tehdylle työlle oli myös tunnusomaista monien tärkeiden hankkeiden ja järjestöjen päättäväinen perustaminen ja vakiinnuttaminen. Kolme kokeiluluontoista lukutaitohanketta aloitettiin ensiaskelena lukutaitokampanjalle, jonka Sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen toimisto aikoo ulottaa kautta maailman. Bahá’íden aloitteellisuus ja osallisuus kehityshankkeissa johti myös uskon julistamiseen, kun ne saivat suuren yleisön osallistumaan ja joukkoviestimet kiinnostumaan.

Uskon julistamiselle antoi vauhtia kaikki aiemmat samanmittaisen ajanjakson ennätykset ylittänyt ryntäys ulkoisten asioiden työssä. Ihmeteltävät ponnistukset maailman kaikissa osissa koituivat uskolle paljon aikaisemmin saavutettua suuremmaksi huomioarvoksi ja siitä johtuvaksi Bahá’íden kansainvälisen yhteisön paremmaksi maineeksi. Edistyksen valtaviivat olivat ilmeiset siinä, miten luontevasti bahá’í-yhdyskunnat, pienet ja suuret, tukivat julkisia tapahtumia tai osallistuivat niihin, bahá’íden kehkeytymisessä yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi, jonka hallituselimet ja kansalaisjärjestöt sekä monet merkittävät henkilöt tunnustavat sekä vaivattomassa pääsyssä viestimiin. Todellakin bahá’í-tapahtumien ja -tavoitteiden saama laaja julkisuus sanomalehdissä ja sähköisissä tiedotusvälineissä ylitti kaikki etukäteisarviot.

Maailmanlaajuisen toiminnan jatkumosta erottui joitakin tiettyjä kehityskulkuja: se, miten taajaan korkeat viranomaiset pyysivät bahá’íta osallistumaan tapahtumiin tai hankkeisiin tai avustamaan niissä, bahá’íden menestyksekkäät aloitteet vaikuttaa hallitusten toimintaan, bahá’í-opinto-ohjelmien ja -kurssien vakiinnuttaminen korkeakouluihin ja yliopistoihin sekä opetusmateriaalien ottaminen käyttöön julkisissa kouluissa sekä taiteet bahá’í-laitosten, -ryhmien ja -yksilöiden käytössä julistustilaisuuksissa.

Vuoden 1995 aikana oli kaksi tärkeää Yhdistyneiden Kansakuntien tilaisuutta esimerkkinä siitä, miten maailmanlaajuisissa hankkeissa hahmottuva ajatusten ykseys on saamassa lisää liikevoimaa, ja nämä saivat osakseen bahá’í-yhdyskunnan aktiivisen huomion ja osanoton. Ensiksi maaliskuussa Kööpenhaminassa olleessa sosiaalisen kehityksen huippukokouksessa oli useammasta kuin 40 maasta mukana 250 ystävää, jotka panivat toimeen vaikuttavan kampanjan tutustuttaakseen huippukokouksen osanottajat sekä siihen liittyvän kansalaisjärjestöjen foorumin bahá’í-opetuksiin. Tämä oli se tilaisuus, jossa Bahá’íden kansainvälisen yhteisön tuottamaa lausuntoa “Ihmiskunnan hyvinvointi” ensi kerran jaettiin ja siitä keskusteltiin. Seuruutoimiin kaikkialla maailmassa sisältyi konferenssien ja seminaarien järjestäminen samoin kuin lausunnon jakaminen. Toiseksi Beijingissä syyskuussa pidettyyn neljänteen naisten maailmankonferenssiin ja sen yhteydessä järjestettyyn kansalaisjärjestöjen foorumiin osallistui enemmän kuin 500 bahá’íta kautta maailman Bahá’íden kansainvälisen yhteisön virallisen valtuuskunnan lisäksi. Samana vuonna sai kolmas tapahtuma, Yhdistyneiden Kansakuntien viisikymmenvuotisjuhlien viettäminen, Bahá’íden kansainvälisen yhteisön Yhdistyneiden Kansakuntien toimiston tuottamaan ja jakamaan lausunnon nimeltä “Kansakunnat käännekohdassa”, johon sisältyy ehdotuksia maailmanjärjestön kehittämiseksi.

Erityisen huomionarvoista ulkoisten asioiden toiminnassa olivat kaksi tapausta, joissa Amatu’l-Bahá Rúíyyih Khánum oli näkyvästi osanottajana. Viime keväänä hän johti neljän virallisen bahá’í-edustajan valtuuskuntaa Uskontojen ja luonnonsuojelun allianssin huippukokouksessa, jonka suojelijana oli Hänen kuninkaallinen korkeutensa prinssi Philip ja joka pidettiin Windsorin linnassa. Lokakuussa Rúíyyih Khánum oli pääpuhuja neljännessä kansainvälisessä dialogissa globaaliin yhteiskuntaan siirtymiseksi, joka pidettiin Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (UNESCO) suojeluksen alaisena ja jonka järjestivät maailmanrauhan bahá’í-professuuri ja Marylandin yliopiston historian laitos.

Emmekä voi jättää mainitsematta muutamia muita kyseisen ajanjakson tärkeitä tunnusmerkkejä. Kitáb-i-Aqdas julkaistiin alkukielellä arabiaksi ensi kertaa niiden persiaksi käännettyjen selitysten kera, jotka täydentävät englanninkielistä laitosta. uqúqu’lláhin laki sai vankemman sijan uskovien sydämessä kautta maailman, ja suunnitelman viimeisen vuoden aikana uqúqu’lláhin uskottu, Jumalan asian käsi ‘Alí-Muammad Varqá, muutti asumaan Pyhään maahan. Tämä merkittävä askel tarkoittaa myös sitä, että kaikki kolme Jumalan asian kättä — Amatu’l-Bahá Rúíyyih Khánum, hra ‘Alí-Akbar Furútan ja tri Varqá — asuvat nyt maailmankeskuksessa ja suovat innoitusta pyhiinvaeltajille ja vierailijoille sekä maailmankeskuksessa palveleville ystäville.

Tällaisen rohkaisevan kehityksen taustaa vasten me aloitamme tänä Rivánina nelivuotissuunnitelman, joka vie meidät Rivániin 2000. Me kutsumme vilpittömästi ja rakastaen veljiämme ja sisariamme kaikissa maissa liittymään meihin ja saamaan liikkeelle voimainponnistuksen, joka on takaava nopeaan lähestyvän kahdennenkymmenennenensimmäisen vuosisadan sukupolville kestävän perinnön.

Nelivuotissuunnitelman tähtää yhteen päätulokseen: merkittävään edistykseen joukkojen liittymisen prosessissa. Kuten olemme aiemmin todenneet, tähän on tarkoitus päästä edistymällä selvästi yksityisen uskovan, uskon laitosten ja paikallisen yhdyskunnan toiminnassa ja kehityksessä.

Ilmaus “edistys joukkojen liittymisen prosessissa” on sen käsityksen mukainen, että nykyiset olot vaativat ja olemassa olevat tilaisuudet mahdollistavat bahá’í-maailmanyhdyskunnan laajamittaisen jatkuvan kasvun, että tämä eteenpäinsyöksähdys on välttämätön maailman tilan vuoksi, että Ba¬hᬒu’l-láhin järjestyksen rakentumisen kolme olennaista osallistujaa — yksilö, uskon laitokset ja yhdyskunta — voivat vaalia tällaista kasvua ensiksikin hyväksymällä henkisesti ja älyllisesti sen mahdolliseksi ja sitten työskentelemällä uusien uskovien joukkojen vastaanottamiseksi, panemalla vauhtiin heidän henkinen ja hallinnollinen koulutuksensa ja kehityksensä ja siten moninkertaistamalla niiden tiedokkaiden, aktiivisten opettajien ja hallintotyöntekijöiden määrän, joiden osallisuus uskon työssä takaa uusien kannattajien alituisen tulvan, bahá’í-neuvostojen keskeytymättömän kehittymisen ja yhdyskunnan vakaan lujittumisen.

Lisäksi tämän prosessin edistäminen sisältää itsessään sen, että prosessi jo on käynnissä ja että paikalliset ja kansalliset yhdyskunnat ovat sen eri vaiheissa. Kaikki yhdyskunnat saavat nyt tehtäväkseen ryhtyä toimiin ja ponnistella jatkuvasti saavuttaakseen sen laajenemisen ja lujittumisen tason, joka on oikeassa suhteessa niiden mahdollisuuksiin. Yksilöä ja laitoksia, vaikka niillä onkin selvästi eri toimialat, kehotetaan nousemaan ja vastaamaan tämän yhdyskuntamme elämälle ja kaiken ihmiskunnan kohtalolle ratkaisevan ajan vaatimuksiin.

Yksilön osa on verrattoman tärkeä uskon työssä. Juuri yksilö osoittaa uskon elinvoimaa, josta opetustyön menestys ja yhdyskunnan kehitys ovat riippuvaiset. Ba¬hᬒu’l¬láhin käsky jokaiselle yksilölle opettaa hänen uskoaan merkitsee väistämätöntä velvollisuutta, jota ei voi siirtää millekään uskon laitokselle ja jota ne eivät voi ottaa vastuulleen. Ainoastaan yksilö voi käyttää niitä ominaisuuksia, joihin sisältyy kyky tehdä aloitteita, tarttua tilaisuuksiin, solmia ystävyyssuhteita, olla henkilökohtaisesti muiden kanssa tekemisissä, luoda yhteyksiä, päästä yhteistyöhön muiden kanssa uskoa ja yhteiskuntaa yhdessä palvellen sekä muuttaa toiminnaksi neuvottelevien elinten päätökset. Yksilön velvollisuus on “harkita jokaista lähestymistapaa, jota hän voisi hyödyntää henkilökohtaisissa yrityksissään niiden huomion vangitsemiseksi, kiinnostuksen ylläpitämiseksi ja uskon syventämiseksi, jotka hän koettaa opastaa uskonsa helmaan”.

Saadakseen parhaan hyödyn näistä ominaisuuksista yksilö turvautuu rakkauteensa Ba¬hᬒu’l-láhiin, liiton väkevyyteen, rukouksessa vaikuttaviin voimiin, pyhien kirjoitusten säännöllisestä lukemisesta ja opiskelemisesta peräisin olevaan innoitukseen ja sivistykseen sekä niihin uudistaviin voimiin, jotka vaikuttavat hänen sieluunsa, kun hän pyrkii käyttäytymään jumalallisten lakien ja periaatteiden mukaisesti. Näiden lisäksi yksilöllä, koska hänelle on annettu velvollisuudeksi opettaa uskoa, on kyky vetää puoleensa Ba¬hᬒu’l¬láhin lupaamat erityiset siunaukset. “Ken tänä päivänä avaa suunsa lausuakseen Herransa nimeä, hänen avukseen tulevat innoituksen sotajoukot laskeutumaan minun nimeni, kaikkitietävän, kaikkiviisaan taivaasta. Hänen avukseen rientävät myös korkeuden joukot, jokainen puhtaan valon maljaa korkealla kantaen”, Siunattu kauneus vakuuttaa.

Shoghi Effendi tähdensi yksilön aloitteellisuuden ja toiminnan ehdotonta välttämättömyyttä. Hän selitti, että ilman yksilön tukea, “samanaikaisesti varauksetonta, jatkuvaa ja avokätistä”, hänen kansallisen henkisen neuvostonsa jokainen toimi ja suunnitelma on “ennalta tuomittu epäonnistumaan”, Mestarin jumalallisen suunnitelman tarkoitus “estyy” ja sen lisäksi itse Ba¬hᬒu’l-láhin ylläpitävä voima “evätään joka ainoalta yksilöltä, joka ajan oloon jää paikoilleen ja jättää osansa tekemättä”. Näin ollen minkä tahansa kehityksen kaikkein ratkaisevin tekijä on yksityinen uskova, jolla on valta panna toimeksi, minkä vain hän voi oman aloitteellisuutensa ja jatkuvan toimintansa kautta tehdä. Suojelijan neuvot yksilön aloitteellisuuden esteenä joskus olevasta riittämättömyydentunteesta välittyvät hänen puolestaan kirjoitetusta kirjeestä: “Tärkeimpänä näistä mainitsette uskovien kohdalta rohkeuden ja aloitteellisuuden puutteen sekä alemmuudentunteen, joka estää heitä puhumasta suurelle yleisölle. Juuri nämä heikkoudet hän toivoo ystävien voittavan, sillä ne eivät vain lamauta heidän ponnistuksiaan vaan ovat suorastaan omiaan tukahduttamaan uskon liekin heidän sydämestään. Vasta kun kaikki ystävät oppivat käsittämään, että jokainen heistä pystyy kykyjensä mukaan välittämään sanoman, he voivat toivoa saavuttavansa sen tavoitteen, jonka rakastava ja viisas Mestari on heille asettanut — — Jokainen on mahdollinen opettaja. Hänen tarvitsee vain käyttää sitä, minkä Jumala on hänelle antanut, ja näin todistaa, että hän on hänelle osoitetun luottamuksen arvoinen.”

Bahá’í-laitosten kannalta joukkojen liittyminen tulee vaikuttamaan niihin yhtä suuresti, kuin ne tulevat vaikuttamaan siihen. Paikallisten ja kansallisten bahá’í-neuvostojen kehittyminen tänä aikana vaatii uudenlaista mielentilaa niiden jäsenten osalta samoin kuin niiden osalta, jotka ne valitsevat, sillä bahá’í-yhdyskunta on osallisena suunnattoman suuressa historiallisessa kehityskulussa, joka on tulossa kriittiseen vaiheeseen. Ba¬hᬒu’l¬láh on antanut maailmalle sellaisessa järjestyksessä toimimaan tarkoitetut laitokset, jonka tarkoitus on kanavoida uudenlaisen sivistyksen voimat. Kehitys kohti tätä loistavaa toteumaa vaatii bahá’í-yhdyskunnan suurta ja jatkuvaa laajenemista, jotta näiden laitosten kypsymiselle on riittävät puitteet. Asialla on välitön merkitys Ba¬hᬒu’l¬láhin tunnustautuneille kannattajille kaikissa maissa.

Jotta tällaista laajenemista voidaan kannustaa ja siihen mukautua, henkisten neuvostojen täytyy kohota uudelle tasolle hoitaessaan velvollisuuksiaan jumalallisen ohjauksen kanavina, opetustyön suunnittelijoina, ihmisvoimavarojen kehittäjinä, yhdyskuntien rakentajina ja joukkojen rakastavina paimenina. Ne voivat toteuttaa nämä tulevaisuudennäkymät kehittämällä jäsentensä kykyä pitää yhdessä neuvoa uskon periaatteiden mukaisesti ja neuvotella toimivaltansa alaisten ystävien kanssa, vaalimalla palvelemisen henkeä, tekemällä oma-aloitteisesti yhteistyötä mannermaisten neuvonantajain ja heidän apujoukkojensa kanssa sekä pitämällä yllä ulkoisia suhteitaan. Erityisesti täytyy edistyksen uskon laitosten kehittymisessä tulla ilmi niin, että niiden paikkakuntien määrä moninkertaistuu, joilla henkisen neuvoston toiminta lisää yksityisten uskovien kykyä palvella uskoa ja vaalii ykseydessä toimimista. Sanalla sanoen, henkisen neuvoston kypsyyttä ei pidä mitata vain sen kokousten säännöllisyydellä ja sen toiminnan tehokkuudella vaan myös bahá’íden määrän kasvulla, neuvoston ja sen yhdyskunnan jäsenten vuorovaikutuksen tehokkuudella, yhdyskunnan henkisen ja sosiaalisen elämän laadulla sekä yleisvaikutelmalla dynaamisen, alati edistyvän kehityksen keskellä olevan yhdyskunnan elinvoimaisuudesta.

Yhdyskunta, erotukseksi yksilöstä ja laitoksista, saa lukumääränsä kasvamisen myötä oman luonteensa ja ominaislaatunsa. Tämä on välttämätöntä kehitystä, jolle täytyy suoda paljon huomiota sekä niillä paikoin, missä laajamittaista liittymistä on tapahtunut, että varauduttaessa aikaisempaa suurempiin joukkoliittymisiin. Yhdyskunta on tietenkin enemmän kuin jäsentensä summa, se on kulttuurin monipuolinen yksikkö, joka koostu yksilöistä, perheistä ja laitoksista, jotka ovat alullepanijoita ja kannustajia niille järjestelmille, elimille ja järjestöille, jotka työskentelevät yhdessä yhteisen päämäärän hyväksi ja sen omien rajojen sisä- että ulkopuolella olevien ihmisten parhaaksi, se on kooste monenlaisista, vuorovaikutuksessa olevista osallisista, jotka etenevät kohti ykseyttä herpaantumattomasti henkistä ja sosiaalista edistystä tavoitellen. Koska bahá’ít kaikkialla ovat vasta aivan yhdyskuntien rakentamisprosessin alussa, käsillä olevat tehtävät vaativat valtavat ponnistukset.

Kuten olemme sanoneet aikaisemmassa sanomassa, yhdyskunnan kukoistaminen etenkin paikallistasolla kysyy käyttäytymismallien merkittävää kohentamista: niiden, joiden kautta henkisen neuvoston yksityisten jäsenten hyveiden ja sen toiminnan kollektiivinen ilmaus näkyy selvästi yhdyskunnan ykseytenä ja toveruutena sekä sen toiminnan ja kasvun voimaperäisyytenä. Tämä edellyttää sen osatekijöiden — aikuisten, nuorten ja lapsien — yhdentymistä henkisessä, sosiaalisessa, kasvatuksellisessa ja hallinnollisessa toiminnassa sekä heidän osallisuuttaan paikallisissa opetus- ja kehityssuunnitelmissa. Siihen itseensä sisältyy yhteinen tahto ja päämäärähakuisuus henkisen neuvoston säilyttämiseksi vuotuisten vaalien välityksellä. Se käsittää käytännön palvella Jumalaa yhdessä. Siten yhdyskunnan henkiselle elämälle on olennaista, että ystävät säännöllisesti kokoontuvat hartaustilaisuuksiin paikallisiin bahá’í-keskuksiin, missä niitä on, tai muualle, vaikkapa uskovien koteihin.

Joukkojen liittymisen sisältämien laajenemis- ja lujittamismahdollisuuksien toteuttamiseksi täytyy maailmanlaajuisesti ponnistella ihmisvoimavarojen kehittämiseksi. Yksilöiden pyrkimykset järjestää oppitunteja kodeissaan, laitosten tukemat ajoittaiset oppikurssit ja yhdyskunnan vapaamuotoinen toiminta, vaikkakin tärkeitä, eivät ole riittäviä nopeaan laajenevan yhdyskunnan kasvattamiseksi ja kouluttamiseksi. On siksi ensiarvoisen tärkeää, että järjestelmällisesti paneudutaan keksimään keinoja opettaa uskon perustotuuksia suurille uskovien joukoille sekä harjaannuttaa ja auttaa heitä palvelemaan Jumalan asiaa, niin kuin Jumalan heille suoma lahjakkuus sallii. Ei pitäisi lainkaan viivytellä sellaisten pysyvien instituuttien perustamista, joiden tarkoitus on järjestää säännöllisesti hyvin organisoituja korkeatasoisia koulutusohjelmia. Tietenkin fyysiset puitteet ovat instituutille välttämättömät, mutta tämä ei ehkä vaadi omaa rakennusta.

Asia edellyttää mannermaisten neuvonantajien ja kansallisten henkisten neuvostojen yhteistyön tiivistämistä. Sillä näiden koulutusinstituuttien menestys tulee hyvin suuressa määrin riippumaan mannermaisten neuvonantajien ja apulaisneuvoston jäsenten aktiivisesta osallisuudesta niiden toimintaan. Erityisesti tulee olemaan tarpeen, että apulaisneuvoston jäsenillä on kiinteät yhteistyösuhteet instituutteihin ja luonnollisesti niihin paikallisiin henkisiin neuvostoihin, joiden yhdyskunnat hyötyvät instituuttien ohjelmista. Koska instituutteja tulee pitää oppineisuuden keskuksina ja koska niiden luonne on sopusoinnussa apulaisneuvoston jäsenten kasvatuksellisten velvoitteiden kanssa ja tarjoaa mahdollisuuden niiden harjoittamiselle, läheisen osallistumisen instituuttien toimintaan tulisi nyt tulla osaksi näiden uskon toimihenkilöiden muotoutumassa olevia tehtäviä. Kasvavan uskovien joukon lahjakkuuksien ja kykyjen hyödyntäminen on myös oleva ratkaisevaa instituuttien ohjelmien kehittymiselle ja toteutumiselle.

Koska ilmaus “instituutti” on vakiintunut moneen yhteyteen bahá’í-yhdyskunnassa, muutama selventävä sana on tarpeen. Seuraavat neljä vuotta ovat oleva tavaton ajanjakso uskomme historiassa, merkitykseltään mullistava käännekohta. Se, mitä ystäviä kaikkialla maailmassa nyt pyydetään tekemään, on, että he omistavat itsensä, aineelliset voimavaransa, kykynsä ja aikansa niin mittavan koulutusinstituuttien verkoston kehittämiselle, ettei sellaista ole aiemmin milloinkaan yritetty. Näillä bahá’í-oppineisuuden keskuksilla on oleva tavoitteenaan yksi hyvin käytännöllinen tulos, nimittäin kasvattaa joukoittain uskovia, jotka ovat kouliintuneet vaalimaan ja helpottamaan joukkojen liittymisen prosessia tehokkaasti ja rakastavasti.

“Keskittäkää tarmonne Jumalan asian levittämiseen”, näin Ba¬hᬒu’l¬láh opastaa palvelijoitaan ja lisää: “Nouskoon sitä edistämään, ken on niin ylevän kutsumuksen arvoinen. Sen velvollisuus, joka ei tätä kykene tekemään, on nimittää tilalleen toinen julistamaan tätä ilmoitusta — —”. Aivan kuin voi valtuuttaa toisen opettamaan puolestaan korvaamalla pioneerin tai matkaopettajan kulut, voi myös valtuuttaa instituutissa palvelevan opettajan, joka luonnollisesti on opettajien opettaja. Näin toimiakseen voi tehdä tähän tarkoitukseen määrätyn lahjoituksen mannermaiseen bahá’í-rahastoon, samoin kuin paikallisiin, kansallisiin tai kansainvälisiin rahastoihin.

Kaikissa ponnistuksissaan nelivuotissuunnitelman päämäärän saavuttamiseksi ystäviä pyydetään myös omistamaan suurempaa huomiota taiteiden hyödyntämiselle, ei vain julistustyössä vaan myös laajenemis- ja lujitustyössä. Kuvataiteilla, esittävillä taiteilla ja kirjallisuudella on ollut ja voi edelleen olla tärkeä osa uskon vaikutusvallan laajentamisessa. Kansantaiteen tasolla tätä mahdollisuutta voidaan toteuttaa maailman joka kolkassa, olipa kyseessä kylä, kaupunki tai suurkaupunki. Shoghi Effendi odotti taiteilta suuria keinona saada opetuksille huomiota. Hänen puolestaan yksityiselle uskovalle kirjoitettu kirje välittää Suojelijan näkemyksen näin: “Tulee päivä, jolloin Jumalan asia leviää kulovalkean tavoin, kun sen henki ja opetukset esitetään näyttämöllä tai taiteessa ja kirjallisuudessa yhtenä kokonaisuutena. Taide kykenee herättämään tällaisia yleviä tuntemuksia paremmin kuin kylmä järkeily, etenkin väestön valtaosassa.”

Samalla kun ystävät ja laitokset kaikkialla suuntaavat tarmonsa suunnitelman vaatimusten toteuttamiseen, työ Karmelin suurten hankkeiden parissa jatkuu kohti niiden odotettua valmistumista vuosisadan lopussa. Suunnitelman loppuun mennessä Rivánina 2000 Kirjoitusten tutkimuskeskuksen ja Arkistorakennuksen laajennuksen rakennukset otetaan käyttöön ja Kansainvälisen opetuskeskuksen rakennus on edennyt aivan viimeistelyvaiheeseen. Osa yleistä tietä, joka nyt katkaisee Bábin hautapyhäkön yläpuolisten terassien polun, on madallettu, ja leveä yhdyssilta omine puutarhoineen on rakennettu, myös viisi ylemmistä terasseista on saatu valmiiksi. Jäljellä olevat neljä ylempää terassia ja kaksi vuoren juurella olevaa ovat edistyneet pitkälle. Maailmankeskuksessa toteutetaan myös muita erityisiä hankkeita. Huomiota saavat sellaiset kysymykset kuten useampien Kitáb-i-Aqdasin lakien voimaansaattaminen kaikkialla, uuden englanninkielisen Ba¬hᬒu’l¬láhin kirjoitusten valikoiman valmistaminen, Kansainvälisen opetuskeskuksen tehtävien kehittäminen edelleen sekä keinojen keksiminen Maailmankeskukseen tulevien pyhiinvaeltajien ja vierailijoiden määrän lisäämiseksi.

Bahá’í-maailmanyhteisö laajentaa ponnistuksiaan sekä sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen että ulkoisten asioiden alalla ja jatkaa näin välitöntä yhteistyötä sellaisten voimien kanssa, jotka vievät kohti järjestyksen saamista maailmaan. Koordinaatiokykyään kehittämällä Sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen toimisto jatkaa voimavarojen ja tilaisuuksien rajoissa sadoissa kehityshankkeissa kautta maailman jo saavutetun pohjalta. Ulkoisten asioiden alalla ponnistukset keskitetään maailmanrauhaan suuntautuviin prosesseihin vaikuttamiseksi, erityisesti yhdyskunnan osallisuudella ihmisoikeuksien, naisten aseman, maailmanlaajuisen hyvinvoinnin ja moraalisen kehityksen edistämiseen. Näitä asioita ajaessaan Bahá’íden kansainvälisen yhteisön Yhdistyneiden Kansakuntien toimisto etsii tapoja vahvistaa bahá’íden ja Yhdistyneiden Kansakuntien välisiä siteitä. Samoin Tiedotustoimisto auttaa bahá’í-laitoksia hyödyntämään näitä asioita uskon julistuksen lisäämiseksi. Iranin bahá’íden puolustaminen ja lisäponnistukset uskon vapauttamiseksi tässä ja muissa maissa, missä se on julistettu laittomaksi, ovat keskeinen osa kanssakäymisestämme hallitusten ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Kaikissa näissä suhteissa kehotamme bahá’í-ystäviä ja -laitoksia pitämään mielessään ulkoisten asioiden toiminnan tärkeyden ja suomaan niille uutta huomiota.

Kahden kansallisen henkisen neuvoston muodostaminen tänä Rivánina saa nelivuotissuunnitelmalle suotuisan alun. Ilmoitamme hyvillämme, että kaksi edustajaamme kansallisiin ensikonventteihin ovat Jumalan asian käsi Amatu’l-Bahá Rúíyyih Khánum Moldovassa ja hra Fred Schechter, Kansainvälisen opetuskeskuksen neuvonantajajäsen, São Tomé ja Príncipessä. Valitettavasti Ruandan ja Burundin kansallisia henkisiä neuvostoja ei voida valita uudelleen tänä vuonna täysin niistä riippumattomien seikkojen vuoksi. Tämän vuoksi näiden laitosten lukumäärä maailmassa on edelleen 174.

Riván vuonna 2000, ajankohta, jolloin nelivuotissuunnitelma on määrä saattaa päätökseen, tulee monta kuukautta ennen kahdennenkymmenennen vuosisadan loppua. Tuossa kriittisessä vaiheessa bahá’í-maailma katsoo taakseen ja antaa arvoa niille tavattomille kehityskuluille ja häikäiseville saavutuksille, jotka ovat olleet tunnusomaisia Ba¬hᬒu’l¬láhin asian aikakirjoille tuon vaiheikkaan ajanjakson kuluessa — ajanjakson, jota ‘Ab¬du’l-Ba¬há nimitti “valon vuosisadaksi”. Tuolloin tunnustusta saavista saavutuksista ei ole oleva vähäisin Karmelin nykyisten hankkeiden valmistuminen, mikä yhdessä tämän pyhän vuoren muiden rakennusten kanssa on oleva loistava osoitus siitä, mihin asti hallintojärjestys on edistynyt muotoutumisen aikakaudella tuohon ajankohtaan mennessä. Kohokohta tälle on, jos Jumala suo, Maailmankeskuksessa järjestettävä suuri tapahtuma merkkinä Kaaren rakennusten valmistumisesta sekä Bábin hautapyhäkön terassien avaamisesta yleisölle.

Rakastetut ystävät, me aloitamme tämän suunnitelman keskellä ylimenokauden pahenevaa sekasortoa. Ba¬hᬒu’l¬láhin ilmoituksen vaikutuksesta liikkeelle lähteneet kaksoiskehityskulut ovat täydessä toiminnassa ja kasvattavat liikemääräänsä, joka Shoghi Effendin sanoin “vie huippukohtaansa ne voimat, jotka muuttavat planeettamme perin pohjin”. Toinen kehityskuluista on yhdentävä, toinen on hajottava. Näiden kehityskulkujen aiheuttamasta “yleismaailmallisesta kuohunnasta” syntyy rauha vaihe vaiheelta, joiden välityksellä tulee silminnähtäväksi, kuinka lisääntyvä tietoisuus maailmankansalaisuu¬desta vaikuttaa yhdistävästi.

Tämän päämäärän kannalta äskettäiset maailmantapahtumat ovat paradoksaalisesti olleet sekä tyrmistyttäviä että tyynnyttäviä. Toisaalta ihmiskunnan asioiden epäjärjestys tuottaa päivittäisen annoksen kauheuksia, jotka turruttavat aistit, toisaalta maailman johtajat ryhtyvät usein yhteisiin toimiin, jotka merkitsevät bahá’í-tarkkailijalle suuntausta kansakuntien yhteisiin ensiaskeleihin maailman ongelmien ratkaisemiseksi. Miettikää esimerkiksi, kuinka epätavallisen taajaan on neljä vuotta sitten olleen pyhän vuoden jälkeen ollut globaalisia tilaisuuksia, joissa nämä johtajat ovat kokoontuneet, kuten Yhdistyneiden Kansakuntien viisikymmenvuotisjuhlallisuuksien viettämiseksi järjestetty, jossa läsnä olleet valtioiden ja hallitusten päämiehet vakuuttivat sitoutumistaan maailmanrauhaan. Huomionarvoista on myös se alttius ja välittömyys, jota osoittaen nämä hallitusten johtajat ovat toimineet yhdessä reagoidessaan monenlaisiin kriiseihin maailman eri osissa. Nämä suuntaukset osuvat yksiin niiden valistuneista piireistä yhä useammin kuultavien vaatimusten kanssa, että pitäisi kiinnittää huomiota jonkinmuotoisen maailmanhallinnon toteuttamismahdollisuuksiin. Emmekö näkisi näissä joutuin kehittyvissä tapahtumissa Kaitselmuksen käden työtä, tosiaankin juuri kirjoituksissamme ennustetun tavattoman tapauksen airutta?

Vaikkakin vähäisemmän rauhan perustaminen ei riipu mistään bahá’íden suunnitelmasta tai toimesta ja vaikkei se tule edustamaan sitä lopullista päämäärää, jonka ihmiskunnan on määrä saavuttaa kultaisena aikakautena, yhdyskunnallamme on vastuullaan antaa henkistä vauhtia tuohon rauhaan vieville kehityskuluille. Juuri tällä hetkellä on tarve kiihdyttää ponnistuksiamme bahá’í-järjestelmän rakentamiseksi niin, että saamme osaksemme Ba¬hᬒu’l¬láhin vahvistavan tuen ja täten avuksemme henkisen ilmapiirin, josta koituu näiden kehityskulkujen jouduttuminen. Kohtaamme kaksi päähaastetta: toinen on aloittaa opetuskampanja, jossa yhdyskuntamme jäsenistö koko laajuudessaan on innostuneesti, järjestelmällisesti ja henkilökohtaisesti mukana ja jossa laajakantoisen koulutusohjelman käynnistäminen takaa suurten ihmisvoimavarojen kehittymisen, toinen on Karmelin rakennushankkeiden loppuunsaattaminen, minkä hyväksi täytyy tehdä kaikki uhraukset, jotta huolehditaan riittävän runsaasta virrasta aineellisia voimavaroja. Nämä kaksi polttopistettä edistävät, jos niihin määrätietoisesti pyritään, sellaisten olojen syntyä, jotka vapauttavat ne patoutuneet voimat, jotka muuttavat ihmiskunnan asioiden suunnan kautta planeettamme.

Miten lyhyt tie rauhaan onkaan, se on oleva mutkallinen, miten lupaava onkaan se ennakoitu tapahtuma, joka määrää sen suunnan, sen täytyy kypsyä pitkän kehitysjakson ja siihen liittyvien koetusten, takaiskujen ja ristiriitojen kautta kohti sitä hetkeä, kun se saa hahmonsa kaikkein suurimpana rauhana Jumalan uskon suoran vaikutuksen alaisena. Sitä ennen ihmiset kaikkialla joutuvat usein kohtaamaan epätoivoa ja hämmennystä, ennen kuin pystyvät ymmärtämään meneillään olevan muutoksen. Meillä, jotka olemme valaistuneet uudesta ilmoituksesta, on turvanamme pyhä sana, ohjauksenamme jumalallinen suunnitelma ja rohkaisunamme historia täynnä urheutta. Saakaamme siksi rohkeutta paitsi Jumalan sanasta, jota vaalimme, niin myös sankarillisista ja uhrautuvaisista teoista, jotka vielä tänä päivänä loistavat kirkkaina maassa, jossa uskomme syntyi.

Noin seitsemäntoista vuotta ovat vainotut veljemme Iranissa osoittaneet lujuutta ja rohkeutta uskossa, minkä tuloksena on ollut valtavasti julistusta, joka on pakottanut uskon esiin tuntemattomuudesta. Tässä on sitten omana aikanamme elävä todistus kriisin ja voiton tehosta. Jos Jumala suo, ei vie kovin kauan, ennen kuin iranilaiset veljemme vapautuvat kantamastaan ikeestä ja saavat osakseen sellaisen voiton loiston ja ihmeet, jonka vain Siunattu kauneus voi suoda. Heidän kokemuksensa on viesti ja esimerkki kaikille meille, missä sitten elämmekin, sillä ennen pitkää, kuten Mestari on meille kertonut, vastustusta syntyy kaikilla mantereilla. Vaikka sen luonne voi vaihdella paikasta paikkaan, se on epäilyksittä oleva ankaraa. Mutta kiitos Ba¬hᬒu’l¬láhin vahvistavan armon ja näiden ylevien ystävien osoittaman järkähtämättömyyden, tiedämme nyt, miten kohdata vihollisen nuolet pelotta. Sotajoukkojen herra on todellakin luvannut suoda kansalleen musertavan ja lopullisen riemuvoiton.

Ihmiskunnan ollessa raiteiltaan suistuneen sivistyksen harteilleen sälyttämän hävityksen heiteltävänä ja piinattavana pitäkäämme päämme ja sydämemme suunnattuina meille asetettuihin jumalallisiin tehtäviin. Sillä tämän sekamelskan keskellä on oleva runsaasti tilaisuuksia, jotka täytyy käyttää hyväksi “tiedon levittämiseksi kaikkialle Ba¬hᬒu’l¬láhin uskon lunastavasta voimasta ja vereksien tulokkaiden värväämiseksi hänen seuraajiensa alati paisuvaan armeijaan”. Tämä suunnitelma, johon nyt olemme sitoutuneet, sijoittuu yhdeksi planeettamme elämän kaikkein kriittisimmistä ajoista. Sen on tarkoitus valmistaa yhdyskuntamme selviämään niistä kiihtyvistä muutoksista, joita ympärillämme maailmassa tapahtuu, ja saamaan yhdyskunta sellaiseen asemaan, että se pystyy kantamaan tähän liittyvien koettelemusten ja haasteiden painon sekä tekemään selvemmin näkyväksi toimintamallin, jonka puoleen maailma voi kääntyä saadakseen avun ja esikuvan sekasortoisen siirtymävaiheen jäljissä. Niinpä tällä suunnitelmalla on erityinen sija bahá’í- ja maailmanhistoriassa. Niillä meistä, jotka ovat vastaanottavaisia uskomme visiolle, on erityinen etuoikeus olla tietoisesti mukana ponnistuksissa, joiden tarkoitus on kannustaa ja vihdoin tehostaa tällaisia kehityskulkuja.

Nouskaa te kaikki ja tarttukaa tämän ratkaisevan hetken tehtäviin. Piirtäköön teistä jokainen oman merkkinsä lyhyeen tuokioon, joka on niin täynnään mahdollisuuksia ja toivoa kaikelle ihmiskunnalle. Jotteivat tämän muutosajan rajut tapahtumat hämmentäisi tai askarruttaisi teitä, pitäkää alati mielessä erehtymättömän oppaamme, Shoghi Effendin, neuvot: “Ei meidän, mitättömiä kuolevaisia kun olemme, kuulu koettaa ihmiskunnan pitkän ja kirjavan historian näin kriittisessä vaiheessa saada tarkkaa ja pätevää käsitystä niistä askelista, joiden täytyy toinen toisensa jälkeen johdattaa vertavuotava ihmiskunta, viheliäisesti Jumalansa unohtanut ja Ba¬hᬒu’l¬láhista piittaamaton, sen golgatalta sen lopulliseen ylösnousemukseen — — Meidän on ennemminkin velvollisuus, miten sekava ympäristö onkaan, miten lohduttomat näkymät ovatkaan, miten rajalliset käytössämme olevat voimavarat ovatkaan, työskennellä levollisesti, itsevarmasti ja hellittämättömästi ollaksemme omalta osaltamme avuksi, miten vain olosuhteet sen meille mahdollistavat, niille Ba¬há-’u’l¬láhin johtamille ja komentamille voimille, jotka opastavat ihmiskunnan kurjuuden ja häpeän alhoista voiman ja kunnian ylevimmille huipuille.”

Sydämemme hehkuvat toivosta tarkastellessamme, mitä on saatu aikaan vuonna, joka edeltää kohtalontäyteistä, viimeistä osuutta ennen nelivuotissuunnitelman täyttymystä. Alkaen kahdeksannesta kansainvälisestä bahá’í-konventista, joka oli merkityksellinen alku tälle vuodelle, bahá’í-maailma on koko ajan toiminut tahtiaan kiristäen tavalla, joka on edistänyt joukkojen liittymisen prosessia merkittävästi. Yhteisömme on kasvanut tuntuvasti, sen ihmisvoimavarat ovat lisääntyneet suuresti. Laajentumishankkeista lujituspyrkimyksiin, sosiaalisesta ja taloudellisesta kehityksestä ulkoisiin asioihin, nuorten palveluksista taiteelliseen ilmaisuun, uskon maailmankeskuksesta syrjäisiin kyliin ja kaupunkeihin — tarkasteltiinpa yhteisöä oikeastaan miltä suunnalta tahansa, on edistystä saavutettu. Suunnitelman tulevaisuudennäkymät ovat kannustavat.

Kansainvälisen konventin synnyttämä liikevoima vaikutti välittömästi seuranneessa neuvonantajien konferenssissa ja sähköisti sen väsymättömiä osanottajia entisestäänkin, ja se viritti toukokuussa pidettyjen kansallisten vuosikokousten ohjelman, mukaan lukien Sabahin, Sarawakin ja Slovakian, jotka kokoontuivat ensimmäistä kertaa muodostamaan kansalliset henkiset neuvostonsa. Tämän saman energian läpitunkema oli Kansainvälinen Opetuskeskus, joka on osoittanut huomattavaa kehityskykyä lyhyessä ajassa kuudennen toimikautensa alettua Bábin julistuksen päivänä. Sen neuvonantajajäsenet, jotka ovat keskittyneet jalostamaan ja lujittamaan organisaatiotaan, ovat tämän ensimmäisen vuoden aikana pidättyneet matkustamasta tavallisessa määrin, mutta heidän sopii tämän jälkeen odottaa jatkavan vierailujaan maailman eri osiin vahvistaakseen elähdyttävää panostaan nelivuotissuunnitelman saattamiseksi menestyksekkääseen päätökseen.

Näiden Pyhän maan tapahtumien ohella Karmelin rakennushankkeet, joita kansainvälisen konventin valtuutetut katselivat niin ihmetyksen vallassa, etenevät kohti vuosisadan lopuksi määrättyä päätöstään. Työn ripeys on saavuttanut huippunsa, kun kaikki jäljellä olleet rakennuskohteet on saatu käyntiin viime Rivánin jälkeen. Kirjoitusten tutkimuskeskusta ja Arkistorakennuksen laajennusta valmistellaan muutaman viikon kuluessa tapahtuvaa käyttöönottoa varten, Kansainvälisen Opetuskeskuksen rakennuksen ulkopinta on kokonaan päällystetty marmorilla, ja sisätilojen viimeistelytyöt ovat meneillään kaikissa kerroksissa. Hazionut-kadun madaltaminen, joka oli tarpeen Bábin hautapyhäkön terassit kadun molemmin puolin nyt yhdistävän sillan vuoksi, on saatu valmiiksi ja liikenne palautettu normaaliksi. Terassien kehkeytyvä loistokkuus on vanginnut yleisön mielenkiinnon niin, että yhdeksästoista terassi vuoren huipulla on jo avoinna vierailijoille päivittäin, mikä on saanut kiitolliselta väestöltä innostuneen vastaanoton. Osana kampanjaa kansainvälisen huomion saamiseksi Haifan kaupunki on julkaissut Bábin hautapyhäköstä ja terasseista kuvaesitteen, joka on saatavilla viidellä pääkielellä heprean lisäksi.

Meistä on pakko mainita ainakin kaksi muuta Maailmankeskuksen uutista, jotka ovat vallan toista suuruusluokkaa: Ensiksikin päätös lisätä pyhiinvaeltajien määrää kussakin ryhmässä sadasta sataanviiteenkymmeneen — tämä astuu voimaan, kunhan parhaillaan käynnissä olevat parannustyöt äskettäin hankitussa rakennuksessa, joka sijaitsee vastapäätä Suurimman pyhän lehvän lepopaikkaa, on saatu valmiiksi ja sen salia voidaan käyttää pyhiinvaeltajien kokoontumispaikkana sekä sen muita tiloja laajennetun pyhiinvaellusohjelman johtamiseen. Toiseksikin huomattava edistyminen, jota työn väistämättömästä hitaudesta huolimatta tapahtuu suunnitelmassa kääntää tekstejä Bahá’u’lláhin kirjoituksista tarkoituksena julkaista uusi englanninkielinen kirja hänen teoksiaan. Pyrkimyksenä on saada käyttöön lyhentämättöminä sellaiset tärkeät muistiot kuten Súriy-i-Mulúk ja Súriy-i-Haykal, samoin kuin yksittäisille kuninkaille ja hallitsijoille osoitettujen muistioiden koko teksti. Tarkoitus on ottaa mukaan myös Súriy-i-Ra’ís, Lawh-i-Ra’ís ja Lawh-i-Fu’ád.

Bahá’u’lláhin asia marssii eteenpäin vastustamattomasti, ja sitä elävöittää se, että yhä enemmän sovelletaan ihmisvoimavarojen kehittämiseen ja käyttämiseen lähestymistapaa, joka on järjestelmällinen. Yhä useampien kansallisten ja alueellisten koulutusinstituuttien perustaminen, lukumäärältään nyt 344, on nopeuttanut tätä kehitystä, ja tuloksena on ollut, että noin 70.000 yksilöä on jo suorittanut vähintään yhden instituuttikurssin, lukuun ottamatta Pohjois-Amerikkaa ja Irania, missä on pidetty hyvin monia kursseja. Kaikki tämä kartuttaa uskon vakaiden, aktiivisten kannattajien määrää. Tämän edistyksen sanoin kuvaamattomista mahdollisuuksista kertovat sellaiset selonteot kuin yksi Tšadista saatu: siellä erään instituutin vaikutusalueella yli tuhat ihmistä otti uskon omakseen niiden yksilöiden ponnistusten kautta, jotka olivat saaneet koulutusta. Kaikkialla on alettu ymmärtää, että järjestelmällistäminen on ihmisvoimavarojen kehittämiseksi välttämätöntä.

Koulutusinstituuttien osoittamalle tehokkuudelle on rinnakkaista alueellisten bahá’í-neuvostojen käytännönläheinen sukeutuminen tietyissä maissa, joiden olot ovat tehneet näiden laitosten perustamisen tarpeelliseksi ja mahdolliseksi. Aina kun alueellinen neuvosto ja koulutusinstituutti ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa, syntyy edellytykset laajenemiseen ja lujittumiseen jollakin alueella johtavien prosessien sähköistävälle yhtenäisyydelle sekä instituuttien koulutuspalveluiden sovittamiselle paikallisten yhteisöjen kehitystarpeisiin käytännössä. Lisäksi ne toiminnan suuntaviivat, joiden ansiosta mannermaisilla neuvonantajilla ja alueellisilla neuvostoilla on suora yhteys toisiinsa, luovat uuden laitosten välisen suhteen, joka samoin kuin alueelliset neuvostot kansallisiin ja paikallisiin neuvostoihin liittävä suhde saa alueellisen tason toiminnot nivoutumaan dynaamisesti yhteen.

Myös alati laajeneva työ sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen alalla hyötyy niiden koulutusinstituuttien toiminnasta, jotka kiinnittävät huomiota sellaisiin kysymyksiin kuin lukutaito, perusterveydenhoito ja naisten aseman parantaminen. Näiden instituuttien työ sekä bahá’í-uskon innoittamien järjestöjen syntyminen kaikkialle planeetallemme tehostaa Sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen toimiston entistä laaja-alaisempia pyrkimyksiä edesauttaa tähän liittyvien bahá’í-periaatteiden maailmanlaajuista oppimisprosessia. Laitosten kyky johtaa kehitysohjelmia on siis selvästikin vahvistumassa. Tämä on ilmeistä bahá’í-laitosten tukemista tai uskon innoittamien yksilöiden alulle panemista hankkeista. Erinomainen esimerkki jälkimmäisistä on Unity College, jonka eräs perhe Etiopiassa aloitti maan ensimmäisenä ja loppuvuodesta 1998 lähtien ainoana yksityisenä yliopistona ja jonka oppilasmäärä kasvoi kuluneen vuoden aikana viiteentuhanteen. Toinen esimerkki, pienimuotoisempi mutta kuitenkin tärkeä, on erään perheen aloitteellisuus Buffalossa New Yorkissa: perhe on omassa kodissaan auttanut kymmeniä slummien lapsia ja nuoria kehittämään bahá’í-uskon henkisten ja moraalisten opetusten avulla käyttäytymismalleja, jotka antavat heille mahdollisuuden vapautua köyhyydestä ja rasismista siinneistä itsetuhoisista asenteista.

Ulkoasiain alalla kaikkein tarmokkaimmille toimille antoivat sysäyksen kaksi murheellista tapahtumaa Iranissa. Viime heinäkuussa Mashhadissä tapahtunut hra Rúhu’lláh Rawhánín äkillinen teloitus, joka oli ensimmäinen tämänkaltainen virallinen toimi kuuteen vuoteen, oli järkytys, joka johti maailmanlaajuiseen ja ennennäkemättömän voimakkaaseen hallitusten ja Yhdistyneiden Kansakuntien elinten osoittamaan paheksuntaan. Syyskuun lopulla hallituksen tiedustelupalvelu aloitti järjestetyn hyökkäyksen Bahá’íden avointa yliopistoa vastaan, mihin sisältyi 36 opettajakunnan jäsenen pidätys sekä ratsioita yli 500 kotiin kautta maan. Jälkimmäinen tapaus nostatti maailmanlaajuisen vastalausekampanjan, joka jatkuu yhä, johon akateemiset laitokset ja järjestöt, pedagogit ja opiskelijaryhmät ovat osallistuneet ja johon lehdistö on osoittanut erityistä mielenkiintoa, kuten näkyy Le Mondessa, The New York Timesissa ja muissa valtalehdissä ilmestyneistä painavista artikkeleista. Nämä kaksi ilmiselvää osoitusta heltymättömästä uskonnollisesta vainosta ovat varmasti vaikuttaneet siihen, että Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksessa hyväksyttiin viime joulukuussa jälleen kerran Irania koskeva päätöslauselma, jossa bahá’ít nimenomaisesti mainitaan.

Mutta niin voimallisesti kuin ystävien maailman kaikissa kolkissa onkin täytynyt puolustaa ahdistettuja uskonveljiämme, paljon huomiota on myös omistettu mitä erilaisimmille pyrkimyksille ulkoasiain alalla. Oikeusneuvoston lähettilään hra Giovanni Ballerion suorittama nelikuukautinen tehtävä Tyynenmeren saarilla, missä hän tapasi 22 valtionpäämiestä, 5 hallituksen päämiestä ja yli 40 muuta korkea-arvoista virkamiestä, useiden kansallisten henkisten neuvostojen toimet ihmisoikeuskasvatuksen edistämiseksi Bahá’í Kansainvälisen Yhteisön Yhdistyneiden Kansakuntien toimiston kehotuksesta, Etelä-Afrikan bahá’í-yhteisön edustajien osallistuminen kutsusta Totuus- ja sovintokomission työhön, jonka kuluessa he voivat kertoa rotujen ykseydelle halki apartheidin vuosien antamastaan horjumattomasta tuesta, Australian, Brasilian, Portugalin ja Suomen yhteisöjen viimeaikainen menestys siinä, että kouluviranomaiset ovat päättäneet sisällyttää kursseja bahá’í-uskosta ensimmäisen ja toisen asteen koulujen opetussuunnitelmiin — nämä, puhumattakaan tiedotushankkeista, jotka toivat julkisuutta kaikentyyppisissä tiedotusvälineissä, ovat esimerkkejä yhteisön tarmon vaatineista laajakantaisista ulkoisten asioiden ponnistuksista.

Tätä seurasi toiminnan vuo, johon sisältyi taiteiden hyödyntäminen, mistä olivat erinomainen näyte ne musiikki- ja muut taide-esitykset, jotka liittyivät uskon Eurooppaan asettumisen satavuotispäivän viettoon Pariisissa. Voices of Bahá -kuoro, jonka 68 jäsentä tulevat Euroopasta ja Amerikoista, herätti yleisön ihastuksen kahdeksassa Euroopan kaupungissa ja tutustutti monet uskoon. “Light and Fire”, norjalaisen bahá’í-säveltäjän Lasse Thoresenin oopperabaletin valmis osa, esitettiin menestyksekkäästi Puolassa viime syyskuussa Varsovan syksynä tunnetuilla arvostetuilla musiikkijuhlilla, jotka avasi Ruotsin kuningatar. Teos perustuu Iranin marttyyrien viimeaikaisiin sankaritekoihin, mikä toi tietoa uskosta yleisön ulottuville. Euroopan ilmeisestä johtoasemasta näissä erityispyrkimyksissä oli merkkinä myös Itävallan kamarimusiikkifestivaali, jonka yhteydessä Itävallan liittopresidentti luovutti hra Bijan Khadem-Missaghille, bahá’í-viulistille ja -säveltäjälle, Tieteen ja taiteen kunniaristin, joka on lajissaan Itävallan korkein tunnustus. Tämän festivaalin ohjelman tärkeänä osana oli otteiden lausuminen bahá’í-uskon ja muista pyhistä kirjoituksista. Mutta sananen täytyy sanoa tunnustukseksi myös sille näkyvälle osalle, joka nuorilla on kautta maailman taiteiden hyödyntämisessä opetustyössä. Erityisesti heidän tanssityöpajojensa esitykset ovat saaneet mainetta sekä bahá’í-yhteisössä että sen ulkopuolella.

Me astumme siten tähän Rivánin aikaan yhteisönä, joka on dynaamisessa muutoksen tilassa ja joka voi iloita yhtenäisestä näkemyksestä ja toiminnasta, jotka ovat sopusoinnussa joukkojen liittymisen prosessin edistämistavoitteen kanssa. Ja me aloitamme suunnitelman viimeisen vuoden hallinnollisen vahvuuden lisäyksellä, koska Euroopassa kolme maata — Latvia, Liettua ja Makedonia — kutsuvat koolle ensimmäisen vuosikokouksensa muodostaakseen kansalliset henkiset neuvostot ja nostaakseen näin Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston tukipylväiden luvun sataankahdeksaankymmeneenkahteen. Mutta tämän juhlahetken tuolla puolen on odotusten jatkumo, jossa aivan ensiksi tulee nelivuotissuunnitelman päättyminen Rivánina 2000. Tämän jälkeen alkaa saman vuoden Liiton päivänä mannermaisten neuvonantajalautakuntien uusi toimikausi, ja niiden jäsenet kutsutaan pian sen jälkeen Bahá’í-maailmankeskukseen konferenssiin, jossa muun ohella keskustellaan seuraavan maailmanlaajuisen opetus- ja lujitussuunnitelman ominaispiirteistä. Neuvonantajien konferenssi on oleva merkkinä Kansainvälisen Opetuskeskuksen muutosta pysyvään istuntorakennukseensa, ja apulaisneuvostojen jäsenet kautta maailman kutsutaan tätä tilaisuutta varten Pyhään maahan neuvonantajien seuraan. Karmelin hankkeet on tähän hetkeen mennessä saatu päätökseen, ja toukokuun 22. ja 23. päiväksi vuonna 2001 aiottujen vihkimistilaisuuksien valmistelut ovat silloin jo pitkällä. Niihin kutsutaan useita edustajia jokaisesta kansallisesta bahá’í-yhteisöstä. Näiden tapahtumien yksityiskohdat julkistetaan aikanaan.

Tämä enteellisten tapahtumien suunnitelma ulottuu sen ajankohdan ylitse, joka nykyisen ajanlaskun mukaan erottaa toisistaan kahdennenkymmenennen vuosisadan ja uuden vuosituhannen. Se on suunnitelma, joka korostaa vastakkaisuutta, joka on valistuneen yhteisön rakentavia pyrkimyksiä eteenpäin vievän varman näkemyksen sekä sen sekavan mielenahdistuksen välillä, joka pitää vallassaan niitä miljoonia ja taas miljoonia, jotka yhä ovat tietämättömiä päivästä, jona elävät. Vailla oikeaa ohjausta he vatvovat vuosisatamme kauheuksia ja pohtivat toivottomina, mitä ne voisivat merkitä tulevaisuudelle, tuskinpa käsittäen, että juuri tämä vuosisata kätkee valon, joka on kirkastava tulevatkin vuosisadat. Puutteellisesti varustautuneina tulkitsemaan kaikkialla planeetallamme käynnissä olevaa yhteiskunnallista kuohuntaa he kuuntelevat erheen apostoleja ja vaipuvat syvemmälle epätoivon kuiluun. Tuhon ennustusten vaivaamina he taistelevat harhaan johdetun mielikuvituksen houreita vastaan. Tietämättä mitään Aikakauden herran suomasta uudesti luovasta näkemyksestä he kompuroivat eteenpäin sokeina Jumalan uuden päivän verrattomuudelle.

Se viheliäinen asiaintila, jota tällainen sydämen ja mielen tila tietää, voi vain kannustaa meitä kaikkia toimintaan, herpaantumattomaan toimintaan, täyttämään sen suunnitelman tarkoituksen, jonka päätavoite on kiihdyttää sitä prosessia, joka tekee yhä useammille maailman ihmisistä mahdolliseksi löytää heidän etsintänsä kohde ja siten rakentaa yhteinen, levollinen ja onnellinen elämä.

Hyvät ystävät: Päivät kuluvat joutuin kuin tähtösen tuike. Jättäkää nyt merkkinne tähän ratkaisevaan käännekohtaan, jonka kaltaista ei milloinkaan tule uudelleen. Jättäkää se merkki teoin, jotka takaavat teille taivaiset siunaukset — varmistavat teille, koko rodullemme tulevaisuuden, joka on kaiken maisen laskelmoinnin ulottumattomissa.

Kumarramme päämme kiitollisuudesta Sotajoukkojen Herralle sydämemme tulvillaan iloa, kun näemme omin silmin, miten ihmeteltävästi nyt tänä loiston juhlapyhänä päätetyn maailman¬laajuisen suunnitelman aloittamisen jälkeiset neljä vuotta ovat vaikuttaneet. Tänä aikana saavu¬tettu edistys oli niin selvää, että maailmanyhteisömme pääsi huipulle, jolta voi selvästi erottaa uusia valoisia näkymiä sen tuleville uroteoille.

Määrällinen ero oli pääasiassa seurausta ratkaisevammasta laadullisesta erosta. Bahá=í-yhteisön kulttuuri koki muutoksen. Tämän muutoksen voi huomata suunnitelman kolmen olennai¬sen toimijan C yksilön, laitosten ja paikallisen yhteisön C laajentuneesta kyvykkyydestä, järjes¬telmällisestä toimintamallista sekä tästä seuraavasta lujasta itseluottamuksesta. Tämä johtuu sii¬tä, että ystävät paneutuivat entistä johdonmukaisemmin syventämään tietojaan jumalallisista ope¬tuksista ja oppivat paljon C ja järjestelmällisemmin kuin ennen C siitä, miten soveltaa niitä us¬kon julistamiseen, yksityisen ja yhteisen toimintansa ohjaamiseen sekä yhteistyöhön lähimmäis¬tensä kanssa. Sanalla sanoen he aloittivat oppimisprosessin, joka johti tavoitteelliseen toimintaan. Tämän muutoksen tärkeimpänä liikevoimana oli koulutusinstituuttien järjestelmä, joka rakennet¬tiin kautta maailman erittäin ripeästi C saavutus, jota laajentamisen ja lujittamisen alalla voi pi¬tää nelivuotissuunnitelman merkittävimpänä perintönä.

Yksilöiden lisääntyneessä kyvykkyydessä opettaa uskoa, mikä näkyy yksilöllisen aloitteelli¬suuden etenemisenä, Henkisten neuvostojen, alueellisten neuvostojen ja komiteoiden parantunees¬sa kyvyssä ohjata ystävien pyrkimyksiä, käyttöön otetuissa uusissa ajatus- ja toimintamalleissa, jotka vaikuttivat paikallisen yhteisön yhteiseen toimintaan C kaikissa näissä suhteissa koulu¬tusinstituuttien järjestelmä osoitti korvaamattomuutensa joukkojen liittymisen prosessin moottori¬na. Monet instituutit lavensivat mahdollisuuksiaan tarjota koulutusohjelmiaan laajoilla alueilla ottamalla paikalliset opintopiirit osaksi toimintaansa. Mongoliassa esimerkiksi perustettiin 106 opintopiiriä, ja tämän johdosta uusien uskovien määrä lisääntyi merkittävästi. Yhtä aikaa tämän¬laisen kehityksen kanssa maailmanlaajuisen yhteisömme jäsenet myös kiinnittivät enemmän huo¬miota rukouksen vetovoimaan, pyhän sanan mietiskelemiseen ja henkisen hyödyn saamiseen har¬tauskokoontumisiin osallistumisesta. Juuri näiden tehostuneesta yksityisestä ja yhteisestä muo¬donmuutoksesta juontuvien tekijöiden vaikutuksesta yhteisön koko on kasvamassa. Vaikka uusien uskovien määrä on vasta hiukan ylittänyt viime vuosien luvut, on suunnattoman ilahduttavaa näh¬dä, että tämä lisäys on maantieteellisesti laaja-alainen, että siihen osallistuu yhä suurempia osia yhteisöstä ja että se sopeuttaa uskon hyväksyneitä tulokkaita menestyksellisesti uskon elämään.

Niin edullinen, niin lupaava uskon tila on myös paljon velkaa, ylen määrin, neuvonantajien laitoksen neuvojen vaikutukselle, yhteistyökumppanuudelle ja käytännön työlle, jotka vahvistuivat instituuttien muodostamisen ja toiminnan myötä C vahvistuminen, joka heijasti energisen ja alati valppaan Kansainvälisen opetuskeskuksen antamaa oikea-aikaista kannustusta.

Nelivuotissuunnitelman keskeinen aihe C joukkojen liittymisen prosessin edistäminen C sai aikaan ajatuksen ja toiminnan yhdentymistä suuressa määrin. Se kohdensi huomiota bahá=í-yhteisön kehittymisen merkitykselliseen vaiheeseen, johon täytyy päästä muotoutumisen aikakau¬den kuluessa, sillä ennen kuin joukkojen liittyminen pysyy käynnissä laaja-alaisemmin, tilanne ei ole kypsä massakääntymiselle, tuolle Shoghi Effendin kirjoituksissaan lupaamalle läpimurrolle. Suunnitelman painotuksella oli seuraamuksia bahá=í-toiminnan kaikilla osa-alueilla, se vaati kir¬kasta ymmärrystä, joka teki mahdolliseksi järjestelmällisen ja strategisen suunnittelun välttämät¬tömänä edellytyksenä yksityiselle ja yhteiselle toiminnalle. Yhteisön jäsenet oppivat vähitellen ymmärtämään, miten järjestelmällistäminen helpottaisi kasvamisen ja kehittymisen prosesseja. Tämä tietoisuuden kasvattaminen oli valtava askel, joka johti opetustoiminnan kohentumiseen ja yhteisön kulttuurin muuttumiseen.

Aiheen yhdentävät puolet olivat ilmeiset suunnitteluun, laitosten kyvykkyyden rakentami¬seen ja ihmisvoimavarojen kehittämiseen kohdistuneissa ponnistuksissa. Kaik¬ki nämä yhdistävät langat voidaan havaita suunnitelman alusta alkaen aivan sen loppuun lasti. Vuoden 1995 joulu¬kuun mannermaisten neuvonantajalautakuntien konferenssi Pyhässä maassa oli merkkinä alus¬ta. Siellä neuvonantajat perehdytettiin suunnitelman piirteisiin. Tätä seurasivat heidän neuvottelunsa kansallisten henkisten neuvostojen kanssa kansallisissa suunnittelukokouksissa, jotka myö¬hemmin etenivät alueelliselle tasolle ja toivat mukaan apulaisneuvoston jäsenet, paikalliset henkiset neu¬vostot ja komiteat. Täten bahá=í-hallinnon osat kaikilla tasoilla tulivat osallisiksi suunnittelu¬prosessiin ja pyrkivät kohti tämän vaiheen jälkeistä toteuttamisvaihetta, jossa piti luoda laitosten kyvykkyys selviytyä joukkojen liittymisestä. Tämän suhteen otettiin kaksi merkityksellistä askel¬ta: yksi oli koulutusinstituuttien perustaminen, toinen oli alueellisten bahá=í-neuvostojen perusta¬minen virallisesti ja ottaminen laaja-alaisesti käyttöön hallinnon piirteenä, joka toimii paikallisen ja kansallisen tason välissä tiettyjen yhteisöjen hallinnollisen kyvykkyyden vahvistamiseksi siellä, missä kansallisia henkisiä neuvostoja kohtaavat yhä monimutkaisemmat kysymykset vaativat tätä kehitysaskelta. Yhtä olennaisia prosessin pääkohtien yhdentämiselle olivat strategiat, jotka määri¬teltiin sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen työtä varten, joka on ratkaiseva osa lujittamista, sekä ulkoisten asioiden työtä varten, joka on elintärkeä tekijä, joka tekee uskolle mahdolliseksi suoriu¬tua tuntemattomuudesta ilmaantumisen seurauksista. Yhteisvaikutus johti valtaisiin tuloksiin, joiden luetteleminen suuresti ylittäisi näiden sivujen rajat. Emme kuitenkaan voi olla mainitsemat¬ta tiettyjä kohokohtia, jotka havainnollistavat suun¬nitelman saavutusten laajuuden.

Pyhässä maassa terassien ja Kaaren rakennusten pystyttäminen eteni vakaasti kaikin takein siitä, että ne valmistuisivat tämän gregoriaanisen vuoden lopuksi asetettuun määräaikaan mennes¬sä. Lisäksi se Haifassa oleva rakennus, johon viittasimme viime Ridván-sanomassamme laajen¬nettujen pyhiinvaellusryhmien yhteydessä, on valmis käyt-töön tästä Ridvánista alkaen. Tässä sa¬massa yhteydessä hyväksyttiin arkkitehtoniset suunnitelmat Bahjíhin rakennettavia hyvin tarpeel¬lisia tiloja varten, jotka tulevat pyhiinvaeltajien sekä muiden bahá=í- ja ei-bahá=í-vierailijoiden käyttöön. Tekstien kääntäminen tulevaan uuteen teokseen Bahá=u=lláhin kirjoituksista on saatu päätökseen, ja sen julkaisemista valmistellaan.

Edistysaskeleet laajentamisessa ja lujittamisessa olivat ilmiselviä muilla kuin jo mainituilla tavoilla: pioneeritoiminnassa, julistustyössä, kirjallisuuden julkaisemissa, taiteiden hyödyntämi¬sessä, henkisten neuvostojen muodostamisessa ja Bahá=í Studies Association toiminnan edis¬tymi¬sessä. Noin 3.300 uskovaa muutti pitkän tai lyhyen ajan kansainväliseksi pioneeriksi. Se, että monet yleensä vastaanottavat maat olivat itse lähettäneet pioneereja ulkomaille, oli lisänäyttö kan¬sallisten yhteisöjen kypsymisestä. Uskollisena niille osoitetulle toimeksiannolle Kanadan ja Yh¬dysvaltain yhteisöt kunnostautuivat alueeltaan lähteneiden pioneerien määrässä sekä matkustavi¬en opettajien paljon suuremmassa määrässä, mistä nuoret edustivat merkittävää osaa. Erityisen huomionarvoista oli myös syntyperältään afrikkalaisten yhdysvaltalaisten uskovien sydäntä läm¬mittävä vastaus kutsuun bahá=í-opettajille matkustaa Afrikkaan.

Uskon julistamiseen liittyi monipuolista toimintaa, johon sisältyi hyvin monenlaisten tapah¬tuminen tukeminen C vuosipäivien, muistotilaisuuksien, keskusteluryhmien, näyttelyjen ja vas¬taavien C mikä mahdollisti sen, että suuret ihmisjoukot tutustuivat uskon opetuksiin. Temp¬pelit olivat vierailijoita puoleensa vetäviä keskuksia, ja heitä astui niihin sisälle yhä enemmän, erityi¬sesti Intiassa, missä noin viisi miljoonaa henkeä otettiin vastaan viime vuoden aikana. Tällaisen toiminnan lisänä oli tiedotusvälineiden käyttäminen useaan kertaan bahá=í-sanoman välittämisek¬si. Yhdysvalloissa kansallisen opetuskomitean suunnittelema tiedotuskampanja johti siihen, että noin 60.000 henkeä halusi lisätietoja. Maailmanlaajuisesti tieto uskosta levisi painetuissa tiedo¬tusvälineissä entistä taajemmin spontaanisti ilmestyneiden myötämielisten artikkelien kautta. Sa¬malla tapaa päästiin laajemmin esille sitä kautta, että radio- ja televisioasemat olivat valmiita lä¬hettämään säännöllisiä bahá=í-ohjelmia. Näin tapahtui sellaisissa maissa kuin Kongon Demo-kraattinen Tasavalta ja Liberia. Tällaisen suotuisan kehityksen kruununa oli kansainvälisten tie¬dotusvälineiden itsenäinen päätös käyttää Bábin hautapyhäkköä ja terasseja Pyhän maan osuuden televisiointiin maailmanlaajuisessa ohjelmassa, jolla juhlistettiin vuoden 2000 tuloa.

Taiteiden hyödyntämisestä tuli tärkeä piirre maailmanlaajuisen yhteisömme julistus-, opetus-, syventymis-, ja hartaustoiminnassa. Taiteet viehättivät nuoria, jotka sovelsivat niitä opetus- ja syventymistoiminnassaan etupäässä lukuisten draama- ja tanssityöpajojen avulla mo¬nissa maailman osissa. Mutta taiteiden voimakenttä ulottui paljon laulamista ja tanssimista pi¬demmälle, ja siihen sisältyi erilaista luovaan mielikuvitukseen perustuva toimintaa, joka antoi ihmisille pohjatiedot uskosta. Missä hyödynnettiin kansantaidetta, erityisesti Afrikassa, opetustyö tehostui suuresti. Esimerkiksi sekä Ghanassa että Liberiassa pantiin käyntiin Light of Unity pro¬jekti edistämään taiteita opetustyössä. Intiassa Communal Harmony Group pyrki samanlaiseen päämäärään.

Enimmäkseen neuvonantajien kannustuksesta ja mannermaisen rahaston tuella bahá=í-kir¬jallisuuden kääntämiselle ja julkaisemiselle annettiin vauhtia erityisesti Afrikassa ja Aasiassa. Lisäksi Kitáb-i-Aqdas ilmestyi täydellisenä arabiankielisenä laitoksena sekä muilla kielillä.

Vaikka paikallisten henkisten neuvostojen muodostamisen rajoittaminen Ridvánin ensim¬mäiseen päivään, mikä astui voimaan vuonna 1997, johti odotetusti näiden laitosten määrän vä¬henemiseen, lasku ei ollut raju. Niiden määrä on sittemmin pysynyt vakaana, ja meneillään on perinpohjainen lujitusprosessi. Kahdeksan uutta Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston pilaria pys¬tytettiin, mikä lisäsi kansallisten henkisten neuvostojen mää-rän 181:een.

Erityisen ilahduttavaa näiden neljän vuoden aikana on ollut yhä voimallisemmin ilmenevä tieteellinen bahá=í-toiminta, joka on edennyt vakaasti elintärkeänä tehtävänään vahvistaa uskon työn älyllistä perustaa. Kaksi korvaamattoman arvokasta tulosta ovat olleet bahá=í-kirjallisuuden vaikuttava rikastuttaminen sekä joukko väitöskirjoja, jotka tutkivat erilaisia nykyajan ongelmia bahá=í-periaatteiden valossa. Bahá=í Studies Association verkosto, joka viettää tänä vuonna kak¬sikymmentäviisivuotispäiväänsä, hyväksyi viisi uutta jäsenjärjestöä suunnitelman aikana. Tämän palveluskentän moninaisuudesta ja luovuudesta antoivat käsityksen Papua-Uuden-Guinean en¬simmäisen bahá=í-tutkimuskonferenssin pitäminen sekä Japanin yhdistyksen keskittyminen uraa-uurtavasti perinteisen japanilaisen oppineisuuden henkiseen alkuperään.

Edistys sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen alalla oli ratkaisevasti laadullista, vaikka projektien lisääntymistä kuvaavat luvut myös olivat vaikuttavia. Vuosittain raportoitu toiminta kasvoi noin 1.350:stä hankkeesta suunnitelman alussa yli 1.800:aan lähellä sen loppua. Liike kohti järjestelmällisempää lähestymistapaa oli edelleen työn hallitseva ominaispiirre tänä aikana. Edistääkseen neuvottelua sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen periaatteista ja niihin perustuvaa toimintaa Maailmankeskuksen Sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen toimisto vastasi 13 alueelli¬sen seminaarin järjestämisestä. Niihin otti osaa arviolta 700 edustajaa 60 maasta. Tämä toimisto myös huolehti sopivien pilottihankkeiden ja materiaalien suunnittelusta johdettujen kampanjoiden käynnistämiseksi nuorten elämänhallinnan ja lukutaidon, vapaaehtoisen terveydenhoitohenkilös¬tön kouluttamisen, naisten aseman parantamisen ja moraalikasvatuksen edesauttamiseksi. Esi¬merkki tästä oli ohjelma Guyanassa, jossa koulutettiin yli 1.500 lukutaito-ohjaajaa. Toinen olivat Malesiassa valmiiksi saadut kahdeksan yksikköä naisten aseman parantamiseksi, joista tuli perus¬ta Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa pidetyille koulutustilaisuuksille. Panamassa Guaymin alueella pantiin alulle suunnitelma nivoa bahá=í-radioasemat koulutusinstituuttien työ¬hön. Koska instituuteilla on mahdollisuudet järjestää koulutusta sosiaalisen ja taloudellisen kehi¬tyksen hyväksi, tämänsuuntaiseen kehitykseen oli osallisena tusina instituuttia, jotka parhaillaan kokeilevat tällaisia yrityksiä muun muassa lukutaidon, vapaaehtoisen terveydenhoitohenkilökun¬nan kouluttamisen ja ammatillisen koulutuksen alalla. Joukko bahá=íden tukemia ja bahá=íden innoittamia elimiä on omistanut tarmonsa projekteille kuten sille, jossa oltiin yhteistyössä Maail¬man terveysjärjestön kanssa jokisokeuden voittamiseksi Kamerunissa. Yli 30.000 henkilöä on saanut tarvitsemansa lääkityksen tämän bahá=í-projektin kautta. Toinen tapaus on etiopialainen yksityinen yliopisto, Unity College, jonka oppilaskunta on kasvanut 8.000:een. Vielä yksi on Sveit¬sin Landegg Academy, joka akateemisen opetuksensa laajentamisen ja lujittamisen ohella antoi erittäin arvostettua apua käynnissä olevalle hankkeelle Balkanin selkkauksen kauhistuttavi¬en yhteiskunnallisten seurausten korjaamiseksi. Ja taas yksi on Bolivian Núr University, joka yh¬teishankkeessa Ecuadorin kanssa tarjosi koulutusta yli 1.000 opettajalle moraalisen johtajuuden ohjelmassaan. Tällä sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen alalla tämänlaiset esimerkit kyvykkyy¬den rakentamisesta olivat suureksi hyödyksi suunnitelman tarkoituksille.

Kansallisille henkisille neuvostoille vuonna 1994 välitetyn ulkoisten asioiden strategian ohjaamana yhteisömme kyvykkyys lisääntyi diplomaattisen ja julkisen tiedottamisen alalla samoin hämmästyttävää tahtia, mikä asetti bahá=í-yhteisön elävään suhteeseen Yhdistyneiden Kan¬sakun¬tien, hallitusten, kansalaisjärjestöjen ja tiedotusvälineiden kans¬sa. Strategia kohdisti toiminnan kansainvälisellä ja kansalliselle tasolla kahteen avain¬tavoitteeseen: vaikuttaa maailmanrauhaan johtaviin kehityskulkuihin ja puolustaa uskoa. Suuresti rakastettujen iranilaisten uskontove¬reidemme puolustamiseksi käyttöön ottamillaan toimilla Bahá=í Kansainvälinen Yhteisö saavutti entistä enemmän kunnioitusta ja tukea, joka loi tilaisuuksia pyrkiä strategian muihin päämääriin. Vastatakseen Iranin hankalan tilanteen haasteeseen laitoksemme ja ulkoisten asioiden elimemme kehittivät uusia lähestymistapoja aktivoidakseen käytettävissä olevat hallitusten ja Yhdistyneiden Kansakuntien keinot. Iranin vainot olivat planeettamme korkeimpien viranomaisten huomion koh¬teena. Tosiaankin uutinen siitä, että iranilainen tuomioistuin oli vah¬vistanut kuolemantuomiot kahdelle ystävistä ja langettanut samanlaisen tuomion kolmannelle, sai aikaan terävän vastauksen Yhdysvaltain presidentiltä, joka antoi julkisuuteen selkeän varoituksen Iranille. Maailman johtaji¬en ja Yhdistyneiden Kansakuntien asiaan puuttumisen johdosta Iranin bahá=íden teloitukset käy¬tännössä loppuivat, ja pitkiin vankeusrangaistuksiin tuomittujen määrä väheni jyrkästi.

Samalla kun me olemme iloisia tällaisesta asiaan puuttumisesta, me tervehdimme suosion¬huudoin nämä ponnistukset voimalla varustaneiden iranilaisten veljiemme ja sisartemme uhrautu¬vaisuutta, mielenlujuutta ja lannistumatonta uskoa. Nämä ilmiselvät sielun ominaisuudet saatta¬vat heidän maanmiehensä ymmälle sen sisukkuuden edessä, jolla he kestävät heitä vastaan niin raakamaisesti ja säälimättä suunnatut hyökkäykset. Kuinka muutoin voisi selittää sen, että niin harvat ovat niin ovat kyenneet kestämään niin monia vastaan niin pitkään? Kuinka muutoin he olisivat voineet saada maailman aktiivisesti huolestumaan, kun vain yksikin heistä katsoo uhkaa¬vaa kuolemaa silmästä silmään? Iranin tragedia on se, että hyökkääjiltä on tähän asti jäänyt näke¬mättä, että ne jumalalliset periaatteet, joiden puolesta vainotut ovat uhranneet omistuksensa ja jopa elämänsä, sisältävät juuri ne ratkaisut, jotka tyydyttäisivät kansan kaipauksen sen tyytymät¬tömyyden hetkellä. Mutta ei voi olla mitään epäilystä siitä, että järjestelmällinen sortovalta, johon iranilaiset ystävämme on niin julmasti alistettu, tulee viime kädessä taipumaan Kaikkivaltiaan voiman edessä, joka ohjaa arvoituksellisia tapahtumia kohti niiden varmaa kohtaloaan kaikessa sen luvatussa kirkkaudessa.

Mitä tulee ulkoisten asioiden strategian toiseen tavoitteeseen, toimintalinjoja ohjasi neljä aihetta C ihmisoikeudet, naisten asema, globaalinen hyvinvointi ja moraalinen kehitys. Tietomme osoittavat valtavaa askelta eteenpäin työssä ihmisoikeuksien ja naisten aseman hyväksi. Mitä edel¬liseen tulee, Yhdistyneiden Kansakuntien toimisto jatkoi luovaa ihmisoikeuskasvatuksen oh¬jelmaa, joka on tähän mennessä toiminut välineenä rakentaa kokonaista 99 kansallisen henkisen neuvoston kyvykkyyttä diplomaattiseen työhön. Mitä tulee naisten asemaan, 52 kansallista toi¬mistoa naisten aseman parantamiseksi, lukuisten bahá=í-naisten ja miesten panos konferensseissa ja työpajoissa kaikilla tasoilla sekä bahá=í-edustajien valitseminen ratkaiseviin toimiin avainasemis¬sa oleviin kansalaisjärjestökomiteoihin, mukaan lukien se, joka on Yhdistyneiden Kan¬sakuntien Naisten kehitysrahaston palveluksessa, osoittavat, miten Bahá=u=lláhin seuraajat edistävät uutterasti hänen periaatettaan naisten ja miesten yhdenvertaisuudesta.

Samalla aikaa suuri joukko aloitteita levittää tietoa bahá=í-uskosta eri yleisöille. Näihin sisältyy sellaisia innovatiivisia hankkeita kuten Bahá=í World nimisten WWW-sivujen avaami¬nen, missä jo käy keskimäärin 25.000 vierailijaa kuukaudessa, Kuka kirjoittaa tulevaisuutta? nimisen lausunnon julkaiseminen, joka auttaa ystäviä kaikkialla puhumaan ajankohtaisista kysy¬myksistä, viime marraskuusta lähtien tunnin mittaisen viikoittaisen persiankielisen radio-ohjelman APayam-e-Doost@, joka lähetetään tunnin ajan kerran viikossa Washingtonin suurkaupungin alu¬eella, levittäminen WWW:ssä C ohjelma, joka on kuultavissa kaikkina aikoina kautta maailman Internetissä, sekä otteeltaan erittäin tuoreen televisio-ohjelman toteuttaminen, joka soveltaa mo¬raalisia periaatteita jokapäiväisiin ongelmiin ja joka on saanut hallitusviranomaisten lämpimän kannatuksen Albaniassa, Bosnia-Hertsegovinassa, Bulgariassa, Kroatiassa, Unkarissa, Ro¬maniassa, Sloveniassa ja Entisen Jugoslavian tasavalta Makedoniassa.

Ilmiö, joka on voimistunut vuosisadan lähestyessä loppuaan, on se, että maailman ihmiset ovat nousseet ilmaisemaan pyrkimyksiään tavalla, joka on tultu tuntemaan Akan-salaisyhteiskun¬nan järjestöinä@. Täytyy olla suuren tyydytyksen lähde bahá=ílle kaikkialla, että Bahá=í Kansain¬välinen Yhteisö, joka edustaa kansalaisjärjestönä läpileikkausta ihmiskunnasta, on saavuttanut sellaisen luottamuksen, että se on yhdistävänä tekijänä merkittävissä ihmiskunnan tulevaisuutta muovaavissa keskusteluissa. Yhdistyneiden Kansakuntien pääedustajamme nimitettiin toiseksi puheenjohtajaksi Kansalaisjärjestöjen komiteaan, jonka perusti Talous- ja sosiaalineuvosto C asema, joka antaa Bahá=í Kansainväliselle Yhteisölle johtavan roolin Millennium-foorumin järjes-tämisessä. Tämä kokoontuminen, jonka on kutsunut koolle YK:n pääsihteeri Kofi Annan ja joka on suunniteltu pidettäväksi toukokuussa, antaa kansalaisjärjestöille tilaisuuden muotoilla globaa¬leista kysymyksistä näkemyksiä ja suosituksia, jotka otetaan esille sitä tämän vuoden syyskuussa seuraavassa Millennium-huippukokouksessa, johon valtioiden ja hallitusten päämiesten on määrä osallistua.

Ihmiskunnan heräämisellä siihen, että maailmassa tapahtuvilla muutoksilla on hen-kisiä ulot¬tuvuuksia, on erityistä merkitystä bahá=ílle. Uskontojen välinen vuoropuhelu on tiivistynyt. Nelivuotissuunnitelman aikana usko oli siinä yhä useammin mukana tunnustettuna osanottajana. Viime joulukuussa Kapkaupungissa pidetty The Parliament of World=s Religions toi yhteen noin 6.000 osanottajaa, joiden joukossa oli vahva bahá=í-valtuuskunta. Bahá=ít toimivat sekä Etelä-Afrikan että kansainvälisessä johtokunnassa, jotka suunnittelivat tapahtuman. Bahá=íden kiinnos¬tus tapahtumaan nousi erityisesti siitä, että Bahá=u=lláhin nimi oli mainittu ensimmäisen kerran julkisessa kokoontumisessa läntisellä pallonpuoliskolla tässä tapahtumassa Chicagossa vuonna 1893. Ba¬há=ít olivat kutsuttuina osallistujina mukana kahdessa uskontojen välisessä tapahtumas¬sa, jotka pidettiin Jordaniassa viime marraskuussa: konferenssi selkkauksista ja uskonnosta Lähi-idässä sekä vuotuinen World Conference on Religion and Peace tapaaminen. Bahá=í-edustajat osallistuivat Vatikaanissa ja New Delhissä pidettyihin tapahtumiin, joista vastasi roomalaiskatoli¬nen kirkko. Jälkimmäisessä tilaisuudessa neuvonantaja Zena Sorabjee oli paavi Johannes Paavali II ollessa läsnä yksi uskontojen edustajista, jotka puhuivat kokoontuneille. Yhdistyneessä kunin¬gaskunnassa usko tuli julkisuuteen, kun bahá=í-edustajat yhdessä kahdeksan muun valtauskonnon jäsenten kanssa osallistuivat uskontojen väliseen uuden vuosituhannen juhlintaan Westminsterin palatsin Royal Galleryssa, missä kuninkaallisten, pääministerin, Canterburyn arkkipiispan ja mui¬den huomattavien henkilöiden ollessa läsnä viitattiin AYhdistyneen kuningaskunnan yhdeksän pääuskonnon@ kokoontumiseen. Saksassa bahá=ít otettiin ensimmäisen kerran mukaan uskontojen väliseen vuoropuheluun. Tämä muutti täysin kristillisten kirkkokuntien pitkäaikaisen kannan. Ne olivat välttäneet yhteyksiä uskoon, mikä johtui erään liitonrikkojan kirjoittamasta ja erään luteri¬laisen kustantajan vuonna 1981 julkaisemasta kirjasta. Korjauksen tähän tarjosi kolmen bahá=ín kirjoittama ja johtavan ei-bahá=í-yrityksen vuonna 1995 julkaisema 600-sivuinen akateeminen vastatodistelu, mikä edusti loistavaa voittoa Saksan bahá=í-yhteisölle. Englanninkielinen käännös julkaistiin suun-nitelman viimeisenä vuonna. Uskontojen välinen vuoropuhelu sai epätavallisen muodon, kun Maailmanpankin ja yhdeksän pääuskonnon edustajat pitivät Lambert Palacessa vuon-na 1998 kokouksen, jonka johdosta muodostettiin World Faiths Development Dialogue. Tä¬män hankkeen julkistettu tavoite on pyrkiä täyttämään aukko uskonyhteisöjen ja Maailmanpankin välillä, jotta niiden olisi mahdollista työskennellä yhdessä maailman köyhyyden voittamiseksi. Uskontojen välisten kokoontumisten useus ja laaja-alaisuus edus¬taa uutta ilmiötä uskontojen kes¬kinäisissä suhteissa. On ilmeistä, että eri uskonnolliset yhteisöt yrittävät kovasti saavuttaa kes¬kuudessaan sen ystävyyden ja toveruuden hengen, jota Bahá=u=l¬láh kehotti seuraajiaan osoitta¬maan toisten uskontojen seuraajia kohtaan.

Bahá=í-yhteisön keskittynyt ponnistus näinä neljänä vuotena tapahtui aikana, jolloin laa¬jempi yhteiskunta painiskeli ristiriitaisten etujen ryöpyn kanssa. Tänä lyhyenä mutta erittäin jän¬nitteisenä jaksona bahá=í-yhteisössä ja kautta maailman toimivat voimat etenivät heltymättä kiih¬tyvällä nopeudella. Niiden kintereillä paljastuivat entistä silmiinpistävämmin ne yhteiskunnalliset ilmiöt, joihin Shoghi Effendi viittasi. Enemmän kuin kuusi vuosikymmentä sitten hän oli tuonut esille Anousun ja tuhon, yhdentymi¬sen ja hajoamisen, järjestyksen ja kaaoksen samanaikaiset pro¬sessit sekä niiden alituiset ja molemminpuoliset vastavaikutukset toisiinsa@. Nämä kaksoisproses¬sit eivät jatkuneet eristyksissä bahá=í-yhteisölle tunnusmerkillisistä prosesseista vaan etenivät ajoit¬tain tavalla, joka johti uskon suoraan osallistumiseen, kuten on jo osoitettu. Ne näyttivät kul¬kevan saman aikakäytävän vastakkaisilla sivuilla. Yhdellä sivulla uskonnollisten, poliittisten, ro¬dullisten tai heimoristiriitojen lietsomat sodat raivosivat noin neljässäkymmenessä paikassa, äkil¬linen, kertakaikkinen yhteiskuntajärjestyksen romahtaminen lamautti joukon maita, terrorismi poliittisena aseena muuttui kulkutaudiksi ja kansainvälisten rikosverkostojen hyöky oli hälyttä¬vää. Kuitenkin vastakkaisella sivulla yritettiin vilpittömästi ottaa käyt¬töön ja muokata kollektiivi¬sen turvallisuuden keinoja, mikä tuo mieleen yhden Bahá=u=llá¬hin määräyksistä rauhan säilyttä¬miseksi, esitettiin vaatimus kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamisesta, mikä jälleen on bahá=í¬den odotusten mukainen toimi, maailman johtajien on määrä kohdata Millennium-huip¬pu¬kokouksessa huomion kiinnittämiseksi siihen, että välttämättä tarvitaan sopiva järjestelmä glo¬baalien kysymysten käsittelemiseksi, uudet viestintämenetelmät ovat avan¬neet kaikille tien olla yhteydessä kehen tahansa planeetallamme. Aasian taloudellinen hajoaminen uhkasi horjuttaa maa-ilmantaloutta, mutta se sai aikaan ponnistuksia sekä korjata välitön tilanne että löytää tapoja tuoda kansainväliseen kauppaan ja talouselämään aavistus koh¬tuullisuutta. Nämä ovat vain muu¬tamia esimerkkejä näistä kahdesta suuntauksesta, jotka eroavat toisistaan jyrkästi mutta vaikutta¬vat toisiinsa, jotka ovat toiminnassa tänä aikana ja vahvistavat Sho-ghi Effendin innoittuneen tii¬vistelmän Jumalan suuremmassa suunnitelmassa toimivista voimista, Ajoiden perimmäiset pää¬määrät ovat ihmisrodun ykseys ja kaiken ihmiskunnan rauha@.

Näiden neljän vaiheikkaan vuoden lopussa olemme saapuneet kohtaan, missä gregoriaani¬sen ajan ja bahá=í-aikakauden mittojen mukaan loput ja alut sattuvat enteilevästi yhteen. Toisaal¬ta tämä yhteen sattuminen tuo mukanaan kahdennenkymmenennen vuosisadan jättämisen taakse, ja toisaalta se aloittaa uuden vaiheen muotoutumisen ajanjakson kehkeytymisessä. Näiden kahden aikataustan näkökulma saa meidät pohdiskelemaan visiota maailmaa muuttavista suuntauksista, jotka ovat tahdistuneet, sekä tekemään näin sitä syvän ymmärryksen taustaa vasten, jonka Sho¬ghi Effendi toi niin havainnollisesti esiin suun¬nittelemaansa Kaaren alkuvaiheessa. Suun¬nitelman ku¬luessa tämä visio muut¬tui säkenöivän kirkkaaksi, kun rakennushankkeet etenivät Karmelilla, kun maailman johtajat ottivat pelkäämättä askelia kohti globaalisen poliittisen rauhan rakenteiden luo¬mista ja kun paikalliset ja kansalliset bahá=í-laitokset siirtyivät uusille tasoille kehittymisessään. Me kannamme sisällämme kahdennestakymmenennestä vuosisadasta pyhää ja pysyväistä muis¬toa, joka saa tarmomme liikkeelle, samalla kun se osoittaa meille tien: Se on tuosta mer¬kitykselli¬sestä ihmiskunnan historian hetkestä, jolloin Bahá=u=llá¬hin liiton keskus ainutlaatuisen virkakau¬den aikana laati uuden maailmanjärjestyksen rakenteen, ja kun uskon Suojelija myöhemmin joi¬denkin kaik¬kein tuhontäyteisimpien vuosien aikana käytti viimeisenkin tarmonsa pystyttääkseen rakenteet hallintojärjestelmälle, joka vuosisadan lopussa on maailman silmien edessä olennaiselta muodoltaan eheänä. Täten me tulemme aikakausia yhdistävälle sillalle. Niitä kyvykkyyksiä, jotka kourallinen huumaantuneita Bahá=u=llá¬hin rakastajia on kehittänyt vuosisataisen ponnistelun ja uhrauksen kautta, täytyy nyt soveltaa väistämättömiin tehtäviin, joita vielä on muotoutumisen aikakaudella, jonka monet hellittämättömän työn täyteiset jaksot johtavat tuolle uskomme kultai¬selle aikakaudelle, jolloin Kaikkein suurin rauha on ympäröivä maan.

Me aloitamme tänä Ridvánina kaksitoistakuukautissuunnitelmalla. Vaikkakin se on lyhyt, sen täytyy riittää ja se tulee riittämään tiettyjen elintärkeiden tehtävien suorittamiseen sekä perus¬tan luomiseen seuraavien kahdenkymmenen vuoden rynnäkköön Mestarin jumalallisessa suunni¬telmassa. Sitä, mikä aloitettiin niin huolellisesti neljä vuotta sitten C palvelun edellyttämien tieto¬jen, ominaisuuksien ja taitojen hankkiminen C täytyy tehostaa. Kansallisten ja alueellisten insti¬tuuttien, missä niitä onkaan, täytyy kokonaisuudessaan saattaa toimimaan ne ohjelmat ja järjestel¬mät, jotka ne ovat ottaneet käyttöön. Uusia instituutteja pitää muodostaa sinne, missä tällaista tarvetta on havaittu. Yksilöiden oma-aloitteista sekä laitosten tukemaa opetustyön järjestelmällis¬tämiseksi pitää tehdä enemmän. Osittain tätä tarkoitusta varten neuvonantajat ja kansalliset neu¬vostot ovat luoneet useita Aalueellisen kasvun ohjelmia@ kullakin mantereella. Tuloksena on koke¬muksia tulevien suunnitelmien hyväksi. Yksilöiden, laitosten ja paikallisten yhteisöjen on syytä kohdistaa huomionsa näihin välttämättömiin tehtäviin, jotta he olisivat täysin valmiit viisivuoti¬seen hankkeeseen, jonka on määrä alkaa Ridvánina 2001 C hanke, joka vie bahá=í-maailman seuraavaan vaiheeseen joukkojen liittymisen prosessin edistämisessä.

Mutta näistä tehtävistä huolehtimisen lisäksi edessämme on kiireellinen haaste: Lapsiamme tarvitsee ravita henkisesti ja heidät sulauttaa uskon elämään. Heitä ei pitäisi jättää ajelehtimaan maailmaan, joka on niin täynnään moraalisia vaaroja. Yhteiskunnan nykytilanteessa lasten kohta¬lo on julma. Mil¬joonat ja taas miljoonat maasta toiseen syrjäytyvät sosiaalisesti. Lapset saavat kokea olevansa vanhempien ja muiden aikuisten vieroksumia, elivätpä he rikkaudessa tai köyhyy¬dessä. Tämän vieroksumisen juuret ovat itsekkyydessä, joka on syntyisin materialismista, joka on ihmisten sydämen kaikkialla valtaavan jumalattomuuden ytimessä. Tämä lasten sosiaalinen syr¬jäytyminen meidän aikanamme on varma merkki rappeutuvasta yhteiskunnasta. Tämä tila ei kui¬tenkaan rajoitu mihinkään rotuun, luokkaan, kansakuntaan tai taloudelliseen tilanteeseen C se ulottuu niihin kaikkiin. Meidän sydämemme tekee murheelliseksi tietää, että niin monessa paikas-sa maailmassa lapsia käytetään sotilaina, riistetään työläisinä, myydään tosiasialliseen orjuuteen, pakotetaan prostituutioon, esineellistetään pornografiassa, joutuu omiin haluihinsa keskittyvien vanhempien hylkäämiksi sekä sorretaan muuten niin lukuisin tavoin, ettei niitä voi mainitakaan. Monet näistä hirveyksistä aiheuttavat vanhemmat itse omille lapsilleen. Henkistä ja psykologista vahinkoa on mahdoton arvioida. Maailmanlaajuinen yhteisömme ei voi välttää näiden olojen seu¬raamuksia. Tämän ymmärtämisen tulisi kannustaa meitä kaikkia ponnistelemaan pikaisesti ja jat¬kuvasti lasten ja tulevaisuuden parhaaksi.

Vaikka lasten toiminta on ollut osa aikaisempia suunnitelmia, se ei ole vastannut tarvetta. Lasten ja varhaisnuorten henkinen kasvatus on ensiarvoisen tärkeää yhteisön myöhemmälle kehi¬tykselle. On siksi ehdottoman välttämätöntä, että tämä vajavuus korjataan. Instituuttien täytyy varmistaa, että niiden ohjelmaan sisältyy koulutus lastentuntien opettajille, jotka voivat tarjota palveluksiaan paikallisille yhteisöille. Mutta vaikka henkisen ja tiedollisen kasvatuksen järjestä¬minen lapsille on olennaista, tämä edustaa vain osaa siitä, mikä täytyy sijoittaa heidän luonteensa kehittämiseen ja heidän persoonallisuutensa muovaamiseen. On myös välttämätöntä, että yksilöt ja laitokset kaikilla tasoilla, toisin sanoen yhteisö kokonaisuudessaan, suhtautuvat lapsiin oikein ja ovat kokonaisvaltaisesti kiinnostuneita heidän parhaastaan. Tällainen asenne olisi kaukana sii¬tä, mitä nopeasti rappeutuva järjestys edustaa.

Lapset ovat kaikkein kallisarvoisin aarre, joka millään yhteisöllä voi olla, sillä heis¬sä on tulevaisuuden lupaus ja vakuus. Heissä on alku tulevaisuuden yhteiskunnan luonteelle, jonka pit¬kälti muovaa se, mitä yhteisön muodostavat aikuiset tekevät tai jättävät tekemättä lasten suhteen. He ovat holhotteja, joita mikään yhteisö ei voi rankaisematta lyödä laimin. Kaikenkattava rakkaus lapsiin, miten heitä kohdellaan, heille osoitetun huomion laatu, missä hengessä aikuiset käyttäyty¬vät heitä kohtaan C kaikki nämä ovat tarvittavan suhtautumistavan elintärkeitä puolia. Rakkaus vaatii kuria, rohkeutta totuttaa lapset vaikeuksiin, ei sitä, että sietää heidän oikkujaan tai antaa heidän tehdä kokonaan oman mielensä mukaan. Täytyy pitää yllä ilmapiiriä, jossa lapset tuntevat kuuluvansa yhteisöön ja osallisia sen päämäärään. Heitä täytyy rakastavasti mutta hellittämättö¬mästi opastaa elämään bahá=í-mittapuiden mukaisesti, opiskelemaan ja opettamaan uskoa tavoin, jotka sopivat heidän tilanteeseensa.

Yhteisön nuorten jäsenten joukossa ovat ne, jotka tunnetaan varhaisnuorina, jotka ovat iäl¬tään sanokaamme 12 ja 15 vuoden välillä. He edustavat erityisryhmää, jolla on erityistarpeet, koska he ovat jossakin lapsuuden ja nuoruuden välissä, kun heissä tapahtuu monia muutoksia. Täytyy antaa luovasti huomiota sille, että heidät saadaan mukaan toimintaohjelmiin, jotka kytkey¬tyvät heidän kiinnostuksensa kohteisiin, muovaavat heidän kykyjään opettamiseen ja palvelemi¬seen sekä tuovat heidät mukaan sosiaaliseen vuorovaikutukseen vanhempien nuorten kanssa. Tai¬teiden käyttäminen eri muodoissaan voi olla suuriarvoista tällaisessa toiminnassa.

Ja nyt tahdomme osoittaa muutaman sanan vanhemmille, jotka kantavat ensisijaisen vas¬tuun lastensa kasvattamisesta. Me vetoamme heihin, jotta he kiinnittäisivät jatkuvasti huomiota lastensa henkiseen kasvatukseen. Jotkut vanhemmat näyttävät ajattelevan, että tämä on yhteisön yksinomainen velvollisuus. Toiset uskovat, ettei uskoa tulisi opettaa lapsille, jotta heillä säilyisi mahdollisuus tutkia totuutta itsenäisesti. Vielä muut tuntevat olevansa riittämättömiä ryhtymään tällaiseen tehtävään. Mikään tästä ei pidä paikkaansa. Rakastettu Mestari on sanonut, että Aisälle ja äidille määrätään tehtäväksi ponnistella velvollisuutenansa kaikin voimin kouluttaakseen tytär¬tä ja poikaa@, ja hän lisää, että Amikäli he lyövät laimin tämän asian, heidän katsotaan olevan vas¬tuussa ja ansaitsevan moitteet ankaran Herran edessä@. Koulutustasostaan riippumatta van¬hemmat ovat ratkaisevassa asemassa lastensa henkisen kehityksen muovaamisessa. Heidän ei mil-loinkaan pitäisi aliarvioida kykyään muodostaa lastensa moraalista luonnetta. Sillä heillä on kor¬vaamaton vaikutus kodin elämänpiirin kautta, jonka he tietoisesti luovat rakkaudellaan Jumalaan, ponnistelemalla noudattaakseen hänen lakejaan, hänen asiansa palvelemisen hengellä, epäfanaatti¬suudellaan sekä riippumattomuudellaan panettelun kalvavista vaikutuksista. Jokaisella vanhem¬malla, joka on Siunattuun kauneuteen uskova, on velvollisuus käyttäytyä sillä tavoin, että tulok¬sena on vanhempien totteleminen vapaaehtoisesti, mille opetukset antavat niin suuren arvon. Tie¬tenkin vanhempien pitäisi kotona tehtyjen ponnistusten lisäksi tukea yhteisön järjestämiä bahá=í-lastentunteja. Tulee myös pitää mielessä, että lapset elävät maailmassa, jossa kovat tosiasiat tule¬vat heidän tietoonsa jo kuvailtuja hirveyksiä suoraan kokemalla tai joukkotiedotusvälineiden väis-tämättömien vuodatusten kautta. Monien heistä on sen vuoksi pakko kypsyä ennenaikaisesti, ja näiden joukossa ovat ne, jotka etsivät mittapuita ja kuria, joilla ohjata elämäänsä. Tätä turmeltu¬neen yhteiskunnan synkeää taustaa vasten bahá=í-lasten tulisi loistaa paremman tulevaisuuden tunnusmerkkeinä.

Tulevaisuudennäkymämme täyttää ajatus siitä, että mannermaiset neuvonantajat kokoontu¬vat Pyhään maahan tammikuussa 2001 juhlistamaan Kansainvälisen opetuskeskuksen siirtymistä pysyvään istuntorakennukseensa Jumalan vuorella. Apulaisneuvoston jäsenet kautta maailman osallistuvat heidän kanssaan tilaisuuteen, joka on epäilyksittä osoittautuva yhdeksi muotoutumi¬sen aikakauden historiallisista tapahtumista. Tällaisen bahá=í-virkailijoiden ryhmän yhteen tule¬minen täytyy aivan luonnostaan tuottaa sanoin kuvaamatonta hyötyä yhteisölle, joka jälleen on oleva lähellä yhden suunnitelman päättämistä ja toisen aloittamista. Miettiessämme tämän seuraa¬muksia me käännämme kiitollisina sydämemme hyvin rakkaiden uskon käsien >Alí-Akbar Furúta-nin ja >Alí Muhammad Varqán puoleen, jotka Pyhässä maassa asumalla kannattavat korkealla sitä palvelun soihtua, jonka rakastettu Suojelija sytytti heidän sydämeensä.

Tämän kaksitoistakuukautissuunnitelman myötä me ylitämme sillan, jolle emme milloin¬kaan enää palaa. Me saatamme alkuun tämän suunnitelman Amatu=l-Bahá Rúhíy¬yih Khánumin ollessa poissa maan päältä. Hän pysyi luonamme käytännöllisesti katsoen kahdennenkymmenen¬nen vuosisadan loppuun asti valonsäteenä, joka oli loistanut tuon ihmisrodun historian verratto¬man ajanjakson kuluessa. Jumalallisen suunnitelman muistioissa Mestari vaikeroi kykenemättö¬myyttään matkustaa kautta maailman kohottamaan jumallista kutsua, ja pettymyksensä kar¬vaudessa hän kirjoitti kynällään tämän toiveen: AJos Jumala suo! Te voitte saada sen tehdyksi.@ Amatu=l-Bahá vastasi loputtoman tarmokkaasti ja tavoitti etäisiä paikkoja maapallolla niissä 185 maassa, joilla oli etuoikeus ottaa vastaan hänen jäljittelemättömät lahjansa. Hänen esimerkkinsä, joka on ikuisesti säilyttävä loistonsa, valistaa tuhansien ja tuhansien sydäntä kaut¬ta planeettam¬me. Koska mikä tahansa muu ele on riittämätön, emmekö me kaikki voisi omis¬taa vaatimattomat ponnistuksemme tämän suunnitelman aikana sen muistolle, jolle opettaminen oli elämän ensisijai¬nen tarkoitus ja sen täydellinen ilo?

Voimallinen riemu sydämessämme ja suurin toivein me saavumme tähän Ridvánin kauteen ajan taitteessa, kun uusi mielentila on ilmeinen meidän kaikkien joukossa. Laajalti maailman¬¬yhtei¬sössämme on aikaisempaa vahvempi tietoisuus prosessin arvosta, suunnittelun välttämättö¬myydestä ja järjestelmällisen toiminnan tehosta kasvun edistämisessä ja niiden ihmisvoimavarojen kehittämisessä, joilla laajentuminen voidaan pitää käynnissä ja lujittuminen turvata. Ei voida lii¬aksi arvostaa yhtenäisyyttä näiden edistyksen välttämättömien edellytysten ymmärtämisessä, eikä voida yliarvioida, miten tärkeää on säilyttää ne hyvin järjestetyn koulutuksen avulla. Ja niinpä se, että yhtei¬sömme on päässyt tällaiseen painavuuteen tietoisuudessaan, on meille merkityksellinen tapaus. Me olem¬me syvästi kiitollisia Siunatulle kauneudelle siitä, että voimme nähdä tämän ja tervehtiä sitä aivan sen maailmanlaajuisen hankkeen alussa, jota pannaan käyntiin näiden juhla¬päivien aikana.

Tämän tietoisuuden synnyttämä tahdon voima oli tunnusomaista mannermaisten neuvonan¬tajien ja heidän apulaisneuvostojensa jäsenten konferenssille, johon he kokoontuivat Pyhässä maas¬sa viime tam¬mikuussa. Tapahtuman tuloksena oli niin valaiseva kokemus, että tämä merkitsi uskon siirtymisestä uuteen jaksoon, muotoutumisen aikakautensa viidenteen. Sellaisen vereksen elin¬voiman, kuin tässä historiallisessa kokoontumisessa osoi¬tettiin, käsitettiin ilmentävän toimin¬nan laadun kehittymistä kaikkialla yhteisössä. Tämän havainnon vah¬visti kuluneen vuoden aikai¬nen toiminta joukkojen liittymisen prosessin perusedel¬lytysten mukaisesti. Tie oli täten valmistet¬tu viisivuotissuunnitelmalle, ensimmäiselle hankkeelle, johon ollaan ryhtymässä viidennen jakson aikana.

Kaksitoistakuukautissuunnitelma saavutti päämääränsä laajentamalla aikaisemman, enem¬män kuin kolmesataa koulutusinstituuttia luoneen nelivuotissuunnitelman tärkeimpiä saavutuksia. Sen merkitys lisääntyi sen myötä, miten huomattavalla tavalla laitokset ja yksilöt vastasivat keho¬tukseen panna enem¬män painoa lasten henkiselle kasvattamiselle sekä ottaa varhaisnuoret mu¬kaan bahá’í-yhteisöelämään. Lastentuntien opettajien kouluttamisesta ja varhaisnuorten sisällyttä¬misestä instituuttikehitykseen on tullut sään-nöllinen osa bahá’í-toimintaa useissa mais¬sa. Lyhytai¬kaisuudestaan huolimatta kaksitoistakuukautissuunnitelmalla oli kantavuus, joka ulottui nimen¬omaisesti annettuja tavoitteita pitemmälle. Suunnitelma yhdisti elävästi bahá’í-historian erittäin vaiheikkaan jakson sekä suunnattoman lupaavat näkymät uudelle jaksolle, johon edel¬lisen saa¬vu¬tukset ovat yhteisöä niin mai¬niosti valmentaneet. Se on myös jättänyt lähtemättömät jäljet aikakir-joihimme, koska uskon toiminta kahdennenkymmenennen vuosisadan lopulla on ollut vaikutuksel¬taan pysyvää C vuosisata, jota ansaitsee pohtia kenen tahansa bahá’ín, joka haluaa ymmärtää niitä rajuja voimia, jotka ratkaisevalla hetkellä ihmissuvun yhteiskunnallisessa ja henkisessä evo¬luutiossa vaikuttivat elämään planeetallamme ja uskon itsensä kehityskulkuihin. Apu¬neuvoksi näin kiitettävään pyrkimykseen valmistettiin pyynnöstämme ja ohjauksessamme Century of Light (Valon vuo¬sisata), katsaus kah-denteenkymmenenteen vuosisataan.

Usein tämän yksivuotisen ponnistuksen aikana oli uskon ulkoasiaintoiminta erityisen näky¬vää. Aja¬telkaa esimerkiksi sitä, miten huomiota herättävä osa bahá’í-edustajilla oli Millennium-tapahtumissa, jotka pidettiin toukokuussa, elokuussa ja syys-kuussa Yhdistyneiden Kansakuntien pää¬sihteerin kehotuksesta. Täytyy kulua aikaa, jotta voidaan kunnolla ymmärtää, mitä vaikutuk¬sia on Ba¬há’í Kan¬sainvälisen Yhteisön näin tiiviillä ja huomiota herättävällä osallistumisella vä¬häisemmän rauhan kehityskulkuihin. Muiden kohokohtien joukossa oli mannermainen tieteellinen keskustelutilaisuus, jonka järjesti Intiassa Institute for Studies in Global Prosperity (Globaalin hyvinvoinnin tutkimusinstituutti), uusi Bahá’í Kansainvälisen Yhteisön suojeluksessa toimiva elin. Konferenssin valitsema teema oli @tie¬de, uskonto ja kehitys@, ja sen osanottajina oli Intian johtavia kansalaisjärjestöjä sekä sellaiset maineikkaat instituutiot kuin UNESCO, UNICEF, WHO ja Maailmanpankki. Lokakuussa käynnistettiin Internetissä Bahá’í World News Service (BWNS, Bahá’í-maa¬ilman uutispalvelu), jonka tarkoitus on tavoittaa sekä bahá’í- että ei-bahá’í-lukijakunta kertomalla ¬uusimmista tapahtumista kaik¬kialla bahá’í-maailmassa.

Viime vuoden aikaisesta voimaperäisestä toiminnasta Maailmankeskuksessa tiedotettiin ystäville pääosin aiemmissa viesteissä, joihin sisältyi mainintoja sellaisista saavutuksista kuin Kan¬sainvälisen Opetuskeskuksen siirtyminen pysyvään istuntorakennukseensa Karmelilla, man¬nermaisten neuvonantajien ja heidän apulaisneuvostojensa jäsenten konferenssi, joka pidettiin Py¬hässä maas¬sa viime tammikuussa, sekä valmistumassa olevat Karmelin hankkeet, jotka saavat parhaillaan viimeistä silausta toukokuun juhla¬tapahtumia silmällä pitäen. Viime lokakuussa py-hiinvaeltajat ja vierailijat otettiin ensimmäistä kertaa vastaan Haifan uusissa kokoontumis-tiloissa, jotka saatiin kokonaan käyttöön. Bahjís¬sa pyhän sijan kaunistaminen on jatkunut kaiken aikaa sen puu¬tarhoja kehittämällä. Tämä ponnistus on kuitenkin saanut vauhtia viime vuonna alulle pan¬nusta uudesta hank¬keesta rakentaa vierastilat Collins-portin takana olevan kiin¬teistön pohjoispään lähelle. Rakennus valmistuu aikataulun mukaan muu¬taman kuukauden kuluttua ja on jo harjakor¬keudessa, ja työ edistyy kaikilla aloilla, mukaan lukien viimeistely ja maisemointi. Uudet tilat ko¬hentavat Maa¬ilmankeskuksen kykyä ottaa vastaan yhä enemmän pyhiinvaeltajia, lyhytaikaisia bahá’í-kävijöitä ja erityisvieraita.

Tämän kuluneen vuoden tiivistelmän lopuksi me ilmoitamme teille riemumielin, että mel¬kein kolmen vuo¬sikymmenen kulumisen jälkeen Indonesian Bahá’íden Kansallinen Henkinen Neu¬vosto muodostettiin uudelleen viime Ridvánina Jakartassa pidetyssä kansallisessa vuosikokouk¬sessa. Bahá’í-toiminnalle elokuussa vuonna 1962 langetettu kielto rajoitti ankarasti indonesialais¬ten ba¬há’íden toimia koko tämän ajan, mutta he olivat koettelemuksensa kestäessä lujia ja järke¬viä, kun¬nes olojen muut¬tuminen tuossa maassa johti kiellon kumoamiseen. Emmekö siis rohkene toivoa, että samankaltaista iloista viestiä ahdistetuista uskonveljistämme Iranissa, Egyptissä ja muis¬sa mais¬sa ei tarvitse aivan liian kauan odottaa?

Hyvät ystävät: Tästä kahden vuosikymmenen päästä bahá’í-maailma viettää muotoutumi¬sen aikakauden alkamisen satavuotisjuhlaa. Me katsomme taaksepäin aikakauden aamunkoittoon sellaisten aikaansaannosten avaamasta näkökulmasta, joita alussa tuskin olisi voitu kuvitellakaan. Edes¬sä ovat näköalat, jotka herkeämättä haastavat yhteisöä vieläkin suurempiin saavutuksiin mei¬dät tästä satavuotispäivästä erottavan lyhyen tuokion aikana. Näihin korkeuksiin voidaan ja täy¬tyy yltää. Viisivuotissuunnitelma, johon me kehotamme ystäviä kautta maailman hellittämättä ja jatkuvasti kiinnittämään huomionsa, on tarkoitettu vastaamaan tähän haasteeseen. Se on ensim¬mäinen sarjassa rynnäkköjä, joihin ryhdytään näiden kahdenkymmenen vuoden kuluessa. Tämä suun-nitelma on merk¬kinä seuraavasta vaiheesta tavoitteessa saada aikaan huomattava edistymi-nen joukkojen liittymisen prosessissa. Se vaatii tämän ratkaisevan tärkeän kehityskulun joudutta¬mista ja edel¬lyttää sitä paitsi ehdottomasti, että sen kolme olennaista osapuolta, yksilö, laitokset ja yhteisö, jatkavat järjestelmällistä pon¬nistelua tahoillaan.

Ei ole tarpeen käsitellä laajemmin suunnitelman vaatimuksia, sillä nämä asetettiin sano¬massamme Pyhään maahan kokoontuneille neuvonantajille ja kerrottiin myöhemmin kaikille kan¬sallisille henkisille neuvostoille. Kohta konferenssin jälkeen neuvonantajat alkoivat neuvotella kansallisten neuvostojen kanssa suunnitelman panemisesta täytäntöön kunkin omalla toimi¬alueel¬la. Suunnitelman kurssi on siis ystävien tiedossa kaikkialla, kun alueelliset ja paikalliset valmiste¬lut sen päätavoitteeseen etenemiseksi ovat käynnissä. Nyt on jo yleisesti tiedostettu, että voimat tullaan ponnistamaan uskon juurruttamiseksi lujemmin yhä useammille alueille maiden sisällä. Esimerkiksi siellä, missä olosuhteet sen sallivat, aivan lähellä toinen toistaan olevat paikalliset yhteisöt pannaan liikekannalle, osallistumaan voimaperäisiin kasvuohjelmiin. Muut keinot tulevat edel¬lyttämään, että avataan järjestelmällisesti uusia seutuja, joita varten täytyy koota kotirintama¬pioneereja siinä samassa pyhittäytymisen hengessä, joka innoitti niitä, jotka varhempina aikoina levittäytyivät laajalle avaamaan koskemattomia alueita merten ja mannerten tuolla puolen. Riittä¬nee todeta, että tätä jumalallisesti edistyvää hanketta elähdyttävä kehityskulku vihdoin laajenee sitä mukaa, kuin siihen kuuluvat yksityiskohdat otetaan vähitellen käyttöön ja sopeutetaan järjes¬telmällisesti sen toimintaan.

Viidennen jakson ominaispiirre tulee olemaan yhteisön hartauselämän rikastuttaminen pys¬tyttämällä kansallisia temppeleitä, sikäli kuin kansallisten yhteisöjen olot sallivat. Yleismaailmal¬linen Oikeusneuvosto ratkaisee näiden hankkeiden aikataulun ottaen huomioon joukkojen liittymi¬sen pro¬sessin edistymisen maiden sisällä. Tämä kehitys tulee ilmenemään ‘Abdu’l-Bahán jumalal¬lisen suun¬nitelman kaikkien perättäisten vaiheiden kautta. Heti lännen äititemppelin valmistumi¬sen jälkeen Suojelija aloitti mannermaisten temppelien rakennusohjelman. Ensimmäiset näiden joukossa olivat Kampalan, Sydneyn ja Frankfurtin mashriqu’l-adhkárit, jotka rakennettiin vas¬tauksena kymmenvuotis¬suunnitelman tavoitteisiin. Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto jatkoi tätä linjaa rakentamalla Panamán, Apian ja New Delhin temppelit. Mutta tätä mannermaista vaihetta ei ole vielä saatettu loppuun: vielä on yksi rakennus pystyttämättä. Syvästi kiitollisina ja riemuit¬sevina me julkistamme tällä suotuisalla hetkellä päätöksen ruveta tähän viimeiseen hank¬keeseen. Etelä-Amerikan äititemppelin rakentaminen Santiagoon Chileen alkaa viisivuotissuunnitelman aikana ja täyttää siten Shog¬hi Effendin selvästi lausuman toiveen.

Tällä välin on otollinen ajankohta tarttua toimeen Maailmankeskuksessa Kaaren uusiin rakennuksiin aset¬tuneiden laitosten tehtävien kehittämiseksi edelleen. Koska Kansainvälinen Ope¬tuskeskus on huo¬mattavasti edis¬tynyt työssään, huomiota tullaan erityisesti kiinnittämään Kirjoi¬tusten Tutkimuskeskuksen työn järjestämiseen. Tällaista huomiota suunnataan erikoisesti pyhien tekstien englanninkielisten kään¬nösten kartuttamiseen. Laitoksen tarkoitus on avustaa Yleis¬maail¬mallista Oikeusneuvostoa tutkimaan pyhiä kirjoituksia sekä valmistaa käännöksiä uskon arvoval¬taisista teks¬teistä ja niitä selittäviä huomautuksia. Lisäksi Pyhässä maassa ponnistellaan edelleen, jotta keksitään ¬keinot, jotka tekevät mahdolliseksi vieläkin lisätä Bahá’í-maailmankeskuksessa käy¬vien pyhiinvaeltajien ja vieraiden mää¬rää.

Ridván-sanomassamme viisi vuotta sitten me ilmoitimme, että Maailmankeskuksessa jär¬jestetään suuri tapahtuma merkkinä Karmelin hankkeiden valmistumisesta sekä Bábin hautapyhä¬kön terassien avaamisesta yleisölle. Hetki on nyt tullut, ja me odotamme iloiten, että saamme toi¬vottaa käytännöllisesti katsoen kaikkien maiden ystäviä tervetulleiksi ohjelmanumeroihin, jotka kestävät viiden päivän ajan, 21.–25. toukokuuta. Meillä on myös ilo todeta, että meneillään ovat valmistelut bahá’í-maa¬ilman kytkemiseksi tapahtumiin suorissa lähetyksissä World Wide Webin ja satelliit¬in ¬välityksellä, mistä paraikaa tiedotetaan. Samalla kun Maailmankeskus keskittyy val¬misteluihin, jännitys lisääntyy väes¬tön keskuudessa Haifassa, missä kaupungin viranomaiset ovat ottaneet toimekseen julkaista samanaikaisesti tapahtuman kans¬sa kirjan nimeltä Bahá’í Shrine and Gar¬dens on Mount Carmel, Hai¬fa, Israel: A Visual Journey (Bahá’í-hautapyhäkkö ja puu-tarhat Karmelilla Haifassa Israelissa: kuvamatka). Lisäksi Israelin pos¬tilaitos on toteuttamassa päätöstään laskea samaan aikaan liikenteeseen juhlapostimerkki, jonka aiheena ovat terassit. Tä¬män tapauksen merkitys on pääasiassa siinä tauossa, jonka se suo katsauksen luomiseksi siihen verrattomaan taipaleeseen, jonka asia on kahdennen-kymmenennen vuosisadan mittaan kehitykses¬sään taittanut. Tällöin on myös aika miettiä niiden ilmiömäisten aikaansaannosten tulevia vaiku¬tuksia, joiden vertauskuvana on mahtavien rakennelmien kohoaminen Jumalan pyhälle vuo¬relle C kohoaminen, joka paljastaa uskomme henkiset ja hallinnolliset keskukset maa¬ilman katseille.

Samalla kun yhteisömme iloitsee näistä sykähdyttävistä mietteistä, pitäköön jokainen jäsen mielessään, että laakereilla lepäämiseen ei ole aikaa. Ihmissuvun nykyinen ahdinko on liian lohdu¬ton, jotta voitaisiin hetkeäkään empiä sen elämän leivän jakamisessa, joka meidän aikanamme on alas taivaasta tullut. Älköön siis olko mitään viivytystä sen prosessin edistämisessä, jossa on kaik¬ki toiveet onnistua opastamaan sotajoukkojen Her-ran juhlapöytään niiden kaikkien sielut, jot¬ka janoa¬vat totuutta.

Hän, joka pitää huolta jumalallisen järjestelmänsä kohtalosta, ohjatkoon ja johtakoon ja vahvistakoon jokaista ponnistusta, jonka te teette teille annettujen kiireellisten tehtävien saattami¬seksi päätökseen.

Tapahtumien vyöry uskon sisällä ja sen ulkopuolella muotoutumisen aikakauden viidennen jakson alussa on kunnioitusta herättävä näytös. Asian sisällä häikäisi aistit niiden viime touko¬kuun tapahtumien historiallinen merkitys, jotka olivat merkkinä Karmelin rakennusten valmistumisesta, kun niiden vaikutus hetkessä välittyi kaikkialle planeetalle satelliittilähetysten sekä laajimman tiedotusvälineiden bahá=í-tilaisuudelle koskaan antaman julkisuuden kautta. Kun viimeisimmät osoitukset Kar¬melin muistion silmin nähtävästä kehkeytymisestä paljastettiin henkeä¬salpaavan loistokkaasti maailman silmien edessä, Bahá=u=lláhin asia siirtyi äkkiä uuteen, huomattavaan asemaan noustessaan edelleen tuntemattomuudesta. Näin jäi lähtemätön merkki tämän uskonto-järjestelmän aikakirjoihin.

Tällä ulkoisella ilmentymällä siitä elinvoimasta, joka innoittaa kukistumatonta uskoamme, on ollut vastineensa niiden sisäisten kehityskulkujen rynnistyksessä, jotka ovat olleet käynnissä viisivuotis¬suunnitelman alet¬tua viime Ridvánina. Me tahdomme siksi pyytää kansallisiin vuosi¬kokouksiin kerääntyneitä valtuutettuja ja kaikkia muita Bahá=u=lláhin seuraajia kautta maailman pohtimaan kanssamme muutamia suunnitelman kulun painokkaita kohokohtia sen ensimmäisen vuoden aikana B kohokohtia, jotka eivät voi olla ilahduttamatta sydäntä ja herättämättä luottamusta suunnitelmalle annetun kurssin määrättömiin kehitysmahdollisuuksiin.

Vastatessaan innokkaasti sen vaatimuksiin kansalliset henkiset neuvostot aloittivat sarjan suunnittelukokouksia mannermaisten neuvonantajien kanssa ennen Ridvánia ja välittömästi sen jälkeen. Tämä oli tiennäyttäjä vahvalle avaukselle, jolle olivat tunnusomaisia ne toimet, joilla ryhdyttiin toteuttamaan uutta piirrettä joukkojen liittymisen prosessissa. Kussakin kansallisessa yhteisössä bahá=í-laitokset aloittivat työn kartoittaakseen maansa järjestelmällisesti tarkoituksenaan jakaa se seuduiksi, joista jokainen olisi koostumukseltaan ja kooltaan sopivassa suhteessa sellaisen kasvuun ja kehitykseen tähtäävän toiminnan tasoon, joka on hallittavissa. Tällainen kartoitus, josta jo noin 150 maata on ilmoittanut, tekee mahdolliseksi panna täytäntöön hyvin järjestetty laajenemisen ja lujittumisen malli. Siten se avaa myös näkökulman, vision järjestelmälliseen kasvuun, joka voidaan pitää käynnissä seudulta seudulle halki kokonaisen maan. Tämän näkökulman avulla koskemattomista seuduista, aivan kuin aikaisemmissa kampanjoissa nimetyistä koskemattomista alueista, tulee tavoitteita kotirintamapioneereille, samalla kun avatut seudut keskittyvät sisäiseen kehitykseensä, jonka panee liikkeelle suunnitelman kolmen olennaisen osa¬tekijän toisiaan tukeva työ: yksilön, laitosten ja yhteisön.

On mitä rohkaisevinta nähdä, että tämän työn edistymiselle antaa pontta koulutus-instituutti¬prosessi, jota viime vuonna olennaisesti vahvistivat monissa maissa toteutetut kampanjat lisätä koulutettujen opinto ohjaajien määrää. Siellä, missä koulutusinstituutti on vakiintunut ja jatkuvasti toimiva, kolme ydintoimintoa B opintopiirit, hartaustilaisuudet ja lastentunnit B ovat enenneet verraten helposti. Etsijien lisääntyvä osallistuminen näihin toimintoihin heidän bahá=í ystävien¬sä kutsusta on todellakin antanut uuden ulottuvuuden niiden tarkoitusperille, ja seurauksena on ollut uusia liittymisiä. Tässä varmasti on hyvin lupaava suunta opetustyölle. Näistä ydin¬toiminnoista, jotka alun alkaen suunniteltiin hyödyttämään etupäässä uskovia itseään, on luon¬tevasti tulossa portteja joukkojen liittymiselle. Sovittamalla yhteen opintopiirit, hartaustilaisuudet ja lastentunnit seutujen puitteissa on pantu täytäntöön yhtenäisten menettelytapojen mal¬li, ja se tuot¬taa jo tervetulleita tuloksia. Me luotamme siihen, että tämän mallin soveltaminen maailmanlaajuisesti sisältää suunnattomia mahdollisuuksia asian edistymiselle tulevina vuosina.

Se valtava tarmo, jolla Kansainvälinen Opetuskeskus kartutti maailmanyhteisön ymmärtämystä järjestelmällisestä kasvusta, teki nämä sykähdyttävät näköalat entistäkin toteuttamiskelpoisemmiksi. Opetuskeskus tarttui suotuisaan tilaisuuteen, jonka tarjosi äskettäin alkanut apulaisneuvoston jäsenten uusi palvelukausi, ja kehotti järjestämään 16 alueellista perehdytyskonferenssia vuoden viimeisinä kuukausina. Kuhunkin näis¬tä se lähetti kaksi jäsenistään. Kiinnittämällä paljon huomiota teemaan @kou¬lutusinstituutit ja järjestelmällinen kasvu@ nämä konferenssit, joihin osallistuivat kaikki apulaisneuvoston jäsenet kautta maailman muutamaa lukuun ottamatta, antoivat osan¬ottajille runsaasti tietoa, joka heidän väsymättömien ponnistustensa välityksellä kyllästää yhteisön koko rakenteen.

Yhteisö, joka on saanut niin runsaat lahjat, joka on niin kokenut, niin keskittynyt jumalallisesti innoitettuun toimintasuunnitelmaan, katsoo ulos maailmaan, jonka asukkaat ovat Pyhän maan vuoden 2001 toukokuun tapahtumien jälkeen vaipuneet entistä syvemmälle monenlaisen epäjärjestyksen suohon. Ja silti juuri näissä ulkonaisesti ankeissa oloissa asian on määrä edetä ja se tulee menestymään. Vastikään julkaistu teos Summons of the Lord of Hosts (Sotajoukkojen Herran kehotus), joka sisältää kokonaisuudessaan Bahá=u=lláhin muistiot maailman kuninkaille ja johtajille englanniksi käännettyinä, on ollut otollisena muistutuksena siitä, miten kauhein seurauksin jätetään huomiotta Hänen varoituksensa epäoikeuden¬mukaisuudesta, sortovallasta ja turmeluksesta. Ankarat järkytykset, jotka kaikkialla iskevät ihmisten tietoisuuteen, tähdentävät Hänen määräämänsä parannuskeinon kiireellisyyttä. Meille, Hänen uskollisten palvelijoittensa hajallaan oleville joukoille, on näin jälleen tullut vastustamattomien tilaisuuksien aika B tilaisuuksia opettaa Hänen uskoaan, rakentaa Hänen ihmeistä järjestelmäänsä, uhrautuvasti tarjota ne kipeästi kaivatut aineelliset keinot, joista henkisten toimintojen edistys ja suoritus väistämättä riippuvat.

Meidän välttämätön tehtävämme on pelkäämättä ja epäröimättä hyödyntää nykyistä kuohuntaa aikomuksenamme levittää ja todistaa sen ainoan sanoman mullistavaa voimaa, joka voi turvata maailman rauhan. Eikö Siunattu kauneus olekin valtuuttanut ja vakuuttanut meitä painavin sanoin? Hänen rakastava neuvonsa on: @Älkää antako maailman tapahtumien saada itseänne murheisiksi.@ Hän jatkaa: @Vannon Jumalan kautta! Riemun meri ikävöi päästä tykönne, sillä kaikki hyvä on luotu teitä varten ja tullaan aikojen tarpeiden mukaisesti teille ilmoittamaan.@

Minkään epäilysten pidättämättä, minkään vastusten estämättä jatkakaa siis sinnikkäästi meneillään olevaa suunnitelmaa.

Kun viisivuotissuunnitelma siirtyy kolmanteen vuoteensa, vauhti on kiihtymässä: luettelo juuri päättyneen vuoden aikaisista saavutuksista jätti kauas taakseen sitä edeltäneinä kahtenatoista kuukautena saavutetun. Tämän vauhdin liikevoimasta saadaan kiittää yhtä paljon suunnitelman osatekijöissä saavutettua entistä suurempaa koherenssia kuin sitä liikkeelle panevaa vaikutustakin, joka kaikkialle planeetalle leviävällä kuohunnan ilmapiirillä on.

Tämän uuden hallinnollisen vuoden alkamisen myötä ilmaantuneet seikat ovat merkitykseltään samanaikaisesti vakavia, haastavia ja tavattomia. Edeltäneen vuoden kulkua järkytti kauttaaltaan sarja kriisejä, joka kärjistyivät sodan syttymiseen Lähi-idässä. Seuraamukset eivät ole yhtään vähemmän merkitykselliset Kaikkein korkeimman nimen yhteisön edistymiselle kuin myrskyisän siirtymävaiheen pyörteissä olevan, yhä globaalimman yhteiskunnan kehittymiselle. On ollut väistämätöntä, että tämän siirtymävaiheen ajoitus, mittakaava ja suuntaukset eivät ole olleet ennustettavia. Miten joutuisa onkaan todella ollut nykyinen suunnanmuutos maailman tilassa! Seurauksena olevassa selkkauksessa, jossa niin silmiinpistävästi ovat osallisina ne maat, joissa asian varhaisin historia hahmottui, me näemme vereksen muistutuksen Bahá'u'lláhin varoituksesta @maailman tasapaino on järkkynyt tämän ylhäisimmän, tämän uuden maailmanjärjestyksen värähdyttävästä voimasta@. Se, että tämän kriisin tapahtumat suoraan koskettavat aluetta, jolla on niin runsas bahá'í-perintö, Irakia, on erityisen merkillepantavaa.

Yhtäältä ovat tämän ja muiden asiaintilojen maailmassa aiheuttamat murrokset viitanneet siihen, että maassa, jossa Jumalan ilmaisija tälle ajalle asui kokonaisen vuosikymmenen, on alkamassa uusi vaihe maan suuresti arvostetun mutta murheellisella tavalla sorretun bahá'í-yhteisön historiassa. Toisaalta ne ovat tehneet tyhjiksi yhdeksännen kansainvälisen konventin valmistelut uskomme Maailmankeskuksessa. Mutta miten ikävää tämä onkaan, ei ole syytä hätääntyä. Kun Jumalan suurempi suunnitelma puuttuu Hänen vähäisempään suunnitelmaansa, ei pitäisi olla epäilystäkään siitä, että aikanaan avautuu taivaan lahjana tie tilaisuuteen, jossa on suurenmoiset mahdollisuudet edistää Hänen loistavan asiansa etuja.

Se huoli, pelko ja neuvottomuus, jonka tämä viimeisin selkkaus vähäisemmän rauhan kehkeytymisessä on herättänyt, on vahvistanut paheksuntaa ja tyrmistystä, jota tunnetaan planeettaa yhä uudelleen kuohuttavia kriisejä kohtaan. Ihmisten kaikkialla maapallolla kokema ahdistus purkautuu juuri nytkin julkisesti kiivaissa mielenosoituksissa, jotka ovat liian valtaisia sivuutettaviksi. Ne seikat, joita vastaan osoitetaan mieltä, ja ne tunteet, joita nostatetaan, usein pahentavat sitä kaaosta ja sekasortoa, joka tällaisin julkisin näytöksin toivotaan ratkaistavan. Jumalan ystäviä varten on tapahtumassa olevalle aivan selvä selitys; heidän tarvitsee vain palauttaa mieleensä uskon tarjoamat näköalat ja periaatteet, mikäli he tahtovat vastata tehokkaasti pelästyksen ja hädän leviämisen asettamiin haasteisiin. Pyrkikööt he ymmärtämään syvällisemmin tähän liittyviä opetuksia kertaamalla Shoghi Effendin kirjeitä, jotka on julkaistu teoksessa The World Order of Bahá'u'lláh, erityisesti niitä, jotka ovat nimeltään ”The Goal of a New World Order”, ”America and the Most Great Peace” ja ”The Unfoldment of World Civilization”.

Samalla kun maailma jatkaa melskeistä kulkuaan, viisivuotissuunnitelma on saavuttanut toimintakyvyn, joka tekee yhteisöllemme mahdolliseksi ottaa jättiläisaskelia kohti sen päätavoitetta, joukkojen liittymisen prosessin edistämistä. Yksityiskohtaiset tiedot näin rohkaisevasta uskon tilasta kaikilla viidellä mantereella on jo annettu 17. tammikuuta päivätyssä kirjeessämme; sitä kehotamme teitä tutkimaan lisää. Vain joitakin avainseikkoja on tarpeen nyt tähdentää: Maiden jakaminen seutuihin on saatu päätökseen 179 maassa; näitä laajenemisen alkukehtoja on noin 17.000. Pohdintakokouksista on seututasolla tullut voimallinen keino yhdentää ajattelua ja toimintaa laitosten välillä ja paikkakuntien välillä; ne ovat antaneet keskinäisen tuen hengessä väkevän virikkeen laitosten ja yksilöiden aloitteellisuudelle. Instituuttiprosessi on osoittanut entistäkin näkyvämmin vaikuttavuutensa laajenemista ja lujittumista tuottavana voimana. Suunnitelman ydintoiminnot ovat saavuttaneet mitan, joka suuresti ylittää viimevuotisen. Tuloksena on, että kasvava määrä ystäviä toimii nyt aktiivisesti opetus- ja hallintotyössä kaikkialla maailmassa ja ilmentää sitä tarttuvaa luottamuksen henkeä, joka innoittaa heitä ponnistelemaan haltioituneesti. Nuoret ja lapset on järjestelmällisemmin otettu mukaan yhteisön suunnitelmiin, ja ei-bahá'ít ovat osallistuneet runsaslukuisemmin opintopiireihin, hartauskokouksiin ja lastentunneille. On todellakin kannustavaa huomata, että suunnitelman alusta kuluneena lyhyenä aikana näistä kolmesta ydintoiminnosta on monissa yhteisöissä, joissa ne olivat olleet satunnaisia, tullut säännöllisiä ja niitä ollut monin verroin enemmän. Tässä siis on tuokiokuva maailmanyhteisöstä, joka on yksissä tuumin työn touhussa kuin ei koskaan ennen.

Samalla kun tämä kasvun malli juurtui yhä lujemmin suunnitelman käytäntöön, kuluneen vuoden aikana tapahtui muutakin tärkeää kehitystä. Ulkoasioiden kentällä Bahá'í Kansainvälisen Yhteisön toimielimet ryhtyivät niin moniin ja erilaisiin toimiin, että niitä ei voi tässä esittää, mutta niiden yhteisteho oli niin vaikuttava, ettei sitä voi jättää kokonaan mainitsematta. Näiden toimien kohokohta oli se sanoma, jonka me viime huhtikuussa osoitimme maailman uskonnollisille johtajille. Tämä on antanut uutta puhtia bahá'í-yhteisön omaksumalle toimintamallille, jossa yhteiskunnan vaikutusvaltaisimpien tahojen huomiota kiinnitetään kysymyksiin, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä maailman rauhan turvaamiselle. Bahá'í Kansainvälisen Yhteisön tiedotustoimiston koordinointityön ja kansallisten henkisten neuvostojen ripeyden ja tehokkuuden ansiosta sanoma levisi lyhyessä ajassa kautta maapallon uskonnollisten yhteisöjen ylimpiin arvoasteisiin ja muihin virkaportaisiin. Aloitteen tarkoitus on tuoda kaikkien osapuolten huomioon, miten ehdottoman välttämätöntä uskontojen johtajiston on tarttua uskonnollisten ennakkoluulojen ongelmaan, josta on vääjäämättä tulossa yhä vakavampi vaara ihmisten hyvinvoinnille. Monilta vastaanottajilta tulleet välittömät reaktiot osoittavat, että sanomaan suhtaudutaan vakavasti ja että joillakin paikoin se on jopa tuomassa uusia ulottuvuuksia uskontojen väliseen toimintaan.

Sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen kentällä on saavutettu tahti, joka leimaa aina vain syvällisemmin sitä vaikutusta, joka laitosten ja yksilöiden ponnistuksilla on sekä yhteisön sisäiseen kehitykseen että yhteisön yhteistyöhön muiden kanssa. Sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen toimisto raportoi, että suunnitelman toisen vuoden aikana perustettiin kahdeksan uutta bahá'íden innoittamaa kehityselintä, jotka toimivat niin monenlaisilla aloilla kuin naisten aseman edistäminen, terveydenhoito, maanviljely, lastenkasvatus ja nuorten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen.

Pyhässä maassa julkaistiin nimikkeellä ”Gems of Divine Mysteries” englanninkielinen käännös Bahá'u'lláhin arabiankielisestä epistolasta, joka tunnetaan nimellä Javáhiru’l-Asrár. Bahá'u'lláhin ’Akkán vankilassa olevan tyrmän entistäminen saatiin päätökseen, ja työ alkoi yläkerran vankityrmäosaston loppuosassa. Seuraavasta pyhiinvaelluskaudesta alkaen, lokakuun alusta 2003, pyhiinvaeltajien lukumäärä kussakin ryhmässä nostetaan 150:stä 200:aan.

Lisäksi työ Maailmankeskuksessa toimivien laitosten kehittymisen edistämiseksi oli erityisen ilmeistä siinä, miten .;Huqúqu’lláhin laitos jatkuvasti kehittyi uskotun, Jumalan asian käden ’Alí-Mu.;hammad Varqán erinomaisessa johdossa. Järkeviä aloitteita tehden ja alati ponnistellen tri Varqá on innostanut järjestämään kaikkialla koulutusta ystäville .;Huqúqu’lláhin laista. Sen vuosikymmenen aikana, joka seurasi lain saattamista voimaan kaikkialla, on luotu kansallisten ja alueellisten uskottujen lautakuntien verkosto, joka huolehtii yhä useampien valtuutettujen ja edustajien palvelutyön koordinoimisesta ja ohjaamisesta. Tieto tästä mahtavasta laista on levinnyt laajalle, ja ystävät kaikilta mantereilta ovat sille vastaanottavaisia hartauden hengessä, jonka uskottu toivoo koskettavan niitä, jotka eivät vielä ole käyttäneet hyväkseen niitä luvattuja siunauksia, jotka seuraavat uskollisuudesta tälle laille.

Niiden vajaan kahden vuoden aikana, jotka ovat kuluneet ilmoitettuamme erityisestä taloudellisen tuen tarpeesta Maailmankeskuksen rakennusten ja puutarhojen pitämiseksi kunnossa niiden arvon mukaisella tavalla, on perustettu Maailmankeskuksen kiinteistörahasto. Lahjoitukset eivät vielä ole saavuttaneet vuosittaista tarvetta vastaavaa tasoa. Kuitenkin meistä on ollut pakko panna saapuneista lahjoituksista viisi miljoonaa dollaria erityisrahastoon aikomuksena koota peruspääoma, josta tulee alkuperäiseen tarkoitukseen varattavien sijoitustulojen lähde. Me olemme tehneet niin turvautumalla kansainväliseen bahá'í-rahastoon helpottaaksemme välttämättömien kulujen kattamista ja siirtäneet tuonnemmaksi muiden alojen toimintaa, jota olisi ollut normaalia harjoittaa.

Meillä on ilo antaa tiedoksi, että vastauksena Chilen Kansallisen Henkisen Neuvoston kutsuun on saatu 185 luonnosta Santiagoon rakennettavaksi Etelä-Amerikan äititemppeliksi arkkitehdeiltä ja suunnittelijoilta kaikkialta maailmasta. Lopullisesta valinnasta ilmoitetaan aikanaan.

Hyvät ystävät: Ilahtuneina kaikkialla saavutettavan edistyksen vahvoista merkeistä me turvaamme Ylimmäisen herramme jatkuviin armonosoituksiin niille omistautuneille ponnistuksille, joita teette viisivuotissuunnitelman puitteissa – suunnitelman, joka on laadittu näiden aikojen vaatimusten mukaiseksi. Vapauttakoon hellittämättömyytenne sen toteuttamisessa ne patoutuneet voimat, jotka Abhá-kauneuden armon ja suosiollisuuden avulla voivat väkevästi hyökyen edistää joukkojen liittymisen prosessia joka maassa.

Kolme vuotta viisivuotissuunnitelmasta on kulunut. Nelivuotissuunnitelmassa käyntiin pannut prosessit, joita on vahvistanut lasten bahá’í-kasvatukselle kaksitoistakuukautis¬suunnitelman aikana annettu erityinen huomio ja jotka on herpaantumattomasti pidetty käynnissä viime vuosien aikana, ovat nyt täyttämässä niitä suuria toiveita, jotka mielessä ne saatettiin liikkeelle. Jokaisessa maailman osassa suunnitelman kolme osapuolta B yksilö, yhteisö ja laitokset B tukevat toistensa toimintaa kukin omaa erityistä osuuttaan hoitaen. Opintopiirien, lastentuntien ja hartaus¬tilaisuuksien ydintoiminnoista on tullut olennaisia osatekijöitä ja toisiaan tehostavia saavutuksia, joista kaikki muut bahá’í-yhteisöelämän ainekset saavat lisää pontta ja menestystä. Ihmis-voimavarat lisääntyvät, ja paikalliset henkiset neuvostot vastaavat tämän vahvistuvan elinvoimaisuuden vereksiin vaatimuksiin.

Bahá’í-lasten kasvatusta varten kautta maailman rakennettu toimintakyky on tavattoman vaikuttavaa. Alustavat ponnistukset varhaisnuorten henkisen voimaannuttamisen puolesta ovat saamassa osakseen menestystä. Alueiden siirtyminen kultakin toiminnan tasolta korkeammalle tasolle on hyvin hallinnassa, ja samalla kun tämä etenee, tunnustautuneiden uskovien ytimeen kytkeytyy laajempi piiri ihmisiä, jotka eivät vielä ole bahá’íta mutta ovat innokkaasti mukana suunnitelman ydintoiminnoissa. Tietyillä pitkälle edistyneillä alueilla tulevat jo näkyviin voimakkaan kasvun hallinnoimiseksi tarvittavat rakenteet. Vaikka kansalliset neuvostot huolehtivat kaikkien alueiden tarpeista omissa maissaan, ne ovat oppineet, miten tärkeää on kohdentaa erityistä huomiota tiettyihin ensisijaisiin, erittäin lupaaviin alueisiin sekä kannustaa ja kehittää niitä, kunnes niiden koulutusinstituuttien välityksellä synnyttämät ihmisvoimavarat mahdollistavat niiden muuttumisen ripeän ja jatkuvan kasvun keskuksiksi.

Kuten oli etukäteen nähtävissä, koulutusinstituutti on osoittautumassa kasvun moottoriksi. Arvioituaan omien yhteisöjensä mahdollisuuksia ja tarpeita valtaosa kansallisista henkisistä neuvostoista on valinnut käyttöön Ruhi-instituutin suunnittelemat kurssimateriaalit mielestään suunnitelman tarpeisiin parhaiten vastaavina. Tästä on se välillinen hyöty, että samat materiaalit on käännetty monille kielille ja missä tahansa matkustaessaan bahá’ít kohtaavat muita ystäviä, jotka kulkevat samaa polkua ja joille samat kirjat ja menetelmät ovat tuttuja.

Kaoottista, ristiriitaisten käsitysten ja etujen repimää kansainvälistä yhteisöä ahdistavat paisuva terrorismi, laittomuus ja mädännäisyys, ja sitä murentavat talouden vararikko, köyhyys ja taudit. Sen keskellä bahá’í-yhteisöstä on tulossa yhä näkyvämpi, jumalallisesti ilmaistun vision innoittama, lujille perustuksille rakentava, nyt käyntiin saatujen prosessien kautta vahvistuva ja näennäisiä takaiskuja säikkymätön. Vuosi sitten ilmeni esimerkki bahá’í-maailman kyvystä selviytyä odottamattomista tilanteista, kun monenlaiset vaarat vaativat peruuttamaan kansainvälisen bahá’í-konventin. Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston vaali järjestettiin ajallaan, ja suunnitelma eteni tahdin häiriintymättä. Huolimatta siitä, että elämä Irakissa oli sekaisin ja kaoottista, samaan aikaan oli mahdollista saada yhteys tuon maan bahá’íhin ja muodostaa uudelleen heidän paikalliset henkiset neuvostonsa. Nyt me annamme suuresti iloiten tiedoksi, että tänä Ri.;dvánina valitaan Irakin Bahá’íden Kansallinen Henkinen Neuvosto, joka näin yli kolmenkymmenen vuoden tukahduttavan sorron jälkeen palautetaan asemaansa ja ottaa oikeutetun paikkansa kansainvälisessä bahá’í-yhteisössä.

Mitä jumalallinen suunnitelma tässä vaiheessa vaatii on se, että jatkamme luottavaisesti ja voimallisesti nykyiseen suuntaan kavahtamatta ihmisyyden maailmaa ruhjovia myrskyjä. Olkaa varmat, että Siunattu kauneus on johdattava askelianne ja että korkeuksien väen sotajoukot ovat tukeva jokaista Hänen uskonsa puolesta tekemäänne ponnistusta.

Ridván 2006 on hetki, joka on täynnään riemuvoiton ja odotuksen henkeä. Bahá’u’lláhin seuraajat voivat kaikkialla olla oikeutetusti ylpeitä nyt päättymässä olevan viisivuotissuunnitelman aikaisten saavutustensa mittavuudesta. Ja tulevaisuuteen he voivat katsoa luottavaisina kuin vain ne, joiden päättäväisyyttä terästää kokemus. Koko bahá’í maailmaa sävähdyttää edessä olevan viisivuotisen hankkeen laajuuden, sen vaatiman pyhittäytymisen ja sen väistämättömien saavutusten pohtiminen. Meidän rukouksemme liittyvät omiinne teidän kääntyessänne Bahá’u’lláhin puoleen kiittääksenne Häntä etuoikeudesta todistaa, kuinka Hänen tarkoituksensa ihmiskunnalle kehkeytyy.

Joulukuun 27. päivänä vuonna 2005 Pyhään maahan kokoontuneille neuvonantajille osoittamassamme sanomassa, joka tuona samana päivänä välitettiin kaikille kansallisille henkisille neuvostoille, me hahmottelimme sen viisivuotissuunnitelman piirteet, joka ulottuu vuodesta 2006 vuoteen 2011. Ystäviä ja heidän laitoksiaan kehotettiin opiskelemaan tätä sanomaa perusteellisesti, ja sen sisältö on teille epäilemättä hyvin tuttu. Nyt me kutsumme teistä joka ainoaa ponnistamaan voimanne varmistaaksenne, että seuraavien viiden vuoden aikana saavutetaan menestyksellisesti tavoite intensiivisen kasvun ohjelmista vähintään 1500 seudulla kautta maailman. Se seikka, että neuvonantajien Pyhästä maasta lähtemisen jälkeisinä kuukausina tehtiin suunnitelman käynnistämisen valmistelutyöt niin ripeästi ja järjestelmällisesti maassa toisensa jälkeen, on osoitus siitä innosta, millä bahá’í yhteisö ottaa sille annetun haasteen vastaan. Vaikka meidän ei ole tässä yhteydessä tarpeen selostaa tarkemmin suunnitelman vaatimuksia, meistä on välttämätöntä tarjota pohdittaviksenne muutamia huomioita siitä globaalista toimintaympäristöstä, jossa tulette ponnistelemaan yksilöllisesti ja yhteisöllisesti.

Yli seitsemänkymmentä vuotta sitten Shoghi Effendi kirjoitti maailmanjärjestystä käsittelevät kirjeet, joissa hän teki läpitunkevan analyysin maailmassa vaikuttavista voimista. Kaunopuheisesti tavalla, joka oli vain hänelle ominaista, hän kuvaili kahta suurta kehityskulkua, jotka Bahá’u’lláhin ilmoitus on saattanut liikkeelle, yhtä hajottavaa ja toista eheyttävää, joista molemmat kuljettavat ihmiskuntaa kohti Hänen laatimaansa maailmanjärjestystä. Suojelija varoitti meitä joutumasta harhaan ”sen tuskastuttavan verkkaisuuden vuoksi, joka on tyypillistä sivistyksen kehkeytymiselle” sitä vaivalloisesti perustettaessa, tai ”lankeamasta niiden hyvinvoinnin palaamisen ohimenevien ilmentymien valtaan, jotka ajoittain näyttävät kykenevän estämään rappeutuvan aikakauden laitoksia jäytävien kroonisten epäkohtien repivän vaikutuksen”. Ainutkaan katsaus viime vuosikymmenten tapahtumiin ei voi olla huomaamatta hänen tuolloin niin täsmällisesti analysoimiensa kehityskulkujen nopeutumista.

Tarvitsee vain ajatella ihmissuvun nielaisevaa kärjistyvää moraalista kriisiä, jotta voi ymmärtää, missä mitassa hajottavat voimat ovat raastaneet yhteiskunnan rakennetta. Eivätkö todisteet itsekkyydestä, epäluulosta, pelosta ja vilpistä, jotka Suojelija niin selkeästi havaitsi, ole levinneet niin laajalti, että ne ovat ilman muuta selviä pintapuolisestikin tarkastellen? Eikö terrorismin uhka, josta hän puhui, ole kansainvälisellä näyttämöllä niin suuri, että se askarruttaa sekä nuorten että vanhojen mieltä maapallon joka kolkassa? Eivätkö maallisten turhuuksien, rikkauksien ja nautintojen sammumaton jano ja niiden kuumeinen tavoittelu ole niin lujittaneet mahtiaan ja vaikutusvaltaansa, että ne ovat tulleet määräämään sellaisia inhimillisiä arvoja kuin onni, uskollisuus ja rakkaus? Eivätkö perheyhteyden heikkeneminen ja vastuuton asenne avioliittoon ole saavuttaneet sellaiset mittasuhteet, että ne vaarantavat tämän ihmisyhteisön perusyksikön olemassaolon? ”Ihmisluonnon turmeltuminen, ihmisten käyttäytymisen rappeutuminen, inhimillisten laitosten mädännäisyys ja häviäminen”, mistä Shoghi Effendi varoitti etukäteen, paljastuvat surullista kyllä nyt ”vahingollisimmissa ja inhottavimmissa muodoissaan”.

Suojelija syyttää ihmiskunnan moraalisesta rappiosta suurimmaksi osaksi uskonnon luhistumista sosiaalisena voimana. Hän kiinnittää huomiomme Bahá’u’lláhin sanoihin: ”Jos uskonnon valo himmenee, seuraa kaaos ja sekasorto, ja kohtuullisuuden, oikeudenmukaisuuden, tyyneyden ja rauhan lyhdyt lakkaavat loistamasta.” Hänen kirjeidensä kirjoittamista seuranneina vuosikymmeninä ei ole nähty vain uskonnon moraalisten vaikutusmahdollisuuksien jatkuvasti heikkenevän vaan myös uskonnollisten laitosten pettävän ihmisten joukot toimimalla sopimattomasti. Yritykset antaa uskonnolle uutta voimaa ovat ainoastaan saaneet aikaan kiihkomielisyyttä, joka hillitsemättömänä voisi tuhota ihmisten välisten sivistyneitten suhteiden perustan. Iranin bahá’íden vaino, jota hiljattain on kiihdytetty, on yksistään riittävä todistus pimeyden voimien vakaasta aikomuksesta tukahduttaa uskon liekki kaikkialla, missä se palaa kirkkaana. Vaikka olemmekin varmoja asian lopullisesta riemuvoitosta, emme saata unohtaa Suojelijan varoitusta, että uskon täytyy vielä kohdata vihollisia, jotka ovat voimakkaampia ja salakavalampia kuin ne, jotka menneinä aikoina ovat sitä ahdistaneet.

Ei ole tarpeen kommentoida laajasti valtiomiestaidon voimattomuutta, mikä on toinen Suojelijan maailmanjärjestystä koskevissa kirjeissään mestarillisesti käsittelemä aihe. Kasvava taloudellinen kuilu rikkaiden ja köyhien välillä, sitkeästi elävät kansakuntien keskinäiset ikiaikaiset vihamielisyydet, kodittomiksi joutuneiden paisuvat joukot, järjestäytyneen rikollisuuden ja väkivallan tavaton lisääntyminen, kaikkialle ulottuva turvattomuudentunne, peruspalveluiden romahtaminen niin monilla alueilla, luonnonvarojen mielivaltainen riistäminen – nämä ovat vain muutamia merkkejä maailman johtajien kyvyttömyydestä laatia toteuttamiskelpoisia ohjelmia ihmiskunnan vaivojen lievittämiseksi. Tämä ei tarkoita sitä, ettei vilpittömästi olisi yritetty, etteivät yritykset itse asiassa olisi moninkertaistuneet vuosikymmenestä toiseen. Kuitenkaan nämä ponnistelut, kuinka nerokkaita ne ovatkaan, ovat aivan riittämättömiä hävittämään ”alkusyytä siihen pahaan, joka niin rajusti on horjuttanut nykypäivän yhteiskunnan tasapainoa.” Suojelija selitti: ”Ei edes se, että luotaisiin vaadittava koneisto maailman yhdistämiseksi poliittisesti ja taloudellisesti – – tarjoaisi itsessään vastalääkettä siihen myrkkyyn, joka lakkaamatta syö järjestäytyneiden kansojen ja kansakuntien elinvoimaa.” Hän vakuutti varmasti: ”Mikä muu voi lopultakin pitää puoliaan sisäisen hajoamisen voimia vastaan, joiden pidäkkeettöminä täytyisi edelleen kalvaa epätoivoisen yhteiskunnan sisintä, kuin se, että hyväksytään varauksettomasti” Bahá’u’lláhin muotoilema ”jumalallinen ohjelma, jossa ilmentyy olennaisilta osiltaan Jumalan määräämä suunnitelma ihmiskunnan yhdistämiseksi tänä aikakautena, ja että samalla ollaan lujasti vakuuttuneita sen joka ainoan määräyksen pettämättömästä tehosta.”

Shoghi Effendin kuvaus maailmassa nopeutuvasta hajoamisprosessista on todellakin syvällekäypä. Yhtä vaikuttavaa on, miten tarkasti hän analysoi yhdentymisprosessiin liittyviä voimia. Hän puhui ”maailmanlaajuisen solidaarisuuden hengen vähittäisestä leviämisestä, mikä lähtee itsestään liikkeelle sekasortoisen yhteiskunnan myllerryksen keskellä” epäsuorana ilmentymänä Bahá’u’lláhin ajatuksesta ihmissuvun ykseyden periaatteesta. Tämä solidaarisuuden henki on jatkanut leviämistään vuosikymmenten kuluessa, ja nykyisin sen vaikutus on ilmeinen monissa eri kehityskuluissa, alkaen syvään juurtuneiden rotuennakkoluulojen hylkäämisestä aina orastavaan käsitykseen maailmankansalaisuudesta, lisääntyneestä ympäristötietoisuudesta aina yhteishankkeisiin kansanterveyden edistämiseksi, ihmisoikeuksien vaalimisesta aina järjestelmälliseen tavoitteeseen saada koulutusta kaikille, uskontojen välisen yhteistyön aloittamisesta aina niiden satojentuhansien paikallisten, kansallisten ja kansainvälisten järjestöjen syntymiseen ja kukoistamiseen, jotka jossakin muodossa työskentelevät sosiaalisen toiminnan alalla.

Silti Bahá’u’lláhin seuraajille kaikkein merkittävimmät kehityskulut yhdentymisprosessissa ovat ne, jotka suoraan liittyvät uskoon ja joista monia Suojelija itse vaali ja jotka ovat valtavasti edistyneet vaatimattoman alkunsa jälkeen. Pienestä uskovien ydinjoukosta, jolle hän ilmoitti ensimmäiset opetussuunnitelmansa, on kasvanut maailmanlaajuinen yhteisö, joka on edustettuna tuhansilla paikkakunnilla, joista jokaisella noudatetaan vakiintunutta toimintamallia, joka ilmentää uskon periaatteita ja pyrkimyksiä. Hallintojärjestyksen perustuksille, jotka hän niin uutterasti rakensi virkakautensa varhaisina vuosikymmeninä, on pystytetty laaja ja tiivis kansallisten ja paikallisten henkisten neuvostojen verkosto, joka ahkeroi uskon asioiden hoitamiseksi yli sadassakahdeksassakymmenessä maassa. Hänen luomistaan ensimmäisistä ryhmistä apulaisneuvoston jäseniä uskon suojelemiseksi ja levittämiseksi on syntynyt lähes sadantuhannen päättäväisen työntekijän joukko, joka palvelee kentällä kahdeksankymmenenyhden neuvonantajan ohjauksessa, joita taitavasti johtaa Kansainvälinen Opetuskeskus. Uskon hallinnollisen maailmankeskuksen kehkeytyminen sen henkisen maailmankeskuksen tyyssijoilla, kehityskulku, jolle Suojelija omisti paljon tarmoa, on ylittänyt ratkaisevan kynnyksen Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston asetuttua istuntorakennukseensa Karmelvuorelle ja Kansainvälisen Opetuskeskuksen rakennuksen sekä kirjoitusten tutkimuskeskuksen myöhemmin valmistuttua. .;Huqúq’ulláhin laitos on edistynyt vakaasti ylimpänä asiainhoitajanaan Jumalan asian käsi tri ‘Alí-Mu.;hammad Varqá, jonka Shoghi Effendi nimitti uskotuksi viisikymmentä vuotta sitten. Kehitys saavutti huippunsa vuonna 2005 perustettaessa kansainvälinen lautakunta, jonka tarkoitus on edistää tämän mahtavan lain, joka on mittaamattomien siunausten lähde koko ihmiskunnalle, soveltamista käytäntöön jatkuvasti ja laajasti. Suojelijan ponnistukset tuoda usko näkyvämmin esille kansainvälisissä piireissä ovat kehittyneet laajamittaiseksi ulkoasianjärjestelmäksi, joka kykenee sekä puolustamaan uskon etuja että julistamaan sen kaikille osoitettua sanomaa. Uskon kansainvälisillä foorumeilla nauttima kunnioitus, milloin vain sen edustajat esiintyvätkin, on erittäin merkillepantava saavutus. Se uskollisuus ja omistautuneisuus, jota koko ihmisrodun moninaisuutta heijastavan yhteisön jäsenet osoittavat Bahá’u’lláhin liitolle, on voimanlähde, jonka kaltaista mikään muu järjestäytynyt ryhmä ei voi väittää omakseen.

Suojelija ennakoi, että muotoutumisen aikakauden toisiaan seuraavien jaksojen aikana Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto käynnistäisi sarjan maailmanlaajuisia hankkeita, jotka ”edustaisivat” kansallisten henkisten neuvostojen ”ykseyttä ja yhdensuuntaistaisivat ja yhdistäisivät” niiden ”toimintaa”. Kolmen peräkkäisen jakson kuluessa bahá’í yhteisö on nyt työskennellyt ahkerasti Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston julkaisemien globaalien suunnitelmien puitteissa ja on onnistunut vakiinnuttamaan bahá’í elämänmallin, joka edistää yksilön henkistä kehitystä ja kanavoi sen jäsenten yhteisen tarmon herättämään yhteiskunta henkisesti uuteen eloon. Se on hankkinut kyvyn viedä sanoma suurille joukoille vastaanottavaisia sieluja, lujittaa heitä sekä syventää heidän ymmärrystään heidän omaksumansa uskon olennaisesta sisällöstä. Se on oppinut toteuttamaan Perustajansa muotoilemaa neuvottelun periaatetta tehokkaana välineenä yhteisöllisessä päätöksenteossa sekä kouluttamaan jäseniään sen käyttämisessä. Se on laatinut ohjelmia nuorempien jäsentensä henkistä ja moraalista kasvatusta varten ja on tarjonnut ne ei ainoastaan omille lapsilleen ja varhaisnuorilleen vaan myös ympäröivän yhteisön nuorimmille. Käytettävissään olevien lahjakkuusvarantojen avulla se on luonut runsaasti kirjallisuutta, jonka kymmeniä eri kieliä edustavat teokset käsittelevät sekä sen omia tarpeita että myös suuren yleisön mielenkiinnon kohteita. Se on yhä laajemmin osallistunut koko yhteiskunnan asioiden hoitoon ja sitoutunut suureen joukkoon sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen hankkeita. Etenkin viidennen jakson aloittamisen jälkeen vuodesta 2001 lähtien se on edennyt merkittävin harppauksin ihmisvoimavarojensa moninkertaistamisessa käyttäen koulutusohjelmaa, joka ulottuu yhteisön ruohonjuuritasolle, ja se on löytänyt menetelmiä ja keinoja panna toimeen pysyvän kasvun malli.

Tässä kuvattujen voimien vuorovaikutus on se asiayhteys, jossa joukkojen liittymisen prosessin edistämisen välttämättömyyttä pitää tarkastella. Nyt alkava viisivuotissuunnitelma vaatii, että keskitätte tarmonne tähän prosessiin ja varmistatte sen, että sen ytimessä olevat kaksi toistaan täydentävää kehitystä vauhdittuvat. Tämän pitäisi olla mieltänne hallitseva asia. Kun ponnistuksenne tuottavat hedelmää ja kasvun dynamiikka saavuttaa uuden tason ja muuttuu entistä monimuotoisemmaksi, maailmankeskuksen itsensä tulee seuraavien viiden vuoden aikana vastata haasteisiin ja ottaa vaarin tilaisuuksista sellaisilla aloilla kuin ulkoasiat, sosiaalinen ja taloudellinen kehitys, hallinto ja bahá’í lain soveltaminen. Yhteisön kasvu on jo tehnyt välttämättömäksi panna toimeen uudet järjestelyt pyhiinvaeltajaryhmien koon kaksinkertaistamiseksi neljäänsataan kussakin ryhmässä vuoden 2007 lokakuusta alkaen. On useita muitakin hankkeita, joita tarvitsee myös edistää. Niiden joukossa on Bahá’u’lláhin hautapyhäkköä ympäröivien puutarhojen, samoin kuin Ri.;dvánin puutarhan ja Mazra‘ihin, laajentaminen edelleen, kansainvälisen arkistorakennuksen entistäminen, Bábin hautapyhäkön rakenteelliset korjaukset, joiden täysi laajuus ei vielä ole selvillä, sekä mashriqu’l-adhkárin, mannermaisista bahá’í temppeleistä viimeisen, rakentaminen Chileen Suojelijan näkemyksen mukaisesti. Näiden ponnistusten edistyessä me käännymme aika ajoin puoleenne ja pyydämme apuanne, sekä taloudellisen tuen että erityiskykyjen muodossa, tietoisina siitä, että uskon voimavarat tulisi mahdollisimman suuressa mitassa kanavoida suunnitelman vaatimusten hyväksi.

Hyvät ystävät: Ei voi jättää huomiotta sitä, että hajottavien voimien valtapiiri ja mahti kasvavat. Yhtä selvää on, että Kaitselmuksen käsi on ohjannut Korkeimman nimen yhteisön voitosta voittoon ja että sen täytyy nyt kasvattaa lukumääräänsä ja laajentaa voimavarojaan. Viisivuotissuunnitelman asettama suunta on selvä. Kuinka meistä ne, jotka tietävät ihmissuvun ahdingon ja tiedostavat historian kehityksen suunnan, voivat olla nousematta kaikin voimin ja omistautumatta sen tavoitteille? Eivätkö Suojelijan sanat ”edellytykset on luotu” ole meille nykyään yhtä paikkansapitäviä kuin silloinkin, kun hän kirjoitti ne ensimmäisen seitsenvuotissuunnitelman aikana? Kaikukoot korvissanne hänen sanansa: ”Aikaa ei ole hukattavaksi.” ”Epäröinnille ei ole enää sijaa.” ”Tällainen tilaisuus on korvaamaton.” ”Yrittäminen ja kestäminen tarkoittaa lopullisen ja täydellisen voiton varmistamista.” Olkaa varmat siitä, että me rukoilemme teille jatkuvasti pyhällä kynnyksellä ohjausta ja suojelusta.

Viisivuotissuunnitelman ensimmäinen vuosi todistaa kaunopuheisesti siitä hartauden hengestä, jolla Bahá’u’lláhin seuraajat ovat ottaneet omakseen 27. joulukuuta 2005 lähettämässämme sanomassa esitetyn toimintakehyksen, sekä heidän sitoutumisestaan edistää joukkojen liittymisen prosessia. Missä tätä toimintakehystä on johdonmukaisesti sovellettu jollakin seudulla kaikissa ulottuvuuksissaan, on saavutettu vakaata edistystä sekä siinä, miten uskovat ja heidän ystävänsä osallistuvat yhteisöelämään, että lukumääräisessä kasvussa niin, että jotkin seudut raportoivat tuhansittain liittyneitä muutaman kuukauden välein ja toiset kymmenittäin. Olennaisen tärkeää tälle kehityskululle on ollut tarkentunut tietoisuus hankkeen henkisestä luonteesta sekä myös lisääntynyt ymmärrys niistä päätöksentekovälineistä, jotka suunnitelman pääpiirteet määrittelevät.

Ennen kuin panimme alulle nykyisen sarjan globaaleja suunnitelmia, jotka keskittyvät yhteen ainoaan tavoitteeseen edistää joukkojen liittymisen prosessia, bahá’í-yhteisö oli kokenut nopean, mittavan laajenemisvaiheen monissa maailman osissa – laajenemisen, jota viime kädessä oli mahdotonta pitää käynnissä. Siten haasteena ei niinkään ollut uskon rivien paisuttaminen uusilla kannattajilla, ainakaan vastaanottavaisiksi osoittautuneista väestöryhmistä, vaan heidän ottamisensa osaksi yhteisön elämää ja riittävän monien uskon edelleen laajentamiselle omistautuneiden kasvattaminen heidän joukostaan. Niin ratkaisevaa oli bahá’í-maailmalle tarttua tähän haasteeseen, että me teimme siitä yhden nelivuotissuunnitelman keskeisistä tekijöistä ja kehotimme kansallisia henkisiä neuvostoja käyttämään koulutusinstituuttien muodossa valtaosan voimistaan luomalla laitoksille kyvykkyyttä kehittää ihmisvoimavaroja. Me totesimme, että yhä kasvavien uskovien joukkojen tarvitsisi hyötyä suunnitelmallisesta koulutusohjelmasta, joka olisi tarkoitettu antamaan heille ne tiedot ja henkiset oivallukset, ne taidot ja kyvyt, jotka vaadittaisiin mittavaa laajentumista ja lujittumista käynnissä pitävien palvelutekojen suorittamiseksi.

Huomioidessamme tällä hetkellä niiden seutujen toimintaa, joiden kasvu on vankalla pohjalla, me panemme merkille, että jokaisessa niistä ystävät ovat jatkaneet instituuttiprosessin vahvistamista samalla kun he ovat oppineet saamaan liikkeelle laajentuvan ydinjoukkonsa uskon aktiivisia kannattajia, panemaan toimeen tehokkaan järjestelmän heidän ponnistelujensa sovittamiseksi toisiinsa, punomaan heidän henkilökohtaiset aloitteensa ja yhteiset hankkeensa yhdistyneen toiminnan tehokkaaksi rakenteeksi sekä hyödyntämään olennaisen tiedon erittelyä toimintajaksojensa suunnittelussa. On todistettavissa, että he ovat löytäneet keinot viedä eteenpäin laajentamis- ja lujittamistyötä käsi kädessä – avain jatkuvaan kasvuun. Tällainen todistusaineisto varmasti innoittaa jokaista omistautunutta uskovaa pysymään päättäväisesti sillä järjestelmällisen oppimisen tiellä, joka on viitoitettu.

Saavutukset näinä suunnattomien ponnistelujen vuosina eivät ole rajoittuneet niihin seutuihin, joissa näin annetaan uutta pontta mittavalle laajentamiselle ja lujittamiselle. Osoittautui, että nelivuotissuunnitelman sekä sitä seuranneiden kaksitoistakuukautissuunnitelman ja aiemman viisivuotissuunnitelman aikana omaksuttu toimintatapa vaikutti niin, että se loi uskoville olosuhteet, joissa he voivat ulottaa pyrkimyksensä laajaan piiriin ihmisiä ja saada heidät kiinnostumaan yhteisöelämän eri puolista. Nyt on yleisesti näkyvissä hyöty vuosikymmenen kestäneestä kyvykkyyden rakentamisesta globaalien suunnitelmien kolmessa osallistujatahossa. Kaikkialla oli tarve oppia ymmärtämään ihmisvoimavarojen kehittämiseen vaikuttavat tekijät. Kaikkialla ystävien täytyi oppia vakaan kasvun vaatimukset – edistää järjestelmällistä toimintaa ja välttää häiriötekijöitä, viedä tietyt osat yhteisestä päätöksenteosta lähelle ruohonjuuritasoa ja luoda yhteisöjä, joilla on mielestään tehtävä, rohkaista kaikkia osallistumaan ja tarjota tilaisuus yhteiskunnan eri lohkoille tulla mukaan toimintaansa, erityisesti lapsille ja varhaisnuorille, jotka ovat Jumalan asian tulevia esitaistelijoita ja hänen sivistyksensä rakentajia.

Kun näin luja perustus on laskettu, ensisijaisen ajatuksen joka ainoan uskovan mielessä tulisi olla opettaminen. Opettavatpa he sitten henkilökohtaisin ponnistuksin ystäviään takkailloissa ja saavat heidät sitten osallistumaan ydintoimintoihin tai käyttävätpä he näitä toimintoja pääasiallisena opetusvälineenään, tekevätpä he sitten yhteisönä työstään lasten ja varhaisnuorten parissa keihäänkärjen jollakin seudulla tai keskittyvätpä he ensin vanhempiin sukupolviin, vierailevatpa he sitten yhteisten pyrkimystensä myötä perheissä ryhminä osana intensiivistä kampanjaa tai käyvätpä he kylässä etsijöiden luona säännöllisesti jonkin aikaa – nämä ovat päätöksiä, jotka voidaan tehdä vain ystävien kohtaamien olosuhteiden ja mahdollisuuksien ja niiden väestöryhmien luonteen mukaisesti, joiden kanssa he ovat tekemisissä. Mitä kaikkien täytyy olosuhteista riippumatta myöntää, on se, että henkistä ravintoa vailla olevan, yhä syvempään epätoivoon vaipuvan ihmiskunnan tarve on huutava sekä että meille jokaiselle Korkeimman nimen yhteisön jäseninä uskottu velvollisuus opettaa on pakottava.

Bahá’u’lláh on käskenyt seuraajiaan opettamaan Jumalan asiaa. Tuhannet ja tuhannet soveltavat jo tarmokkaasti käytäntöön suunnitelman eri kohtia saadakseen käyttöönsä väylät ohjata sieluja hänen ilmoituksensa valtamerelle. Me odotamme näkevämme sen päivän, kun opettaminen on jokaisen uskovan elämää hallitseva intohimo ja kun yhteisön ykseys on niin vahva, että se saa tämän syttyneisyyden ilmentymään hellittämättömänä toimintana palvelun kentällä. Tätä siis toivomme kiihkeästi teiltä ja rukoilemme kaikkein palavimmin pyhällä kynnyksellä.

Tuhannet ja taas tuhannet, jotka kattavat koko ihmisperheen moninaisuuden, ovat syventyneet järjestelmällisesti opiskelemaan luovaa sanaa ympäristössä, joka on samanaikaisesti sekä vakava että mieltä ylentävä. Heidän pyrkiessään soveltamaan näin saavuttamiaan oivalluksia käytäntöön toiminnan, pohdinnan ja neuvottelun prosessin kautta he huomaavat kykynsä palvella uskoa nousevan kokonaan uudelle tasolle. Vastatessaan jokaisen sydämen sisimpään kaipuuseen olla yhteydessä Luojaansa he toteuttavat yhteisöllistä palvontaa monenlaisissa tilanteissa ja luovat yhteyden toisiin rukouksessa, herättelevät henkistä alttiutta ja hahmottelevat elämäntapaa, jolle on tunnusomaista sen hartaudellinen luonne. Vieraillessaan toistensa kodeissa ja kyläillessään perheiden, ystävien ja tuttavien luona he aloittavat määrätietoisen keskustelun henkisesti tärkeistä aiheista, syventävät tietojaan uskosta, jakavat Bahá’u’lláhin sanomaa ja kutsuvat yhä useampia tulemaan mukaansa mahtavaan henkiseen hankkeeseen. Tietoisina maailman lasten toiveista ja heidän tarpeestaan saada henkistä kasvatusta he suuntaavat ponnistuksensa laajalle saadakseen alati kasvavat osallistujajoukot mukaan tunneille, joista tulee nuoria puoleensa vetäviä keskuksia ja jotka vahvistavat uskon juurtumista yhteiskuntaan. He auttavat varhaisnuoria kulkemaan heidän ratkaisevan elämänvaiheensa halki ja voimaantumaan niin, että he voivat suunnata tarmonsa sivistyksen edistämiseen. Ihmisvoimavarojen runsastumisen ansiosta yhä useammat heistä kykenevät ilmentämään uskoaan vastustamattomasti lisääntyvissä hankkeissa, jotka vastaavat ihmiskunnan tarpeisiin niiden sekä henkisten että aineellisten ulottuvuuksien osalta. Tällaiset ovat edessämme olevat näkymät, kun tänä Ri.;dvánina seisahdumme tarkastelemaan maailmanlaajuisen bahá’í-yhteisön edistymistä.

Me olemme todenneet useaan otteeseen, että maailmanlaajuisten suunnitelmien sarja, joka johdattaa bahá’í-maailman uskon muotoutumisen aikakauden satavuotisjuhlaan vuonna 2021, saavuttaa tavoitteensa uskovan, laitosten ja yhteisön toiminnassa ja kehityksessä tapahtuvan merkittävän edistymisen kautta. Nyt puolimatkassa neljännesvuosisadan kestävää johdonmukaista, keskittynyttä ponnistelua ovat kaikkialla ilmeisiä osoitukset lisääntyneestä kyvykkyydestä. Erityisen merkityksellistä on suunnitelman kolmen osapuolen vuorovaikutuksesta johtuvan dynaamisuuden yhä laajempi vaikutus. Laitokset kansalliselta paikalliselle tasolle näkevät aina vain selvemmin, miten luoda kasvavalle määrälle yhteiseen tavoitteeseen pyrkiviä uskovia suotuisat olot ilmentää henkistä tarmoa. Yhteisö toimii enemmän ja enemmän sellaisena ympäristönä, jossa yksilön ponnistukset ja yhteisön toiminta voivat instituutin välityksellä täydentää toisiaan edistyksen saavuttamiseksi. Siinä näkyvä eloisuus ja sen pyrkimyksiä elävöittävä päämäärän ykseys vetävät sen lisääntyviin joukkoihin kaikilta elämän aloilta niitä, jotka ovat innokkaita omistamaan aikansa ja tarmonsa ihmiskunnan hyvinvoinnille. On selvää, että yhteisön portit ovat entistä avoimemmat kenelle tahansa vastaanottavaiselle sielulle saapua ja tulla ravituksi Bahá’u’lláhin ilmoituksesta. Ei ole mitään vahvempaa osoitusta suunnitelman kolmen osapuolen vuorovaikutuksen tehokkuudesta kuin viime vuonna nähty opetustyön tahdin dramaattinen nopeutuminen. Joukkojen liittymisen prosessissa saavutettu edistys oli todella merkittävää.

Tämän parantuneen vuorovaikutuksen piirissä on yksilön aloitteellisuudesta tulossa yhä tehokkaampaa. Aiemmissa sanomissamme me olemme viitanneet siihen vauhtiin, jonka instituuttiprosessi antaa uskovan harjoittamalle aloitteellisuudelle. Ystävät kaikilla mantereilla ovat syventyneet tutkimaan kirjoituksia nimenomaisena tarkoituksenaan oppia soveltamaan opetuksia uskon kasvuun. Merkittävä määrä uskovia ottaa nyt vastuuta yhteisönsä henkisestä elinvoimaisuudesta. He suorittavat tarmokkaasti niitä palvelun tekoja, jotka ovat terveen kasvun mukaisia. Samalla kun he ovat hellittämättä edenneet uskon palvelun kentällä ja pitäneet kiinni nöyrästä asenteesta oppia, heidän rohkeutensa ja viisautensa, antaumuksensa ja teräväkatseisuutensa, palava intonsa ja harkitsevuutensa, päättäväisyytensä ja luottamuksensa Jumalaan ovat yhä lujemmin yhdistyneet vahvistamaan toisiaan. Esittäessään Bahá’u’lláhin sanomaa ja selittäessään sen totuuksia he ovat ottaneet sydämenasiakseen Shoghi Effendin sanat, joiden mukaan heidän ei tule ”empiä” eikä ”epäröidä”, ei ”liiaksi korostaa” eikä ”murentaa” totuutta, jonka puolesta taistelevat. He eivät myöskään ole ”kiihkomielisiä” eivätkä ”liiallisen vapaamielisiä”. Jatkuvaa opetustyötä tehden he ovat kehittäneet kykyään ratkaista, vaatiiko heidän kuulijansa vastaanottavaisuus heitä olemaan ”varovaisia” vai ”rohkeita”, ”toimimaan nopeasti” vai ”jäämään odottamaan”, käyttämään ”suoraa” vai ”epäsuoraa” menetelmää.

Meistä on edelleenkin rohkaisevaa se, miten kurinalaista tämä yksilön aloitteellisuus on. Yhteisöt kaikkialla ovat vähitellen sisäistämässä järjestelmällistämisestä opitut asiat, ja nykyisen suunnitelmien sarjan määrittelemä toimintakehys antaa ystävien pyrkimyksille johdonmukaisuutta ja joustavuutta. Heitä mitenkään rajoittamatta tämä toimintakehys suo heille mahdollisuuden tarttua tilaisuuksiin, rakentaa suhteita ja muuttaa visio järjestelmällisestä kasvusta todellisuudeksi. Sanalla sanoen se antaa muodon heidän yhteisille kyvyilleen.

Tarkatessamme, mitä kautta maailman on saavutettu, täyttää erityinen ihailu Iranin uskovia kohtaan meidän sydämemme. He ovat mitä ankarimmissa oloissa rohkeasti nousseet palvelemaan maataan ja suuntaavat tarmonsa sen elinvoiman palauttamiseen, vaikka heille tarjolla olevat mahdollisuuden ovat rajalliset. Ottaen huomioon uskon hallinnolle asetetut rajoitukset he ovat myös alkaneet tutustuttaa maanmiehiään Bahá’u’lláhin opetuksiin yksilökohtaisesti ja ryhtyneet suoraan keskustelemaan heidän kanssaan Hänen pelastavasta sanomastaan. Alkaessaan toimia näin he eivät pelkästään ole saaneet valistuneilta sieluilta ennennäkemätöntä tukea vaan ovat kohdanneet vastaanottavaisuutta, joka on ollut kaikkea heidän mahdolliseksi kuvittelemaansa paljon suurempaa.

Jokainen nykypäivän yhteiskunnassa vaikuttavista yhdistävistä ja hajottavista voimista tietoinen Bahá’u’lláhin seuraaja huomaa yhteyden, joka on maapallon kaikissa osissa lisääntyneellä vastaanottavaisuudella uskolle ja maailman järjestelmien puutteilla. On varmaa, että tämä vastaanottavaisuus lisääntyy ihmiskunnan kärsimysten kärjistyessä. Tehkäämme asia selväksi: vastauksena kasvavaan vastaanottavaisuuteen aloitettu kyvykkyyden rakentaminen on yhä aivan alkuvaiheissaan. Sekasorrossa olevan maailman asettamien vaatimusten suuruus on tulevina vuosina koetteleva tätä kyvykkyyttä äärirajoille asti. Ihmiskuntaa runtelee sortovalta, olipa se syntyisin uskonnollisen ennakkoluulon alhoista tai hillittömän materialismin huipuilta. Bahá’ít pystyvät näkemään tämän koettelemuksen syyt. Bahá’u’lláh kysyy: ”Mikä ’ahdistus’ olisi ankarampi kuin se, että sielu, joka etsii totuutta ja toivoo saavuttavansa Jumalan tuntemuksen, ei tietäisi, mistä sitä hakea tai keneltä sitä etsiä?” Aikaa ei ole hukattavaksi. Suunnitelman kolmen osapuolen toiminnassa ja kehittymisessä pitää edelleen saavuttaa edistystä.

‘Abdu’l-Bahá on ylistänyt ”kahta kutsua” ”menestykseen ja vaurauteen”, jotka voidaan kuulla ”ihmiskunnan onnen huipuilta”. Toinen on ”sivistyksen” kutsu, ”aineellisen maailman edistyksen” kutsu. Siihen sisältyvät ”lait”, ”säädökset”, ”taiteet ja tieteet”, joiden välityksellä ihmiskunta kehittyy. Toinen on ”sielua liikuttava Jumalan kutsu”, josta riippuu ihmiskunnan ikuinen onni. Mestari on selittänyt, että ”tämä toinen kutsu perustuu Herran ohjeisiin ja käskyihin sekä moraalin valtakuntaan kuuluviin kehotuksiin ja epäitsekkäisiin tunteisiin, jotka sädeloisteen lailla kirkastavat ja saavat hohtamaan ihmiskunnan todellisuuksien valon. Sen läpitunkeva voima on Jumalan sana.” Jatkaessanne työtä seuduillanne te joudutte yhä tiiviimmin mukaan teitä ympäröivän yhteiskunnan elämään ja teidän haasteenanne on ulottaa se järjestelmällisen oppimisen prosessi, jossa olette osallisina, sisältämään yhä laajemman kirjon inhimillisiä pyrkimyksiä. Valitsemienne toimintatapojen, omaksumienne menetelmien ja käyttämienne välineiden osalta teidän tarvitsee päästä samantasoiseen yhtenäisyyteen kuin se, joka on luonteenomaista tällä hetkellä tapahtuvalle kasvulle.

Kasvun pitäminen yllä seudulla kuin seudulla tulee riippumaan niistä ominaisuuksista, jotka ovat tunnusomaisia palvelullenne maailman kansoille. Niin vapaat pitää ajatustenne ja toimienne olla häivähdyksestäkään ennakkoluuloisuutta – rotua, uskontoa, taloudellistaa asemaa, kansallisuutta, heimoa, yhteiskuntaluokkaa tai kulttuuria koskevaa – että muukalainenkin näkee teissä rakastavan ystävän. Niin korkeatasoista pitää olla tavoittelemanne erinomaisuuden ja niin puhdas ja siveä elämänne, että teidän tekemänne moraalinen vaikutus juurtuu ympärillänne olevan yhteisön tietoisuuteen. Vain jos osoitatte käytöksessänne sellaista suoraselkäisyyttä, johon uskon kirjoitukset jokaista sielua kehottavat, pystytte vastustamaan niitä lukemattomia mädännäisyyden muotoja, avoimia ja salakavalia, jotka jäytävät yhteiskunnan sisintä. Vain jos näette kunniaa ja jaloutta jokaisessa ihmisolennossa – näin riippumatta rikkaudesta tai köyhyydestä – pystytte taistelemaan oikeudenmukaisuuden puolesta. Ja siinä määrin kuin laitostenne hallinnollista toimintaa ohjaavat bahá’í-neuvottelun periaatteet, pystyvät ihmiskunnan suuret joukot hakemaan turvaa bahá’í-yhteisöstä.

Jatkaessanne eteenpäin luottakaa siihen, että korkeuden väki järjestää joukkojaan ja on valmiina tulemaan avuksenne. Rukouksemme ovat jatkuvasti luonanne.

Vain kolme vuotta sitten me asetimme bahá’í-maailmalle haasteeksi hyödyntää sitä toimintakehystä, joka oli niin selvästi hahmottunut edellisen maailmanlaajuisen suunnitelman päättyessä. Kuten olimme toivoneetkin, vastaus tähän oli välitön. Ystävät kaikkialla alkoivat erittäin pontevasti pyrkiä tavoitteeseen käynnistää intensiivisiä kasvuohjelmia peräti 1500 seudulla maailmanlaajuisesti, ja tällaisten ohjelmien lukumäärä alkoi pian kasvaa. Mutta kukaan ei olisi silloin voinut kuvitella, miten perin pohjin Sotajoukkojen Herra aikoi tutkimattomassa viisaudessansa muuttaa yhteisönsä niin lyhyessä ajassa. Mikä määrätietoinen ja itsevarma yhteisö olikaan se, joka juhli saavutuksiaan nykyisen suunnitelman puolivälin kohdalla neljässäkymmenessäyhdessä alueellisessa konferenssissa kautta maapallon! Mikä tavaton vastakohta sen yhtenäisyys ja tarmo olivatkaan syvenevään kriisiin joutuneen maailman hämmennykselle ja sekasorrolle! Tämä todellakin oli se autuaiden yhteisö, johon Suojelija oli viitannut. Tämä oli yhteisö, joka on selvillä niistä suunnattomista kehitysmahdollisuuksista, jotka sille on suotu, ja tietoinen siitä osasta, jota sen on määrä esittää särkyneen maailman jälleenrakentamisessa. Tämä oli kukoistava yhteisö, ankaran sorron kohteena maapallon yhdessä kolkassa mutta nousemassa yhtenäisenä kokonaisuutena pelottomasti ja lannistumatta sekä vahvistamassa kykyään toteuttaa Bahá’u’lláhin tarkoitus vapauttaa ihmiskunta kaikkein raskaimman sorron ikeestä. Ja niissä lähes kahdeksassakymmenessätuhannessa, jotka osallistuivat konferensseihin, me näimme historian näyttämölle ilmaantuvan uskovan, joka luottaa täydellisesti suunnitelman menetelmien ja välineiden tehoon sekä käyttää niitä huomattavan taitavasti. Tämän mahtavan joukon joka ainoa sielu oli osoitus uskon muutosvoimasta. Joka ainoa oli todistus Bahá’u’lláhin lupauksesta auttaa kaikkia niitä, joka nousevat irrottautuneina ja vilpittöminä palvelemaan Häntä. Joka ainoa oli pilkahdus siitä ihmissuvusta, vihkiytyneestä ja rohkeasta, puhtaasta ja pyhittäytyneestä, jonka on määrä kehkeytyä sukupolvien kuluessa Bahá’u’lláhin ilmoituksen suoran vaikutuksen alaisena. Heissä me näimme ensimmäiset merkit sen suunnitelman alussa ilmaisemamme toiveen täyttymisestä, että uskon ylevöittävä vaikutus ulotettaisiin instituuttiprosessin kautta satoihintuhansiin. Näkyvissä on kaikki merkit siitä, että Rivánin ajan loppuun mennessä intensiivisten kasvuohjelmien lukumäärä ympäri maailman tulee ylittämään tuhannen merkkipaalun. Mitä enempää me voimmekaan tehdä tämän kaikkein riemullisimman juhlan alkaessa kuin nöyrästi painaa päämme Jumalan edessä ja lausua Hänelle kiitosrukouksen Hänen rajattomasta anteliaisuudestansa Korkeimman nimen yhteisölle.

Sydän täynnä ihailua Bahá'u'lláhin seuraajia kohtaan me olemme mielissämme voidessamme ilmoittaa, että tämän mitä riemukkaimman riḍván-ajan alkaessa maapallon jokaisessa maanosassa on käynnistynyt uusi aalto intensiivisiä kasvuohjelmia, jotka nostavat maailmanlaajuisesti niiden kokonaismääräksi yli 1500 ja varmistavat viisivuotissuunnitelman tavoitteen saavuttamisen vuoden verran etuajassa. Me painamme päämme kiitollisina Jumalalle tästä hämmästyttävästä saavutuksesta, tästä merkittävästä voitosta. Kaikki kentällä uurastaneet arvostavat Hänen yhteisöllensä suomaa armolahjaa Hänen suotuaan sille kokonaisen vuoden vahvistaa kaikkialla nyt vakiintunutta laajentamisen ja lujittamisen mallia sen valmistautuessa niihin tehtäviin, joihin sitä kehotetaan ryhtymään sen seuraavassa maailmanlaajuisessa ponnistuksessa – viisi vuotta kestävässä suunnitelmassa, joka on viides sarjassa suunnitelmia, joiden yksiselitteisenä tarkoituksena on joukkojen liittymisen prosessin edistäminen.

Pysähtyessämme tänä juhlahetkenä tunnemme tarvetta tehdä selväksi, että se, mikä herättää näin syvän ylpeyden ja kiitollisuuden tunteen sydämessämme, ei ole niinkään saavuttamanne lukumääräinen suoritus, niin huomattava kuin se onkin, vaan kulttuurin syvällisemmällä tasolla yhdistelmä edistysaskeleita, joista tämä saavutus on todistuksena. Ensisijaisin niistä on havaitsemamme ystävien lisääntynyt kyky keskustella toisten kanssa henkisistä asioista ja puhua luontevasti Bahá'u'lláhin henkilöstä ja Hänen ilmoituksestaan. He ovat ymmärtäneet hyvin, että opettaminen on runsaskätisen anteliaan elämän perusedellytys.

Viimeaikaisissa sanomissamme me olemme ilmaisseet ilomme siitä, että opetustyön tahti on nopeutumassa tasaisesti kaikkialla maailmassa. Tästä perimmäisestä henkisestä velvollisuudesta huolehtiminen on aina ollut ja on edelleen bahá'í-elämän välttämätön osa. Puolentoistatuhannen intensiivisen kasvuohjelman perustaminen on tehnyt selväksi, miten rohkeiksi ja määrätietoisiksi uskovien rivijäsenet ovat tulleet astuessaan ulos sukulaisten ja ystävien välittömästä piiristä – valmiina Kaikkiarmeliaan ohjaavan käden johdatukseen vastaanottavaisten sielujen tykö, missä nämä sitten asustavatkin. Jopa kaikkein vaatimattomimmat arviot viittaavat siihen, että nykyisin kymmenet tuhannet osallistuvat säännöllisiin kampanjoihin solmiakseen yhteisen ymmärryksen pohjalta ystävyyssiteitä aiemmin muukalaisina pidettyjen kanssa.

Pyrkimyksissään esitellä bahá'í-uskon perusasiat yksinkertaisesti ja yksiselitteisesti uskovat ovat hyötyneet suuresti Ruhi-instituutin kirjan 6 sisältämästä havainnollisesta esimerkistä. Kun tuon esittelyn loogisuus oivalletaan ja sen kaavamaistamisen halu voitetaan, se virittää kaksi sielua keskusteluun, jota luonnehtivat saavutetun ymmärryksen syvyys ja solmitun ihmissuhteen laatu. Siinä määrin kuin tuo keskustelu jatkuu ensitapaamista pidemmälle ja todellisia ystävyyssuhteita muodostuu, tällainen suora opetusponnistus voi käynnistää kestävän henkisen muuntumisen prosessin. Se, johtaako ensikosketus näiden vasta löydettyjen ystävien kanssa kutsuun liittyä bahá'í-yhteisöön tai osallistua johonkin sen toiminnoista, ei ole merkittävä huolenaihe. Tärkeämpää on, että jokainen sielu tuntee olevansa tervetullut liittymään mukaan yhteisön ponnistuksiin vaikuttaa yhteiskunnan parantamiseen ja astumaan siten ihmiskunnan palvelun polulle, jonka alussa tai hieman tuonnempana muodollinen liittyminen voi tapahtua.

Tämän edistysaskeleen merkitystä ei pidä aliarvioida. Heti kun johdonmukainen toimintamalli on asetettu paikoilleen, kullakin seudulla huomio on kiinnitettävä toimintamallin ulottamiseen laajemmalle yhteistyökumppaneiden ja tuttavien verkoston avulla samalla, kun tarmo suunnataan yhtäaikaisesti pienempiin väestöryhmiin, joista kunkin pitäisi tulla intensiivisen toiminnan keskukseksi. Kaupunkiseudulla jonkin naapuruston rajat voisivat parhaiten määrittää tuollaisen toimintakeskuksen, kun taas enimmäkseen maaseutumaisella seudulla pienehkö kylä tarjoaisi sopivan sosiaalisen tilan tähän tarkoitukseen. Näissä olosuhteissa palvelevat – niin paikalliset asukkaat kuin vierailevat opettajatkin – voisivat hyvästä syystä pitää työtään yhteisörakentamisena. Heidän opetustyönsä määritteleminen sellaisilla nimikkeillä kuin ”ovelta ovelle” ei tekisi oikeutta prosessille, joka pyrkii tietyn väestöryhmän keskuudessa lisäämään sen kykyä huolehtia omasta henkisestä, sosiaalisesta ja älyllisestä kehityksestään, vaikka ensitapaamisen yhteydessä kodin asukkaiden luona saatetaankin vierailla ilman ennakkoilmoitusta. Tätä prosessia eteenpäin vieviä toimintoja, joihin vasta löydettyjä ystäviä kutsutaan osallistumaan – yhteisön hartaudellista luonnetta vahvistavat kokoukset, lasten haurasta sydäntä ja mieltä ravitsevat oppitunnit, varhaisnuorten kuohuvaa energiaa kanavoivat ryhmät sekä kaikille avoimet opintopiirit, jotka antavat eritaustaisille ihmisille mahdollisuuden edetä tasa-arvoisina ja tutkia opetusten soveltamista heidän omaan ja yhteiseen elämäänsä – saatetaan hyvinkin joutua ylläpitämään jonkin aikaa paikallisen väestön ulkopuolisen avun tuella. On kuitenkin odotettavissa, että näiden ydintoimintojen moninkertaistumisesta huolehtivat pian naapuruston tai kylän omat ihmisvoimavarat – miehet ja naiset, jotka ovat innokkaita parantamaan oman ympäristönsä aineellisia ja henkisiä oloja. Näin tulisi vähitellen syntyä yhteisöelämän rytmi, joka vastaa Bahá'u'lláhin uuden maailmanjärjestyksen visioon sitoutuneiden yksilöiden muodostaman laajenevan ytimen kyvykkyyttä.

Tässä yhteydessä vastaanottavaisuus ilmenee halukkuutena osallistua ydintoimintojen käynnistämään yhteisörakentamisen prosessiin. Seudulla toisensa jälkeen, joissa intensiivinen kasvuohjelma on nyt käynnissä, ystävien tehtävänä tänä tulevana vuonna on opettaa yhden tai useamman vastaanottavaisen väestöryhmän keskuudessa käyttäen jotakin suoraa menetelmää bahá’í-uskon perusasioiden esittelyyn ja löytää nuo sielut, jotka ikävöivät päästä eroon yhteiskunnan heille tyrkyttämästä horrostilasta ja työskennellä toistensa rinnalla omassa naapurustossaan ja kylässään yhteisen muuntumisprosessin käynnistämiseksi. Jos ystävät ovat peräänantamattomia ponnistuksissaan oppia tällä tavoin yhteisörakentamisen tapoja ja menetelmiä pienissä ympyröissä, olemme varmoja siitä, että kauan kaivattu yleismaailmallisen osallistumisen tavoite bahá’í-uskon asioiden hoidossa tulee usean suuruusluokan verran lähemmäksi ulottuville.

Tämän haasteen kohtaamiseksi uskovien ja heitä palvelevien laitosten on voimistettava seudun instituuttiprosessia lisäämällä merkittävästi sen rajojen sisällä niiden lukumäärää, jotka kykenevät toimimaan opintopiirien ohjaajina. On nimittäin tiedostettava, että ystäville nyt avautunut tilaisuus vaalia vireää yhteisöelämää naapurustoissa ja kylissä, jota luonnehtii näin voimakas päämäärätietoisuus, tuli mahdolliseksi vasta niiden edistysaskeleiden myötä, joita otettiin viime vuosikymmenen aikana sillä bahá'í-kulttuurin alueella, joka liittyy syventymiseen.

Kun me joulukuussa 1995 kehotimme perustamaan koulutusinstituutteja maailmanlaajuisesti, bahá'í-yhteisöjen yleisin malli auttaa uskovia syventämään tietämystään bahá'í-uskosta koostui pääasiassa satunnaisista eripituisista kursseista ja oppitunneista, jotka koskivat erilaisia aiheita. Tuo malli täytti hyvin syventymistarpeet orastavassa bahá'í-maailmanyhteisössä, joka oli vielä suhteellisen vähälukuinen ja kiinnostunut ensisijaisesti maantieteellisestä leviämisestään ympäri maapalloa. Tuolloin me kuitenkin teimme selväksi, että jos joukkojen liittymisen prosessia haluttiin kiihdyttää tuntuvasti, olisi välttämätöntä muokata kirjoitusten opiskeluun toisenlainen lähestymistapa, joka kannustaisi suuria joukkoja toiminnan kentälle. Tässä yhteydessä me pyysimme koulutusinstituutteja avustamaan alati kasvavia uskovien joukkoja bahá'í-asian palvelussa tarjoamalla kursseja, jotka antaisivat ne tarpeelliset tiedot, näkemykset ja taidot, joita tarvitaan kiihtyvään laajentamiseen ja lujittamiseen liittyvien moninaisten tehtävien suorittamiseen.

Bahá’í-uskon kirjoitusten lukeminen ja pyrkimys ymmärtää Bahá'u'lláhin mykistävän ilmoituksen merkitystä yhä perusteellisemmin ovat Hänen jokaiselle seuraajalleen asetettuja velvoitteita. Kaikkia velvoitetaan tutkimaan perin pohjin Hänen ilmoituksensa valtamerta ja omien kykyjensä ja taipumustensa mukaisesti ottamaan osansa siellä piilevistä viisauden helmistä. Tässä valossa paikallisista syventymistunneista, talvi- ja kesäkouluista sekä erikseen järjestetyistä kokoontumisista, joissa kirjoituksiin hyvin perehtyneillä uskovilla oli tilaisuus jakaa muiden kanssa näkemyksiään erityisaiheista, tuli luonnollisesti bahá’í-elämän huomattava ominaispiirre. Aivan kuten tapa lukea kirjoituksia päivittäin pysyy olennaisena osana bahá'í-identiteettiä, samoin nämä opiskelumuodot säilyttävät edelleen paikan yhteisön yhteisessä elämässä. Mutta ymmärrys tämän ilmoituksen vaikutuksista niin yksilön kasvuun kuin yhteiskunnalliseen edistykseen lisääntyy monella tavalla, kun opiskelu ja palvelu yhdistetään ja ne suoritetaan rinnakkain. Palvelun kentällä tietämystä koetellaan, kysymyksiä herää niiden soveltamisesta käytäntöön ja uusia ymmärryksen tasoja saavutetaan. Nyt maahan toisensa jälkeen perustetun etäopiskelujärjestelmän kautta – jonka tärkeimpiä tekijöitä ovat opintopiiri, ohjaaja ja Ruhi-instituutin opinto-ohjelma – maailmanlaajuinen bahá'í-yhteisö on hankkinut valmiudet suoda ei ainoastaan tuhansille vaan miljoonille mahdollisuuden opiskella kirjoituksia pienryhmissä yksiselitteisenä tarkoituksenaan toteuttaa bahá'í-opetuksia käytännössä. Tämä siirtää bahá’í-uskon toiminnan sen seuraavaan vaiheeseen eli kestävään laajamittaiseen laajentamiseen ja lujittamiseen.

Älköön kukaan aliarvioiko näin syntyneitä mahdollisuuksia. Passiivisuus saa alkunsa nyky-yhteiskunnassa vallitsevista voimista. Viihdytetyksi tulemisen halua ruokitaan lapsuudesta alkaen yhä tehokkaammin, mikä kasvattaa sukupolvia, jotka auliisti antautuvat kenen tahansa johdattamiksi, joka osoittautuu taitavaksi pinnallisiin tunteisiin vetoamisessa. Jopa monissa koulutusjärjestelmissä opiskelijoihin suhtaudutaan ikään kuin he olisivat tiedon vastaanottamiseen tarkoitettuja säilytysastioita. Mittasuhteiltaan valtaisa saavutus on, että bahá'í-maailma on onnistunut kehittämään kulttuurin, joka edistää sellaista ajattelemisen, opiskelemisen ja toimimisen tapaa, jossa kaikki mieltävät kulkevansa yhteistä palvelun polkua. Tällä polulla he tukevat toinen toisiaan ja etenevät yhdessä kunnioittaen sitä tietämystä, joka jokaisella heistä kunakin hetkenä on, sekä välttävät taipumusta jakaa uskovia eri luokkiin, kuten syventyneisiin ja oppimattomiin. Juuri siinä piileekin vastustamattoman liikkeen dynamiikka.

Opintopiirin tasolla vaalitun koulutusprosessin laatua on välttämätöntä parantaa huomattavasti seuraavan vuoden aikana, jotta paikallisväestöjen mahdollisuudet saada aikaan tällainen dynamiikka toteutuisivat. Tässä suhteessa paljon lankeaa niiden harteille, jotka palvelevat ohjaajina. Heidän haasteenaan on luoda instituuttikursseissa hahmoteltu ympäristö, joka osaltaan voimauttaa henkisesti osallistujat, jotka alkavat mieltää itsensä oman oppimisensa aktiivisina edistäjinä ja keskeisinä toimijoina jatkuvassa pyrkimyksessä soveltaa tietoa yksilöiden ja yhteisöjen muuntumisen aikaan saamiseksi. Jos tässä ei onnistuta, mikään määrä opintopiirejä seudulla ei riitä tuottamaan riittävästi muutosvoimaa.

Jotta ohjaaja voisi saavuttaa työskentelyssään yhä korkeampia erinomaisuuden asteita, on muistettava, että päävastuu seudun tai maan ihmisvoimavarojen kehittämisestä kuuluu koulutusinstituutille. Pyrkiessään lisäämään osallistujiensa lukumäärää instituutin on rakenteellisesti – johtokunnasta eri tasojen koordinaattoreihin ja ruohonjuuritason ohjaajiin asti – yhtä lailla painotettava järjestelmän tehokkuutta kokonaisuudessaan, sillä viime kädessä pysyvien määrällisten lisäysten edellytyksenä on laadullinen edistys. Seututasolla koordinaattorin on kyettävä yhdistämään sekä käytännön kokemus että dynaamisuus ponnistuksiinsa kulkea ohjaajina palvelevien rinnalla. Hänen on järjestettävä säännöllisiä tapaamisia, joissa he voivat yhdessä pohtia ponnistuksiaan. Hyödyllisiksi saattavat osoittautua myös silloin tällöin järjestetyt tilaisuudet instituuttimateriaalista valittujen katkelmien kertaamiseksi, mikäli ne eivät iskosta mieleen alituisen koulutuksen tarvetta. Ohjaajan kyvyt kehittyvät vähitellen sitä mukaa, kun hän astuu toiminnan kentälle ja auttaa toisia antamaan oman panoksensa nykyisten maailmanlaajuisten suunnitelmien päämäärän hyväksi opiskelemalla runkokurssisarjan ja toteuttamalla kurssien käytännön palvelutehtävät. Ja kun eri-ikäiset miehet ja naiset etenevät kurssisarjassa ja saavat kunkin kurssin opiskelun päätökseen ohjaajien avustuksella, toisten on oltava valmiina kulkemaan heidän rinnallaan niissä palveluteoissa, joihin he ovat ryhtyneet vahvuuksiensa ja kiinnostustensa mukaisesti. Tämä koskee etenkin lastentunneista, varhaisnuorten ryhmistä ja opintopiireistä vastaavia koordinaattoreita, sillä nämä palveluteot ovat ratkaisevan tärkeitä järjestelmän jatkuvuuden takaamiseksi. Seuraavien kahdentoista kuukauden aikana jokaisessa maassa voimaperäisen oppimisen kohteena tulee jatkossakin olla varmistaa, että tämän järjestelmän läpi sykkii riittävästi elinvoimaa.

Huoli lasten henkisestä kasvatuksesta on pitkään ollut yksi bahá'í-yhteisön kulttuurin piirre, ja tämä huoli johti kahden rinnakkaisen todellisuuden syntymiseen. Iranin bahá'íden saavutuksia jäljitellen toiselle niistä oli luonteenomaista kyky tarjota bahá'í-perheiden lapsille luokkatasolta toiselle eteneviä järjestelmällisiä oppitunteja, joiden tavoitteena oli yleensä antaa perustiedot uskon historiasta ja opetuksista uusille sukupolville. Suurimmassa osassa maailmaa tällaisista oppitunneista hyötyneiden määrä on ollut suhteellisen pieni. Toinen todellisuus syntyi alueilla, joilla tapahtui yhteisön laajamittaista kasvua niin maaseudulla kuin kaupungeissakin. Tuota kokemusta hallitsi muut paremmin mukaan ottava asenne. Vaikka kaikenlaisten perheiden lapset olivat heti innokkaita ja tervetulleita osallistumaan bahá'í-oppitunneille, erilaiset syyt estivät niiden järjestämisen riittävän säännöllisesti vuosi toisensa jälkeen. Olemmekin erittäin mielissämme voidessamme havaita tämän historiallisista oloista johtuneen kaksijakoisuuden alkavan vähentyä sitä mukaa, kun instituuttien kouluttamat ystävät pyrkivät kaikkialla tarjoamaan kaikille avoimia lastentunteja järjestelmällisesti.

Näitä lupaavia alkuponnistuksia on nyt jatkettava tarmokkaasti. Jokaisella intensiivisen kasvuohjelman käynnistäneellä seudulla on edelleen ponnisteltava järjestelmällisen henkisen kasvatuksen tarjoamiseksi yhä useammille eritaustaisen perheiden lapsille, mikä on naapurustoissa ja kylissä vauhdittuvan yhteisörakentamisen edellytys. Tämä on vaativa tehtävä, joka edellyttää kärsivällisyyttä ja yhteistyöhalua niin vanhemmilta kuin laitoksilta. Ruhi-instituuttia on jo pyydetty nopeuttamaan suunnitelmia saada valmiiksi kurssit lastentuntien opettajien kouluttamiseksi eri tasoilla niihin sisältyvine oppitunteineen, jotka alkavat 5- tai 6-vuotiaista ja etenevät 10- tai 11-vuotiaisiin, jotta voidaan täyttää nykyinen aukko olemassa olevien lasten oppituntien ja varhaisnuorille tarkoitettujen oppikirjojen välillä. Näitä kirjoja ovat Uskon henki ja tuleva Pyhän hengen voima, jotka tarjoavat selkeän bahá'í-osion tuolle ikäryhmälle suunnattuun ohjelmaan. Kun nämä lisäkurssit ja -oppitunnit ovat saatavilla, koulutusinstituutit kykenevät kaikissa maissa valmentamaan ne opettajat ja koordinaattorit, jotka tarvitaan asettamaan paikalleen kullakin luokkatasolla lasten henkisen kasvatusohjelman ydin, jonka ympärille voidaan järjestää toissijaisia aineksia. Samaan aikaan instituuttien tulisi tehdä parhaansa voidakseen tarjota opettajille sopivia materiaaleja muista nykyisistä aineistoista käytettäväksi tarpeen mukaan oppitunneilla eri-ikäisten lasten kanssa.

Kansainvälinen Opetuskeskus on ansainnut ikuiset kiitoksemme siitä ratkaisevasta sysäyksestä, jonka se antoi ponnistuksille varmistaa, että viisivuotissuunnitelman tavoite saavutetaan etuajassa. Saimme välähdyksen hallintojärjestelmälle luontaisesti kuuluvasta suunnattomasta voimasta nähdessämme, missä määrin tarmoa se antoi tälle maailmanlaajuiselle hankkeelle seuratessaan hellittämättä edistystä joka mantereella ja tehdessään läheistä yhteistyötä mannermaisten neuvonantajien kanssa. Kun Opetuskeskus nyt yhtä tarmokkaasti suuntaa huomionsa seututason toimintojen tehokkuuteen liittyviin kysymyksiin, se tulee epäilemättä kohdistamaan erityishuomion bahá'í-lastentuntien toteutukseen. Me olemme vakuuttuneita, että sen analyysi tänä tulevana vuonna saatavista kokemuksista muutamilta valituilta seuduilta, jotka edustavat erilaisia yhteiskunnallisia todellisuuksia, tuo selvyyttä niihin käytännön asioihin, joiden avulla on mahdollista järjestää säännöllisiä oppitunteja kaikenikäisille lapsille naapurustoissa ja kylissä.

Varhaisnuorten henkisen voimauttamisen ohjelman nopea leviäminen on vielä yksi osoitus bahá'í-yhteisön kulttuuriin liittyvästä edistyksestä. Vaikka maailmanlaajuisissa kehityssuuntauksissa tämä ikäryhmä kuvataan ongelmallisena, myrskyisän fyysisen ja tunnetason muutoksen kouriin eksyneenä sekä piittaamattomana ja itsekeskeisenä, bahá'í-yhteisö on käyttämässään kielessä ja valitsemissaan lähestymistavoissa päättäväisesti liikkumassa päinvastaiseen suuntaan nähden varhaisnuorissa sen sijaan epäitsekkyyttä, terävää oikeustajua, intoa oppia maailmankaikkeudesta sekä halua osallistua omalla panoksellaan paremman maailman rakentamiseen. Tämän näkemyksen paikkansa pitävyydestä todistaa kertomus toisensa jälkeen siitä, miten eri maiden varhaisnuoret ympäri planeettaa tuovat ajatuksiaan kuuluville tämän ohjelman osallistujina. Kaikki viittaa siihen, että tämä ohjelma suuntaa heidän laajenevan tietoisuutensa sellaiseen todellisuuden tarkasteluun, joka auttaa heitä erittelemään yhteiskunnassa toimivia rakentavia ja tuhoavia voimia ja tunnistamaan näiden voimien vaikutuksen omiin ajatuksiinsa ja toimintaansa. Tämä tarkentaa heidän henkistä käsityskykyään, lisää heidän ilmaisutaitojaan ja vahvistaa niitä moraalisia rakenteita, jotka palvelevat heitä koko elämän läpi. Orastavien älyllisten, henkisten ja fyysisten voimien tullessa tässä iässä heidän ulottuvilleen he saavat käyttöönsä ne työkalut, joita tarvitaan niitä voimia vastaan taistelemiseen, jotka ryöväävät heiltä heidän todellisen identiteettinsä jaloina olentoina, sekä työskentelyyn yhteisen hyvän puolesta.

Se, että tämä ohjelma pääosiltaan tutkiskelee eri aiheita bahá'í-näkökulmasta mutta ei uskonnollisen valistuksen muodossa, on antanut mahdollisuuden sen ulottamiseen varhaisnuorille monenlaisissa ympäristöissä ja olosuhteissa. Niinpä useissa näistä tapauksista ohjelman toteuttajat astuvat luottavaisesti sosiaalisen toiminnan kentälle, missä he kohtaavat erilaisia kysymyksiä ja mahdollisuuksia, joita maailmanlaajuisen oppimisprosessin osana seuraa ja organisoi Pyhässä maassa sijaitseva sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen osasto. Jatkuvasti kertyvä tieto ja kokemus ovat jo useilla seuduilla eri puolilla maapalloa luoneet valmiudet pitää tätä ohjelmaa käynnissä yli tuhannelle varhaisnuorelle. Voidakseen auttaa muitakin seutuja etenemään ripeästi tähän suuntaan, tämä osasto on perustamassa kaikkiin maanosiin keskusten verkostoa uskovien joukkojen avulla, joita voidaan käyttää lukuisilta seuduilta tulevien koordinaattorien kouluttamiseen. Nämä resurssihenkilöt jatkavat koordinaattoreiden tukemista heidän palattuaan omalle seudulleen ja auttavat heitä luomaan henkisesti latautuneen ympäristön, johon varhaisnuorten ohjelma voi juurtua.

Tältä ponnistuksen alalta kertyy varmasti vielä lisää tietoa, mutta toimintamalli on jo nyt selvä. Yksinomaan bahá'í-yhteisön kyvykkyys rajoittaa sitä, missä määrin se pystyy vastaamaan tämän ohjelman kysyntään koulujen ja kansalaisryhmien taholta. Hyvin erilaiset olosuhteet vallitsevat nyt intensiivisen kasvuohjelman kohteina olevilla seuduilla, joista osassa on muutamia satunnaisia varhaisnuorten ryhmiä. Toisilla seuduilla taas niiden lukumäärä on niin suuri, että niissä tarvitaan tähän työhön omistautunut koordinaattori, joka voi saada jatkuvaa tukea oppimisen levittämiseen tarkoitetusta keskuksesta. Varmistaaksemme tämän kyvykkyyden lisääntymisen näiden seutujen koko kirjon läpi me edellytämme 32 oppimiskeskuksen, joista kukin palvelee noin pariakymmentä seutua ja niiden kokopäivätoimisia koordinaattoreita, käynnistäneen toimintansa nykyisen suunnitelman loppuun mennessä. Kaikilla muilla tällaisilla seuduilla etusijalle on asetettava tulevan vuoden aikana valmiuksien lisääminen tämän ohjelman tarjoamiseen siten, että ryhmien määrää moninkertaistetaan järjestelmällisesti.

*

Tähän saakka mainitsemamme edistysaskeleet – lisääntynyt kyky opettaa bahá’í-uskoa suoraan ja aloittaa merkityksellinen keskustelu henkisesti tärkeistä aiheista kaikilta elämänaloilta tulevien ihmisten kanssa, kukoistamaan puhjennut tapa tutkia kirjoituksia toimintaan liitettynä, uudistunut sitoutuminen tarjota henkistä kasvatusta naapurustojen ja kylien lapsille säännöllisesti sekä vaikutukseltaan laajentunut ohjelma, joka juurruttaa varhaisnuoriin kaksitahoisen, moraalisen päämäärän tajun kehittää heidän luontaisia kykyjään ja antaa oman panoksensa yhteiskunnan muuntumiseen – nämä edistysaskeleet ovat kaikki saaneet hyvinkin paljon vahvistusta kulttuurin tasolla vielä toisesta edistyksestä, jonka vaikutukset ovat todella kauaskantoisia. Tämä yhteisen tietoisuuden kehittyminen on havaittavissa siinä, miten usein sana ”rinnalla kulkeminen” esiintyy ystävien välisissä keskusteluissa. Tämä sana on saamassa uuden merkityksen sitä mukaa, kun se tulee osaksi bahá'í-yhteisön käyttämää yhteistä sanastoa. Se on merkki sellaisen kulttuurin huomattavasta voimistumisesta, jonka toimintamallina on oppiminen. Tämä toimintamalli edistää yhä useampien tiedostavaa osallistumista yhdistyneeseen pyrkimykseen soveltaa Bahá'u'lláhin opetuksia jumalallisen sivistyksen rakentamiseen, mikä on Suojelijan mukaan bahá'í-uskon ensisijainen tehtävä. Tällainen asenne tarjoaa hätkähdyttävän vastakohdan henkisesti rappeutuneille ja kuoleville tavoille vanhassa yhteiskuntajärjestyksessä, jossa ihmisten tarmoa pyritään niin usein käyttämään hyväksi ylivallan, ahneuden, syyllisyyden ja manipuloinnin kautta.

Ystävien keskinäisissä suhteissa tämä kulttuurin kehitys ilmenee heidän vuorovaikutuksensa laadussa. Oppimisen toimintamalli edellyttää, että kaikki omaksuvat nöyryyden asenteen; tilan, jossa ihminen unohtaa itsensä asettaen koko luottamuksensa Jumalaan, turvautuu Hänen kaikkea ylläpitävään voimaansa ja uskoo Hänen pettämättömään apuunsa tietäen, että Hän ja yksin Hän voi muuttaa sääsken kotkaksi ja pisaran rajattomaksi mereksi. Ja tällaisessa tilassa sielut uurastavat yhdessä lakkaamatta ilahtuen pikemminkin toisten edistymisestä ja palvelusta kuin omista saavutuksistaan. Niinpä he kaiken aikaa keskittävät ajatuksensa auttaakseen toinen toisiaan yltämään yhä korkeammalle Hänen asiansa palvelussa ja liitelemään Hänen tietonsa taivaalla. Juuri tämän me näemme nykyisin kaikkialla maailmassa avautuvassa toimintamallissa, jota levittävät rinnakkain työskennellen niin nuoret kuin vanhat, veteraanit kuin vasta liittyneet.

Tämä kulttuurin edistys ei vaikuta ainoastaan yksilöiden välisiin suhteisiin, vaan sen vaikutukset voidaan tuntea myös bahá’í-uskon hallinnollisten asioiden hoidossa. Sitä mukaa, kun oppimisesta on tullut yhteisön toimintamallin erityispiirre, laajentamiseen ja lujittamiseen liittyviä päätöksenteon joitakin osa-alueita on siirretty uskoville itselleen, minkä ansiosta suunnittelussa ja toteutuksessa on mahdollista reagoida aiempaa nopeammin kentällä vallitseviin olosuhteisiin. Nimenomaan pohdintakokouksen muodossa seututason toimintoihin osallistuville on luotu tila aika ajoin kokoontua ja päästä yhteisymmärrykseen kulloinkin vallitsevasta tilanteesta kokemusten ja laitoksilta saatujen neuvojen valossa sekä määritellä välittömät askeleet eteenpäin. Instituutti on luonut samankaltaisen tilan, joka antaa opintopiirien ohjaajina, lastentuntiopettajina ja varhaisnuorten ryhmien valmentajina palveleville mahdollisuuden kokoontua omana ryhmänään ja neuvotella omista kokemuksistaan. Tähän ruohonjuuritason neuvotteluprosessiin kuuluvat läheisesti koulutusinstituutin eri toimijat ja seutuopetuskomitea yhdessä avustajalautakunnan jäsenten kanssa, joiden keskinäinen vuorovaikutus muodostaa vielä yhden tilan, jossa kasvua koskevia päätöksiä tehdään, tässä tapauksessa hieman muodollisemmin. Tämän seututason järjestelmän toiminta, joka on syntynyt pakottavista tarpeista, viittaa bahá'í-hallinnon tärkeään piirteeseen; siihen on koodattu elävän organismin lailla kyky sopeutua rakenteiden ja prosessien, suhteiden ja toimintojen yhä monimutkaisempiin tasoihin, kun se kehittyy Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston ohjauksessa.

Se, että bahá'í-uskon laitokset kykenevät kaikilla tasoilla – paikallisella, alueellisella, kansallisella ja mannermaisella tasolla – hallinnoimaan tällaista lisääntyvää monimutkaisuutta yhä taitavammin on sekä merkki niiden tasaisesta kypsymisestä että sen edellytys. Hallintorakenteiden välisten vuorovaikutussuhteiden kehittyminen on tuonut paikallisen henkisen neuvoston uuden vaiheen kynnykselle sen huolehtiessa tehtävistään levittää Jumalan Sanaa, saada uskovien tarmo käyttöön ja luoda ympäristö, joka on henkisesti mieltä ylentävä. Aiemmin me olemme selittäneet, että henkisen neuvoston kypsyyttä ei voi arvioida pelkästään sen kokousten säännöllisyyden ja toiminnan tehokkuuden perusteella. Pikemminkin sen vahvuutta on mitattava pitkälti henkisen ja sosiaalisen elämän vireyden mukaan sen palvelemassa yhteisössä – kasvavassa yhteisössä, joka toivottaa rakentavan panoksen tervetulleeksi niin virallisesti liittyneiltä kuin niiltä, jotka eivät ole vielä liittyneet. On palkitsevaa nähdä, että nykyiset lähestymistavat, menetelmät ja välineet tarjoavat paikallisille henkisille neuvostoille, jopa äskettäin perustetuille, keinot näiden tehtävien toteuttamiseen, kunhan ne ryhtyvät varmistamaan, että viisivuotissuunnitelman vaatimukset täyttyvät riittävän hyvin niiden hallitsemilla paikkakunnilla. Neuvoston asianmukainen osallistuminen tähän suunnitelmaan on ratkaisevaa jokaiselle yritykselle sisällyttää piiriinsä suuria joukkoja, mikä itsessään on edellytys sen valtuuksien ja kyvykkyyden koko asteikon ilmenemiselle.

Sen kehityksen, jonka me varmasti saamme nähdä paikallisissa henkisissä neuvostoissa muutamien seuraavien vuosien aikana, tekee mahdolliseksi kansallisten henkisten neuvostojen lisääntyvä vahvistuminen, sillä niiden kyky ajatella ja toimia strategisesti on lisääntynyt silminnähtävästi etenkin silloin, kun ne ovat oppineet analysoimaan yhä terävämmin ja tehokkaammin yhteisörakentamisen prosessia ruohonjuuritasolla sekä tarvittaessa antamaan sille apua, voimavaroja, rohkaisua ja rakastavaa ohjausta. Olosuhteiden niin vaatiessa ne ovat muutamissa maissa siirtäneet joitakin tähän liittyviä tehtäviään alueellisille neuvostoille hajauttaen näin tiettyjä hallinnollisia toimintoja, parantaen laitosten valmiuksia hallintoalueillaan ja edistäen pitemmälle kehittyneitä vuorovaikutuksen muotoja. Ei ole liioiteltua sanoa, että kansallisten neuvostojen täysipainoinen osallistuminen vaikutti osaltaan nykyisen suunnitelman tavoitteen saavuttamiseen tarvittavan loppusysäyksen aikaan saamiseen, ja me odotamme näkevämme lisää tämänsuuntaisia edistysaskeleita, kun ne yhteistyössä neuvonantajien kanssa ponnistavat voimansa äärimmilleen edessä olevien ratkaisevien ja ohikiitävien kuukausien aikana valmistaakseen yhteisöjään seuraavaan viisivuotisen hankkeen aloittamiseen.

Eittämättä neuvonantajien laitoksen kehittyminen muodostaa yhden bahá'í-hallintojärjestyksen kaikkein merkittävimmistä edistysaskeleista kuluneen vuosikymmenen aikana. Tuo laitos oli jo ottanut valtavia harppauksia kehityksessään siihen mennessä, kun neuvonantajat ja avustajalautakuntien jäsenet kokoontuivat tammikuussa 2001 Pyhään maahan konferenssiin, joka juhlisti Kansainvälisen Opetuskeskuksen asettumista pysyvään istuntorakennukseensa Karmelin vuorelle. Ei ole epäilystäkään siitä, että tuon tapahtuman vapauttamat voimat veivät tätä laitosta ripeästi eteenpäin. Se, miten suuri vaikutus neuvonantajilla ja heidän avustajillaan on ollut suunnitelman edistymiseen, osoittaa heidän ottaneen luonnollisen paikkansa opetuskentän eturintamassa. Me olemme vakuuttuneita siitä, että tuleva vuosi saa hallintojärjestyksen laitokset tekemään yhä tiiviimpää yhteistyötä, kun ne kaikki pyrkivät kehittyvien tehtäviensä ja vastuualueidensa mukaisesti vahvistamaan sitä oppimismallia, josta on tullut yhteisön toiminnan huomattava piirre. Kiireellisimmin tätä tarvitaan seuduilla, joilla on käynnissä intensiivinen kasvuohjelma.

*

Bahá'u'lláhin ilmoitus on suunnattoman laaja. Se edellyttää syvällistä muutosta paitsi yksilön tasolla myös yhteiskunnan rakenteessa. Hän itse julistaa: ”Eikö jokaisen ilmoituksen päämääränä ole muutoksen aikaansaaminen ihmiskunnan koko luonteessa; muutos joka ilmenee sekä ulkoisesti että sisäisesti ja joka vaikuttaa niin sen sisäiseen elämään kuin ulkoisiin oloihinkin?” Maapallon joka kolkassa parhaillaan etenevä työskentely edustaa viimeisintä vaihetta bahá'íden ponnisteluissa luoda ydin Bahá'u'lláhin opetuksiin sisältyvälle loistavalle sivistykselle, jonka rakentaminen on äärettömän monitahoinen ja mittava hanke, joka edellyttää ihmiskunnalta vuosisatojen ponnistelua toteutuakseen. Siihen ei ole oikoteitä eikä valmiita kaavoja. Ainoastaan sitä mukaa, kun pyritään hyödyntämään oivalluksia Hänen ilmoituksestaan, käyttämään hyväksi ihmiskunnan karttuvaa tietämystä, soveltamaan älykkäästi Hänen opetuksiaan ihmiskunnan elämään ja neuvottelemaan esiin nousevista kysymyksistä, voi tarvittava oppiminen tapahtua ja kyvykkyys kehittyä.

Tässä pitkän aikavälin kyvykkyyden rakentamisprosessissa bahá'í-yhteisö on omistanut lähes puolitoista vuosikymmentä opetuskentällä saamiensa kokemustensa järjestelmällistämiseen ja oppinut avaamaan tiettyjä toimintoja yhä useammille ihmisille ja pitämään yllä laajentumistaan ja lujittumistaan. Kaikki ovat tervetulleita astumaan yhteisön lämpöiseen syleilyyn ja saamaan ravintoa Bahá'u'lláhin elämää antavasta sanomasta. Sen suurempaa riemua ei ole kuin että sielu totuutta kaivatessaan löytää turvan bahá'í-asian linnakkeesta ja ammentaa vahvistusta liiton yhdistävästä voimasta. Silti jokainen ihmisolento ja yksilöiden ryhmä, riippumatta siitä, lasketaanko heidät kuuluviksi Hänen seuraajiensa joukkoon, voi innoittua Hänen opetuksistaan ja hyötyä niistä viisauden ja tiedon jalokivistä, jotka auttavat heitä kohtaamaan omia haasteitaan. Ihmiskunnan edessä siintävää sivistystä ei voida todellakaan saavuttaa yksinomaan bahá'í-yhteisön ponnistuksin. Oman panoksensa nyky-yhteiskunnan ongelmista ja kaaoksesta esiin nousevalle sivistykselle antavat ne lukuisat ryhmät ja järjestöt, joita innoittaa Bahá'u'lláhin käsitettä ihmiskunnan ykseyden periaatteesta epäsuorasti heijastava maailmanlaajuinen solidaarisuuden henki. Kaikille pitäisi olla selvää, että bahá'í-yhteisössä peräkkäisten maailmanlaajuisten suunnitelmien myötä kehittynyt kyvykkyys antaa sille yhä suuremmat valmiudet tarjota apuaan sivistyksen rakentamisen moninaisissa ja erilaisissa ulottuvuuksissa, mikä avaa sille uusia oppimisen äärirajoja.

Vuoden 2008 Riḍván-sanomassamme me viittasimme siihen, että ystävien jatkaessa työtään seututasolla he huomaisivat joutuvansa yhä tiiviimmin mukaan heitä ympäröivän yhteiskunnan elämään ja että heidän haasteenaan olisi ulottaa järjestelmällisen oppimisen prosessi yhä laajempaan kirjoon inhimillisiä pyrkimyksiä. Rikas yhteisöelämän kirjo alkaa tulla näkyviin joka seudulla, kun yhteisöllinen palvonta, jonka lomaan on siroteltu kodin viihtyisässä ilmapiirissä käytyjä keskusteluja, kudotaan yhteen sellaisten toimintojen kanssa, jotka tarjoavat henkistä kasvatusta seudun kaikille asukkaille – aikuisille, nuorille ja lapsille. Sosiaalinen tietoisuus voimistuu luonnollisesti, kun esimerkiksi vanhempien keskuudessa vilkas keskustelu heidän lastensa toiveista lisääntyy nopeasti ja palveluprojekteja syntyy varhaisnuorten aloitteesta. Heti kun seudun ihmisvoimavarat ovat riittävän runsaat ja kasvun malli on lujasti vakiinnutettu, yhteisön osallistuminen yhteiskuntaan voi ja sen pitääkin lisääntyä. Tällä ratkaisevalla hetkellä suunnitelman toteuttamisessa, kun niin monet seudut lähestyvät tuota vaihetta, lienee sopivaa, että ystävät kaikkialla pohdiskelisivat, millainen on luonteeltaan se panos, jonka heidän kasvava ja vireä yhteisönsä voi antaa yhteiskunnan aineellisen ja henkisen edistyksen hyväksi. Tässä suhteessa osoittautuisi antoisaksi ajatella tätä asiaa kahden toisiinsa liittyvän ja toisiaan vahvistavan toiminnan kautta: osallistuminen sosiaalisen toimintaan ja osallistuminen yhteiskunnan yleiseen keskusteluun.

Kuluneiden vuosikymmenten aikana bahá'í-yhteisö on saanut paljon kokemusta näillä kahdella ponnistuksen alueella. Hyvin monet bahá'ít ovat luonnollisesti yksilöinä mukana sosiaalisessa toiminnassa ja osallistuvat yleiseen keskusteluun ammattinsa kautta. Melko moni bahá'í-uskon opetusten innoittama kansalaisjärjestö toimii alueellisesti tai kansallisesti sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen alalla oman kansansa olojen parantamiseksi. Kansallisten henkisten neuvostojen alaiset osastot edistävät eri tavoin yleistä hyvinvointia lisääviä aloitteita. Kansainvälisellä tasolla Bahá'í Kansainvälisen Yhteisön Yhdistyneiden Kansakuntien toimiston kaltaiset järjestöt suorittavat samankaltaista toimeksiantoa. Siinä määrin kuin on tarpeellista ja toivottavaa, yhteisön ruohonjuuritasolla työskentelevät ystävät käyttävät hyväkseen tätä kokemusta ja kyvykkyyttä, kun he pyrkivät vastaamaan heitä ympäröivän yhteiskunnan huolenaiheisiin.

Sosiaalinen toiminta voidaan parhaiten käsittää laajana kirjona toimintoja, jotka voivat vaihdella melko epävirallisista ja lyhytkestoisista yksilöiden tai ystävien muodostamien pienten ryhmien käynnistämistä vapaaehtoisprojekteista hyvin monitasoisiin ja pitkälle kehittyneisiin sosiaalisiin ja taloudellisiin kehitysohjelmiin, joita bahá'í-uskon innoittamat järjestöt toteuttavat. Koosta ja kohteesta riippumatta kaikessa sosiaalisessa toiminnassa bahá'í-uskon opetuksia ja periaatteita pyritään soveltamaan väestöryhmän sosiaalisen tai taloudellisen elämän jonkin puolen parantamiseen, vaikkakin miten vaatimattomasti. Niinpä tällaisten hankkeiden erityispiirteenä on niiden mainittu tarkoitus edistää myös väestöryhmän aineellista hyvinvointia sen henkisen hyvinvoinnin lisäksi. Bahá'í-opetuksille keskeistä on, että ihmiskunnan näköpiirissä nyt siintävän maailmansivistyksen on saavutettava dynaaminen eheys elämän aineellisten ja henkisten vaatimusten kesken. Tällä ihanteella on epäilemättä syvällisiä vaikutuksia bahá'íden harjoittaman sosiaalisen toiminnan luonteelle, olivatpa sen laajuus ja vaikutuspiiri millaisia hyvänsä. Vaikka olosuhteet vaihtelevat maasta toiseen ja kenties myös seudusta toiseen, mikä saa ystävät käynnistämään erilaisia hankkeita, kaikkien on pidettävä mielessä muutamat peruskäsitteet. Yksi niistä on tiedon keskeisyys yhteiskunnan olemassa ololle. Tietämättömyyden ylläpitäminen on kaikkein pahimmanlaatuista sortoa, sillä se vahvistaa niitä monia ennakkoluulon muureja, jotka ovat esteenä ihmiskunnan ykseyden toteutumiselle, joka on yhtä aikaa Bahá'u'lláhin ilmoituksen päämäärä ja toimintaperiaate. Tiedonsaanti on jokaisen ihmisen oikeus, ja osallistuminen tiedon tuottamiseen, soveltamiseen ja levittämiseen on velvollisuus, joka kaikkien on otettava harteilleen kukoistavan maailmansivistyksen rakentamisen mahtavassa hankkeessa – kukin omien lahjojensa ja kykyjensä mukaan. Oikeudenmukaisuus edellyttää yleismaailmallista osallistumista. Niinpä, vaikka sosiaalinen toiminta saattaakin sisältää tavaroiden ja palvelujen tarjoamista jossakin muodossa, sen ensisijaisen huomion tulee kohdistua kyvykkyyden rakentamiseen jonkin väestöryhmän keskuudessa, jotta se voi osallistua paremman maailman luomiseen. Sosiaalinen muutos ei ole pelkkä projekti, jonka yksi ihmisryhmä toteuttaa toisen ryhmän hyväksi. Sosiaalisen toiminnan laajuuden ja monimutkaisuuden on vastattava kylän tai naapuruston käytettävissä olevia ihmisvoimavaroja viedä sitä itse eteenpäin. Ponnistukset alkavat siis parhaimmillaan pienimuotoisina ja kasvavat orgaanisesti sitä mukaa, kun väestön kyvykkyys lisääntyy. Kyvykkyys nousee tietenkin uudelle tasolle, kun sosiaalisen muutoksen keskeiset toimijat oppivat yhä tehokkaammin soveltamaan Bahá'u'lláhin ilmoituksen aineksia yhdessä tieteellisen tiedon ja tieteellisten menetelmien kanssa omaan yhteiskunnalliseen todellisuuteensa. Tätä todellisuutta heidän on pyrittävä tulkitsemaan Hänen opetuksiaan vastaavalla tavalla – nähden ihmistovereissaan mittaamattoman arvokkaita jalokiviä ja tunnistaen yhdistymisen ja hajoamisen kaksoisprosessin vaikutukset sekä sydämeen ja mieleen että myös yhteiskunnallisiin rakenteisiin.

Tehokas sosiaalinen toiminta rikastuttaa myös osallistumista yhteiskunnan keskusteluun, aivan kuten keskusteluun osallistumisesta saadut näkemykset voivat auttaa selkiyttämään sosiaalista toimintaa ohjaavia käsitteitä. Seututasolla julkiseen keskusteluun osallistuminen voi vaihdella niinkin yksinkertaisesta teosta kuin bahá'í-ajatusten esiin tuomisesta arkisessa keskustelussa tätä muodollisempiin toimintoihin, kuten lehti-artikkelien laatimiseen ja osallistumiseen kokouksiin, joissa käsitellään yhteiskunnallisiin huolenaiheisiin liittyviä aiheita, kuten ilmastonmuutos ja ympäristö sekä hallinto ja ihmisoikeudet, muutamia mainitaksemme. Siihen liittyy myös mielekästä vuorovaikutusta kylissä ja naapurustoissa toimivien kansalaisryhmien ja paikallisjärjestöjen kanssa.

Tässä yhteydessä on mielestämme välttämätöntä esittää varoitus. Kaikkien on ymmärrettävä, että sosiaaliseen toimintaan ja julkiseen keskusteluun osallistumisen merkitystä ei pidä arvioida sen mukaan, missä määrin se johtaa liittymisiin. Vaikka ponnistelut näillä kahdella alueella saattavat hyvinkin saada aikaan bahá'í-yhteisön määrällistä kasvua, niihin ei tule ryhtyä tässä tarkoituksessa. Vilpittömyys on tässä suhteessa välttämätöntä. Sen lisäksi on huolella vältettävä liioittelemasta bahá'í-kokemuksia tai kiinnittämästä tarpeetonta huomiota orastaviin ponnistuksiin, kuten varhaisnuorten voimauttamisen ohjelmaan, sillä niiden on parasta antaa kehittyä omassa tahdissaan. Tunnussanana kaikissa tapauksissa on nöyryys. Vaikka ystävät voivatkin ilmaista innostuksensa vakaumuksestaan, heidän on varottava antamasta voitoriemuista vaikutelmaa, joka tuskin on soveliasta edes heidän omassa keskuudessaan, saati sitten muissa tilanteissa.

Kuvaillessamme teille näitä seututasolla nyt avautuvia uusia mahdollisuuksia me emme pyydä teitä mitenkään muuttamaan nykyistä suuntaanne. Kenenkään ei pitäisi myöskään kuvitella, että tällaiset mahdollisuudet muodostaisivat vaihtoehtoisen palvelukentän, joka kilpailisi laajentamis- ja lujittamistyön kanssa yhteisön niukoista voimavaroista. Tulevana vuonna instituuttiprosessin ja sen edistämän toimintamallin vahvistamista on jatkettava, ja opettamisen on edelleen oltava päällimmäisenä jokaisen uskovan mielessä. Osallistumisen lisäämistä yhteiskunnan elämään ei tule tavoitella ennenaikaisesti. Se seuraa luonnollisesti, kun ystävät kaikilla seuduilla soveltavat peräänantamattomasti suunnitelman ohjeita toiminnan, pohdinnan, neuvottelun ja opiskelun prosessin kautta ja sen tuloksena oppivat. Yhteiskunnan elämään osallistuminen kukoistaa sitä mukaa, kun yhteisön kyky edistää omaa kasvuaan ja säilyttää vireytensä lisääntyy vähitellen. Siinä määrin kuin se hyödyntää tässä nykyistä maailmanlaajuisten suunnitelmien sarjaa ohjaavaa käsitteellistä kehystä, se saavuttaa yhtenäisyyttä pyrkimyksissään laajentaa ja lujittaa yhteisöä. Ja siinä määrin kuin se hyödyntää näitä aineksia luovasti uusilla oppimisalueilla, se edistää omalla panoksellaan väestöryhmien siirtymistä kohti Bahá'u'lláhin visiota kukoistavasta ja rauhanomaisesta maailmansivistyksestä.

*

Rakkaat ystävät: miten usein rakastettu Mestari ilmaisikaan toiveensa, että uskovien sydän olisi tulvillaan rakkautta toinen toisiaan kohtaan, että he eivät alistuisi minkäänlaisiin erottelun rajoihin vaan pitäisivät koko ihmiskuntaa aivan kuin yhtenä perheenä. ”Älkää nähkö muukalaisia”, oli hänen kehotuksensa. ”Nähkää ennemminkin kaikki ihmiset ystävinä, sillä rakkaus ja ykseys on vaikeaa, kun kiinnitätte katseenne toisenlaisuuteen.” Kaikki edellisillä sivuilla tarkastellut edistysaskeleet ovat syvällisimmällä tasolla vain osoitus Pyhän hengen voiman kautta saavutetusta yleismaailmallisesta rakkaudesta. Sillä eikö juuri rakkaus Jumalaan polta pois kaikki vieraantumisen ja jakautumisen verhot ja sido sydämet yhteen täydelliseen ykseyteen? Eikö juuri Hänen rakkautensa kannusta teitä palvelun kentällä ja auta teitä näkemään jokaisessa sielussa kyvyn tuntea Hänet ja palvoa Häntä? Eikö teitä herätäkin toimimaan tieto siitä, että Hänen Ilmaisijansa kesti mielihyvin kärsimysten täyteisen elämän rakkaudestaan ihmiskuntaa kohtaan? Katsokaa omia rivejänne, rakkaita bahá'í-veljiänne ja -sisarianne Iranissa. Eivätkö he olekin esimerkki lujuudesta, joka on syntynyt rakkaudesta Jumalaan ja halusta palvella Häntä? Eikö heidän kykynsä nousta mitä julmimman ja katkerimman vainon yläpuolelle todista, että maailman miljoonilla ja taas miljoonilla sorretuilla on kyky nousta ja omaksua ratkaiseva osa Jumalan valtakunnan rakentamisessa maan päälle? Edetkää erottavia yhteiskuntarakenteita pelkäämättä ja viekää Bahá'u'lláhin sanoma odottaville sieluille jokaisessa kaupunkinaapurustossa, jokaisessa maaseutukylässä ja maapallon kaikissa kolkissa vetäen heitä Hänen yhteisönsä, Korkeimman nimen yhteisön puoleen. Te olette alati läsnä ajatuksissamme ja rukouksissamme, ja me anomme jatkossakin Kaikkivaltiasta vahvistamaan teitä Hänen suurenmoisella armollansa.

Me tervehdimme teitä Siunatun kauneuden syntymän kaksisataavuotispäivää juhlistaneiden mieleenpainuvien tapahtumien pitkään kestäneessä jälkiloisteessa. Kun katsomme, mitä tapahtui silloin ja on tapahtunut sen jälkeen, huomaamme, että nyt näkyvä maailmanlaajuinen bahá'í-yhteisö ei ole sama kuin aloittaessaan nykyisen suunnitelman kuusi ensimmäistä jaksoa. Se on tietoisempi tehtävästään kuin koskaan aiemmin. Ennennäkemättömän nopeasti on kasvanut sen kyky tuoda ystäviä ja tuttavia yhteisöelämänsä yhteyteen, innoittaa naapurustoja ja kyliä yhtenäiseen ponnisteluun, tuoda esiin, miten henkiset totuudet voidaan muuttaa kestäväksi käytännön toiminnaksi, ja ennen kaikkea keskustella paitsi maailman uudelleen rakentavista opetuksista myös Hänestä, joka niitä opetti: Bahá’u’lláhista. Aikuisten, nuorten ja lasten lukuisilla eri kielillä esittämät kuvaukset Hänen elämästään ja kärsimyksistään koskettivat lukemattomia sydämiä. Jotkut osoittautuivat valmiiksi tutkimaan lisää Hänen asiaansa. Toiset lupautuivat yhteistyöhön, ja moni vastaanottavainen sielu liikuttui tunnustamaan avoimesti uskonsa.

Yksi kuvaava osoitus edistyksestä oli se, että monissa paikoissa kävi selväksi, että bahá’í-usko oli kansallisella tasolla tullut näkyviin tuntemattomuuden hämärästä. Valtioiden johtajat ja mielipidejohtajat ilmoittivat julkisesti − ja joskus painottivat yksityisesti, että maailma tarvitsee Bahá'u'lláhin tulevaisuudennäkemystä ja että bahá'íden pyrkimyksiä ihaillaan ja niitä tulisi laajentaa. Ilahduimme nähdessämme, että eivät ainoastaan bahá’ít halunneet kunnioittaa Bahá’u’lláhia ja ylistää Hänen elämäänsä − jotkut bahá’í-yhteisön ulkopuolelta toimivat erityiskokoontumisten järjestäjinä. Niillä alueilla, missä esiintyy vihamielisyyttä bahá’í-uskoa kohtaan, ystävät eivät lannistuneet. Hämmästyttävää sinnikkyyttä osoittaen he kannustivat maanmiehiään itse tutkimaan totuutta, ja monet osallistuivat iloiten juhlallisuuksiin. Kaksisataavuotisjuhla synnytti selvästikin taiteellisten ilmaisumuotojen määrättömän kukoistuksen, upean todistuksen siitä rakkauden lähteestä, josta se kumpusi. Se, millainen oli bahá'í-yhteisön koko asenne tähän tapahtumaan, oli vahvistus siitä, kuinka paljon on opittu tähän mennessä yli kahden vuosikymmenen aikana sen jälkeen, kun nykyinen maailmanlaajuisten suunnitelmien sarja käynnistyi. Yksittäinen uskova toimi aloitteellisesti, yhteisö nousi yhteiseen toimintaan, ja ystävät suuntasivat luovan tarmonsa laitosten laatimiin suunnitelmiin. Kahden vuosisadan kulumista merkitsevä huomattava vuosipäivä antoi voimallisen kannustimen työlle rakentaa yhteisöjä tulevan vuosisadan ajaksi. Toiseen kahdesta kaksisataavuotispäivästä johtavana ajanjaksona hoivattakoon joka ikistä niistä ensimmäisenä niin rakastavasti kylvettyä siementä kärsivällisesti kohti täyttymystään.

Vaikka edistys ei luonnollisesti olekaan yhtenäistä maasta toiseen, nykyisen suunnitelman edettyä kaksi vuotta on intensiivisten kasvuohjelmien määrä maailmassa lähestymässä puolta siitä viidestä tuhannesta, joka on nykyisen maailmanlaajuisen ponnistuksen tavoitteena, ja lukumäärän kasvuvauhti on lisääntynyt tasaisesti. Lähemmin tarkasteltuna lupaavia merkkejä on nähtävissä siitä, miten yksilöiden, yhteisöjen ja laitosten kyvyt ja mahdollisuudet alkavat ilmetä. Kaksisataavuotisjuhlallisuuksiin liittyvät kokemukset osoittivat uskoville kaikkialla, että monet heidän päivittäisistä keskusteluistaan heidän ympärillään olevien ihmisten kanssa voivat olla täynnä opettamisen henkeä. Ja kun työ tuhansissa kylissä ja naapurustoissa pääsee vauhtiin, vireä yhteisöelämä alkaa juurtua niistä jokaiseen. Niiden seutujen määrä, missä tämän toimintamallin ulottaminen järjestelmällisesti yhä useammille paikkakunnille alkaa vakiintua – tehden siten ystäville mahdolliseksi ohittaa kolmas virstanpylväs kehityksen jatkumossa – on kasvanut selvästi. Ja juuri täällä, bahá’í-maailman oppimisen eturintamassa, etenkin kansanryhmien etenemisessä kohti Bahá’u’lláhin tulevaisuudennäkemystä, missä sen lisäksi, että suuret joukot astuvat bahá’í-toimintojen laajenevaan piiriin, ystävät ovat nyt oppimassa, kuinka suurehkot ryhmät alkavat tuntea Korkeimman nimen yhteisön omakseen. Näemme bahá’í-uskon kasvatuksellisten pyrkimysten saavan entistä järjestelmällisen luonteen näillä paikkakunnilla, kun lapset etenevät saumattomasti eri tasojen läpi vuodesta toiseen ja varhaisnuorten henkisen voimautumisen ohjelman yksi taso seuraa odotuksenmukaisesti toista. Näillä paikkakunnilla koulutusinstituutti oppii varmistamaan, että lasten ja varhaisnuorten henkisestä ja moraalisesta hengenravinnosta huolehtimiseksi luodaan riittävästi ihmisvoimavaroja yhä enenevässä määrin. Näihin perustoimintoihin osallistuminen on muuttumassa niin kiinteäksi osaksi väestön kulttuuria, että sitä pidetään yhteisön elämän välttämättömänä osana. Uudenlainen elinvoimaisuus ilmenee kansan piirissä, kun se ottaa vastuun omasta kehityksestään ja kehittää kykyä vastustaa yhteiskunnallisia voimia, jotka saavat aikaan passiivisuutta. Mahdollisuuksia aineelliseen ja henkiseen edistykseen alkaa hahmottua. Yhteiskunnallinen todellisuus alkaa muuttua perin pohjin.

Rakastetut ystävät, tämä todella on hetki, jona tulee lausua kiitosta Rakastetuimmalle. On monen monta aihetta rohkaistumiseen. Silti olemme liiankin tietoisia jäljellä olevan tehtävän mittavuudesta. Kuten olemme aikaisemmin antaneet ymmärtää, on olennaista, että useilla sadoilla seuduilla on noustava esiin jatkuvasti kasvava joukko uskovia, jotka voivat ympärillään olevien kanssa pitää yllä pitkäkestoista keskittymistä kasvun edistämiseen ja kyvykkyyden kehittämiseen ja joille ovat tunnusomaisia heidän kykynsä ja tinkimättömyytensä pohtia toimintaa ja oppia kokemuksesta. Yksilöistä muodostuvan laajenevan ydinryhmän luominen ja sen rinnalla kulkeminen kussakin paikassa − ei ainoastaan seututasolla vaan naapurustoissa ja kylissä − on samalla sekä valtava haaste että ratkaiseva tarve. Mutta siellä, missä näin tapahtuu, tulokset puhuvat puolestaan.

Olemme rohkaistuneita nähdessämme, että bahá’í-uskon laitokset pitävät tätä korkeinta tarvetta pohdinnoissaan ensisijaisena ja laativat tehokkaita menetelmiä, jotka tekevät mahdolliseksi soveltaa edistymisestä saatuja oivalluksia laajalti käytäntöön. Samaan aikaan aiempaa suurempi kokemus antaa laajemman näköalan yhtä hyvin kansallisille, alueellisille kuin paikallisille elimille. Ne alkavat tulla mukaan yhteisön kehittymisen kaikille osa-alueille ja kantavat huolta niidenkin ihmisten hyvinvoinnista, jotka eivät ole yhteisön virallisia jäseniä. Tietoisina niistä syvällisistä seuraamuksista, joita instituuttiprosessilla on kansojen edistymiseen, ne kiinnittävät erityishuomiota siihen, miten koulutusinstituuttia voidaan vahvistaa. Ne pitävät mielessä tarpeen huolehtia siitä, että yhteisö keskittyy suunnitelman vaatimuksiin, ja kannustavat alati laajenevaa ystävien piiriä yltämään yhä korkeammille ykseyden tasoille. Ne pitävät tunnollisesti huolen velvollisuudestaan parantaa hallinnollisia ja taloudellisia järjestelmiään, jotta laajentamis- ja lujittamistyötä voidaan tukea kunnolla. Kaikessa tässä ne viime kädessä ahertavat vaaliakseen yhteisössä sellaisia olosuhteita, jotka edistävät vaikuttavien henkisten voimien vapautumista.

Yhteisörakentamisen työn tehostuessa ystävät hyödyntävät niitä uusia kykyjä, joita he ovat kehittäneet heitä ympäröivän yhteiskunnan olojen parantamiseksi opiskellen jumalallisia opetuksia, jotka saavat heidän innostuksensa leimahtamaan liekkiin. Lyhytaikaisten projektien määrä on lisääntynyt huimasti, järjestelmälliset ohjelmat ovat ulottuneet laajemmalle, ja nykyään on aiempaa useampia bahá’í-uskon innoittamia kehittämisorganisaatioita, jotka ovat mukana koulutuksessa, terveydenhuollossa, maataloudessa ja muilla aloilla. Tämän tuloksena kansakuntien elämässä yksilön ja yhteisön kohdalla näkyvässä perusteellisessa muutoksessa voidaan havaita, että Bahá’u’lláhin asian voima rakentaa yhteiskuntaa orastaa päivänselvästi. Ei siis ole ihme, että juuri tällaisista esimerkeistä yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta − olivatpa ne yksinkertaisia tai monitahoisia, kestoltaan rajallisia tai pitkään yllä pidettyjä − Bahá’í Kansainvälisen Yhteisön toimistot saavat yhä enemmän innoitusta pyrkimyksiinsä osallistua yhteiskunnan ajankohtaisiin keskusteluihin. Tämä on bahá’í-uskolle vielä yksi tärkeä ponnistelun kenttä, jolla on edetty hyvin. Kansallisella tasolla osallistuminen kullekin yhteiskunnalle merkityksellisiin keskusteluihin − muun muassa miesten ja naisten yhdenvertaisuus, maahanmuutto ja kotoutuminen, nuorten rooli yhteiskunnallisessa muutoksessa ja uskonnollinen rinnakkaiselo − tapahtuu yhä itsevarmemmin, osaavammin ja oivaltavammin. Ja asuivatpa, työskentelivätpä tai opiskelivatpa he missä hyvänsä, kaikenikäiset ja -taustaiset uskovat antavat arvokkaan osansa eri keskusteluihin ja tuovat ympärillään olevien huomioon Bahá’u’lláhin valtaisan ilmoituksen muovaaman, periaatteisiin perustuvan näkökulman.

Bahá’í-uskon asemaa eri tiloissa, joissa keskusteluja käydään, on kohentanut suuresti sen virallinen näkyvyys maailmanlaajuisessa tietoverkossa. Tämä näkyvyys on laajentunut huomattavasti useiden kansallisten bahá'í-verkkosivujen avaamisen ja Bahai.org-sivustoon liitettyjen muiden sivustojen kehittämisen myötä. Tällä on suunnaton merkitys niin bahá’í-asian opetustyölle kuin sen suojelulle. Vain muutaman päivän kuluessa mittava maailmanlaajuinen yleisö kiinnostui bahá’í-uskoa koskevasta huolellisesti laaditusta sisällöstä, jota esitettiin kaksisataavuotisjuhlien sivustolla ja päivitettiin samanaikaisesti yhdeksällä kielellä ja johon on nyt lisätty yksittäisiä, järjestettyjen juhlallisuuksien moninaisuutta valaisevia maakohtaisia sivuja. Suunnitelmat ovat edenneet jo pitkälle Bahá’í Reference Library -sivustolle lisättävästä ominaisuudesta, joka mahdollistaa aiemmin kääntämättömien ja julkaisemattomien pyhien kirjoitusten katkelmien tai muistioiden julkaisemisen verkossa ajan myötä. Tämän lisäksi tulevina vuosina on tarkoitus julkaista uusia englanniksi käännettyjä teoksia Bahá’u’lláhin ja ‘Abdu’l-Bahán kirjoituksista.

Santiagossa Chilessä ja Battambangissa Kambodžassa maailman viimeisimpinä käyttöön vihityistä temppeleistä on tulossa lujan jalansijan saaneita, vetovoimaisia keskuksia, johtotähtiä yhteisöilleen kaikesta siitä, mitä bahá’í-usko merkitsee. Ja niiden määrä kasvaa pian. Ilahtuneina ilmoitamme, että Kolumbiassa Norte del Caucan temppeli vihitään käyttöön heinäkuussa. Lisäksi uusien temppelien rakentaminen siintää jo näköpiirissä. Vanuatulla ollaan parhaillaan saamassa lupa aloittaa rakennustyöt. Intiassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa hyvin monipolvinen ja vaativa prosessi on viimein johtanut maa-alueiden onnistuneeseen hankintaan. Tuskin oli riemu ensimmäisen kansallisen mashriqu’l-adhkárin piirustusten paljastamisesta naw-rúzina laantunut Papua-Uusi-Guineassa, kun Kenian paikallisen temppelin piirustukset myös julkistettiin. Samaan aikaan meillä on täysi syy odottaa, että hiljattain julkaistu tutkimusosastomme laatima Mashriqu’l-adhkárin laitosta koskeva lausunto ja kokoelma innoittavat edelleen ystäviä arvostamaan palvonnan merkitystä yhteisöelämässä. Sillä palvelutekojensa ja etenkin säännöllisten hartaustilaisuuksiensa kautta bahá’ít kaikkialla ovat luomassa henkistä perustaa tuleville temppeleille.

Vain kolme vuotta on jäljellä siitä neljännesvuosisadan ponnistuksesta, joka alkoi vuonna 1996 ja keskittyi yhteen tavoitteeseen: joukkojen liittymisen prosessin merkittävä edistyminen. Riḍvánina 2021 Bahá’u’lláhin seuraajat aloittavat suunnitelman, joka kestää yhden ainoan vuoden. Lyhyt mutta vahvasti enteellinen, tämä vuoden mittainen ponnistus aloittaa suunnitelmien uuden aallon, joka vie bahá’í-asian arkin bahá'í-aikakauden kolmannelle vuosisadalle. Näiden suotuisien kahdentoista kuukauden aikana bahá’í-maailma viettää ‘Abdu’l-Bahán taivaaseenastumisen satavuotisjuhlaa, johon sisältyy Bahá’í-maailmankeskuksessa järjestetty erityiskokoontuminen, johon kutsutaan edustajia jokaisesta kansallisesta henkisestä neuvostosta ja jokaisesta alueellisesta bahá’í-neuvostosta. Tämä on kuitenkin vain ensimmäinen siinä tapahtumien sarjassa, joka valmistaa uskovia tulevien vuosikymmenten vaatimuksiin. Sitä seuraavassa tammikuussa, kun sata vuotta on kulunut Mestarin viimeisen tahdon ja testamentin ensimmäisestä julkisesta lukemisesta, Pyhässä maassa järjestetään konferenssi, joka tuo yhteen mannermaiset neuvonantajalautakunnat ja kaikki suojelun ja opettamisen avustajalautakunnan jäsenet. Näistä kahdesta historiallisesta kokoontumisesta vapautuva henkinen voima on sitten vietävä kaikille Jumalan ystäville jokaiseen maahan, missä he asuvat. Tämän vuoksi sitä seuraavina kuukausina kutsutaan maailmanlaajuisesti koolle sarja konferensseja, jotka ovat tulevaa yksivuotissuunnitelmaa seuraavaan monivuotiseen ponnistukseen johtava käynnistävä voima.

Täten Mestarin Jumalallisen suunnitelman kehkeytymisessä on tulossa uusi vaihe. Mutta sykähdyttävä ja vielä välittömämpi näkymä on heti edessä. Bábin syntymän kaksisataavuotispäivä on nyt vain puolentoista vuoden päässä. Tämä on ajanjakso, jona tulee palauttaa mieleen uskomme marttyyriairuen poikkeuksellinen sankaruus ja Hänen vaikuttava elämäntehtävänsä, joka sysäsi ihmiskunnan uuteen historialliseen aikakauteen. Vaikka kaksi vuosisataa erottaa omasta ajastamme sen yhteiskunnan, johon Báb ilmaantui, se on nykypäivän maailman kaltainen sorron ilmapiiriltään ja siinä, miten niin monet kaipaavat vastauksia tyydyttääkseen sielun tiedonjanon. Kun mietimme, miten tätä kaksisataavuotispäivää voitaisiin viettää soveliaalla tavalla, me ymmärrämme, että näillä juhlallisuuksilla tulee olemaan oma erityinen luonteensa. Siitä huolimatta me odotamme yhtä runsasmuotoista ja kaikki osallistavaa toiminnan kukoistusta kuin se, joka oli ominaista juuri menneelle kaksisataavuotisjuhlalle. Tämä on tilaisuus, jota jokainen yhteisö, jokainen perhekunta, jokainen sydän epäilemättä odottaa innokkaasti.

Tulevat kuukaudet ovat myös hyvä hetki palauttaa mieleen Bábin urhoollisten seuraajien elämä − ne sankarittaret ja sankarit, joiden usko ilmeni verrattomina, uhrautuvaisina tekoina, jotka kaunistavat bahá’í-asian aikakirjoja ikuisesti. Heille ominaiset pelottomuus, pyhittäytyminen ja kaikesta paitsi Jumalasta irrottautuminen tekevät syvän vaikutuksen kaikkiin, jotka kuulevat heidän uskaliaista teoistaan. Hätkähdyttävää on myös se, miten nuoressa iässä niin monet näistä leijonanmielisistä jättivät lähtemättömän jälkensä historiaan. Antakoot heidän esimerkkinsä tulevana ajanjaksona rohkeutta koko uskollisten joukolle − eikä vähiten nuorille, jotka kutsutaan jälleen kerran eturiviin siinä pyrkimyksessä, jonka tavoitteena ei ole mikään vähempi kuin maailman muuttaminen kokonaan.

Tämä siis on meidän valoisa, valoisa toivomme. Niinä kuutena toimintajaksona, jotka ovat tämän riḍvánin ja seuraavan kaksisataavuotisjuhlan välillä − todellakin nykyisen suunnitelman jäljellä olevan kolmen vuoden aikana − innoittakoon teitä suuriin tekoihin tämä sama kaiken vaativa, kaiken ylittävä rakkaus, joka kannusti Bábin opetuslapsia levittämään jumalallista valoa. Rukouksemme pyhällä kynnyksellä on, että teistä voisi tulla taivaallisen avun saajia.

Kaikkein suurimman juhlan lähestyessä meidät valtaa kiitollisuuden ja innokkaan odotuksen tunne – kiitollisuus niistä ihmeellisistä asioista, jotka Bahá’u’lláh on tehnyt seuraajilleen mahdolliseksi saavuttaa, ja toivo siitä, mitä lähitulevaisuus tuo tullessaan.

Liikkeelle paneva voima, jonka Bahá’u’lláhin syntymän kaksisataavuotisjuhlan vietto kaikkialla maailmassa synnytti, on sen jälkeen vain vahvistunut. Bahá’í-yhteisön nopeutunut kehitys, kasvava kyvykkyys sekä taito hyödyntää yhä useampien jäseniensä toimeliaisuutta nousevat elävästi esiin, kun katsotaan kokoavasti sen viimeaikaisia maailmanlaajuisia saavutuksia. Näistä erottuu erityisesti yhteisörakentamisen voimistuminen. Ennen nykyistä viisivuotissuunnitelmaa bahá’í-maailma teki kaksikymmentä vuotta työtä näiden toimintojen järjestelmälliseksi hiomiseksi ja moninkertaistamiseksi – onkin merkille pantavaa, että suunnitelman ensimmäisten kahden ja puolen vuoden aikana yksistään ydintoimintojen määrä kasvoi yli puolella. Maailmanlaajuinen yhteisö on osoittanut kykynsä kytkeä kaiken aikaa yli miljoona ihmistä näihin toimintoihin, jotka auttavat heitä tutkimaan henkisiä todellisuuksia ja vastaamaan niihin. Tämän saman lyhyen ajan sisällä yhteisten rukoushetkien määrä melkein kaksinkertaistui, mikä on hyvin tarpeellinen vastavaikutus ihmiskunnan kasvavalle vieraantumiselle toivon ja armon Lähteestä. Tämä kehityskulku on erityisen lupaava, sillä hartaustilaisuudet valavat uutta henkeä yhteisön elämään. Kun ne nivotaan kaikille ikäryhmille suunnattuun kasvatukseen, ne vahvistavat näiden pyrkimysten ylevää päämäärää vaalia yhteisöjä, jotka tunnetaan Jumalan palvomisesta ja ihmiskunnan palvelemisesta. Tämä ei ole missään niin ilmeistä kuin seuduilla, joilla suuria määriä osallistujia saadaan jatkuvasti mukaan bahá’í-toimintoihin ja joilla ystävät ovat ohittaneet yhteisönsä kehityksen kolmannen virstanpylvään. Olemme iloisia siitä, että sellaisten seutujen lukumäärä, joilla kasvuprosessi on edennyt näin pitkälle, on jo yli kaksinkertaistunut suunnitelman alusta ja on tällä hetkellä noin viisisataa.

Tämä lyhyt katsaus ei tee oikeutta meneillään olevan muodonmuutoksen laajuudelle. Suunnitelman jäljellä olevien kahden vuoden näkymät ovat valoisat. Viime vuoden aikana on saavutettu paljon jakamalla laajalti oppeja, joita on saatu kasvuohjelmiltaan vahvemmilta seuduilta, joista on, kuten toivoimmekin, tullut tiedon ja voimavarojen lähteitä. Kansainvälinen Opetuskeskus, neuvonantajat ja heidän väsymättömät avustajansa ovat tehneet kaikkensa, jotta ystävät maailman kaikissa osissa voivat hyötyä tästä oppimisen tahdin kiihtymisestä ja soveltaa siitä saatuja oivalluksia todelliseen tilanteeseensa. Meitä ilahduttaa nähdä, että yhä useammalla seudulla ja niihin kuuluvissa naapurustoissa ja kylissä on noussut esiin ystävien ydinryhmä, joka toiminnan ja pohdinnan kautta oivaltaa, mitä kasvuprosessin edistyminen heidän elinympäristössään kulloinkin vaatii. He turvautuvat instituuttiin voimallisena keinona, jonka avulla vahvistuu kyky edistää yhteisön henkistä ja aineellista hyvinvointia, ja kun he jatkavat toimintaansa, heidän joukkoonsa liittyy yhä enemmän ihmisiä. Olot ovat luonnollisesti hyvin erilaiset eri paikkakunnilla, kuten ovat kasvun ominaispiirteetkin. Mutta järjestelmällisen työn kautta jokainen voi yhä tehokkaammin osallistua käsillä olevan tehtävän suorittamiseen. Toimintaympäristöstä riippumatta tuottaa silkkaa iloa saada uusia sieluja mukaan merkityksellisiin ja ylevöittäviin keskusteluihin, jotka ennemmin tai myöhemmin johtavat henkisen vastaanottavaisuuden heräämiseen. Mitä kirkkaampi uskovan sydämeen syttynyt tuli, sitä suurempi sen lämmön koskettamien tuntema vetovoima. Mitä rakkaudesta Bahá’u’lláhiin hehkuvalle sydämelle soveliaampaa tekemistä voisi kuvitella kuin etsiä sukulaissieluja, kannustaa heitä heidän astuessaan palvelun polulle, kulkea heidän rinnallaan heidän kartuttaessaan kokemusta ja – kenties iloista suurin – nähdä sielujen vahvistuvan uskossaan, tarttuvan itsenäisesti toimeen ja auttavan toisia samalla matkalla. Nämä ovat joitakin kallisarvoisimmista hetkistä, mitä tämä katoavainen elämä tarjoaa.

Näkymät tämän henkisen hankkeen edistämiseksi käyvät entistä innostavammiksi, kun Bábin syntymän kaksisataavuotisjuhla lähestyy. Kuten sitä edeltänyt kaksisataavuotisjuhla on tämäkin vuosipäivä mittaamattoman kallisarvoinen hetki. Se tarjoaa kaikille bahá’ílle erinomaisia tilaisuuksia herättää ympärillään olevat ihmiset Jumalan suureen päivään, taivaallisen armon ainutlaatuiseen vuodatukseen, josta oli merkkinä niiden Jumalan olemuksen kahden ilmaisijan, perättäisten Valonlähteiden ilmestyminen, jotka valaisivat maailman taivaanrannan. Kahden vuoden takaisen kaksisataavuotisjuhlan pohjalta on kaikkien tiedossa, mikä kaikki tulevan kahden toimintajakson aikana on mahdollista, ja kaikki silloin opittu tulee kohdistaa tämän vuoden pyhien kaksoissyntymäpäivien suunnitelmiin. Kaksisataavuotisjuhlan lähestyessä me tulemme useasti rukoilemaan puolestanne hautapyhäköissä ja anomaan, että kaikki, mitä te teette osoittaaksenne soveliaalla tavalla kunnioitusta Bábille, olisi tuloksellista ja edistäisi Hänen ennustamaansa asiaa.

Muotoutumisen aikakauden ensimmäisen vuosisadan loppu on vain kahden ja puolen vuoden päässä. Se merkitsee päätekohtaa satavuotiselle omistautuneelle työlle lujittaa ja laajentaa sitä perustaa, joka uskon sankarillisen aikakauden aikana niin uhrautuvasti laskettiin. Silloin bahá’í-yhteisö muistaa myös ‘Abdu’l-Bahán taivaaseenastumisen satavuotispäivää, sitä hetkeä, jolloin rakastettu Mestari vapautui tämän maailman rajoituksista ja liittyi Isänsä seuraan taivaallisen loiston sijoilla. Hänen hautajaisensa, jotka pidettiin seuraavana päivänä, olivat tapahtuma, ”jonka kaltaista Palestiinassa ei milloinkaan ollut nähty”. Ne päättyivät siihen, että hänen maalliset jäännöksensä laskettiin lepoon yhteen Bábin hautapyhäkön kammioista. Shoghi Effendin näkemys kuitenkin oli, että tämä olisi väliaikainen järjestely. Kun aika olisi oikea, tultaisiin rakentamaan hautapyhäkkö, joka olisi ‘Abdu’l-Bahán ainutlaatuiselle asemalle sopiva.

Nyt tämän aika on tullut. Bahá’í-maailmaa kehotetaan pystyttämään rakennus, joka tulee ikiajoiksi sulkemaan suojaansa tuon pyhän tomumajan. Se on määrä rakentaa Riḍván-puutarhan lähelle maalle, jonka Siunatun kauneuden askeleet ovat pyhittäneet. Näin ‘Abdu’l-Bahán hautapyhäkkö asettuu puolikuun kaarelle Akkon ja Haifan hautapyhäköiden väliin. Rakennuksen suunnittelutyö on meneillään, ja tulevien kuukausien aikana asiasta tiedotetaan enemmän.

Rajattoman ilon tunteet hyrskyävät sisällämme, kun mietimme tulevaa vuotta ja kaikkea, mitä se lupaa. Luotamme siihen, että jokainen teistä – kukin, joka kaiken aikaa palvelee Bahá’u’lláhia ja työskentelee kaikkien kansojen keskuudessa rauhan asian hyväksi – täyttää korkean kutsumuksensa.

Juhlien kuninkaan tulon myötä päättyy valmistautuminen seuraavaan maailmanlaajuiseen suunnitelmaan: me kutsumme nyt Jumalan ystäviä sitoutumaan uudelleen viideksi vuodeksi rohkeasti, päättäväisesti ja voimavaroistaan ammentaen.

Bahá'u'lláhille uskollinen väki on valmis toimimaan. Viime kuukausina kaikkialla maailmassa koolle kutsutuista laitostenvälisistä kokoontumisista on tullut toinen toisensa jälkeen viesti innosta aloittaa tämä valtaisa hanke. Neuvonantajien konferenssille osoitettuun sanomaan sisältyviä vaatimuksia ollaan jo muuntamassa määrätietoisiksi toimintasuunnitelmiksi. Vuosikymmenten sankarilliset ponnistukset ovat muovanneet yhteisöä ja hankkineet sille koeteltua kyvykkyyttä vaalia kasvua sekä karaisseet sitä tätä hetkeä varten. Etenkin kaksi viimeksi kulunutta vuosikymmentä ovat selvästi vauhdittaneet tätä kaivattua kyvykkyyden kasvua.

Käyttöön otettu, jatkuvasti kehittyvä toimintakehys on tänä aikana tehnyt ystäville mahdolliseksi enenevässä määrin kehittää ja hioa tärkeitä kykyjä, jotka ensin saivat aikaan yksinkertaisia palvelutekoja ja sitten johtivat niitä kehittyneempiin toimintamalleihin, jotka taas edellyttivät vielä monipuolisempien kykyjen kehittymistä. Tällä tavoin on aloitettu järjestelmällinen prosessi ihmisvoimavarojen kehittämiseksi ja yhteisön rakentamiseksi tuhansilla seuduilla – ja useissa niissä siitä on tullut huomattavan edistynyttä. Sen kohteena ei ole ollut ainoastaan uskovat tai yhteisö tai bahá’í-uskon laitokset, vaan kaikki nämä kolme toisistaan erottamatonta, uuden maailmanjärjestyksen kehittämiseen osallista kannustuvat etenemään niiden henkisten voimien ansiosta, joita vapautuu jumalallisen suunnitelman kehkeytymisestä. Niiden edistyminen näkyy yhä selvemmin siinä, miten lukemattomat uskovat ovat hankkineet itseluottamusta kertoa muille Bahá'u'lláhin elämästä ja keskustelemaan Hänen ilmoituksensa ja verrattoman liittonsa vaikutuksista, miten laajenevat niiden sielujen joukot, jotka ovat tämän ansiosta viehättyneet Hänen asiaansa ja antavat oman osansa Hänen eheyttävän tulevaisuudennäkymänsä saavuttamiseksi, miten aivan yhteisön ruohonjuuritasolla bahá’ít ja heidän ystävänsä kykenevät kuvailemaan vaikuttavasti omaa kokemustaan siitä prosessista, jonka kautta on mahdollista muuttaa ihmisluonne kokonaan ja muovata yhteiskunnallista todellisuutta, miten aiempaa huomattavasti suurempi joukko syntyperäisiä asukkaita hoitaa nyt bahá’í-laitosten ja -elinten jäseninä yhteisöjensä asioita, miten rahastoon lahjoitetaan uskollisesti, anteliaasti ja uhrautuvaisesti, mikä on elintärkeää bahá’í-uskon edistymisen varmistamiseksi, miten yksilön aloitteellisuus ja yhteinen toiminta kukoistavat ennennäkemättömästi yhteisön rakentamisen työn tukena, miten innokkaasti niin monet epäitsekkäät sielut ovat nuoruutensa kukoistuksessa antamassa valtavasti pontta tälle työlle, etenkin huolehtimalla nuorempien sukupolvien henkisestä kasvatuksesta, miten yhteisön hartaudellinen luonne kehittyy säännöllisten palvontakokoontumisten kautta, miten kyvykkyys lisääntyy bahá’í-hallinnon kaikilla tasoilla, miten laitoksilla, toimijoilla ja yksilöillä on valmius ajatella edistystä sarjana lukuisia vaiheita, tulkita lähiympäristönsä todellista tilannetta ja arvioida voimavarojaan omassa asuinympäristössään sekä laatia tältä pohjalta suunnitelmia, miten nykyään jo tuttu opiskelun, neuvottelun, toiminnan ja pohdinnan liikkeelle paneva voima on saanut aikaan itsestään viriävän oppimisasenteen, miten lisääntyy ymmärrys siitä, mitä tarkoitetaan bahá’í-opetusten soveltamisella käytäntöön yhteiskunnallisen toiminnan kautta, miten moninkertaistuvat ne tilaisuudet, joita tavoitellaan ja joihin tartutaan bahá’í-näkökulman tarjoamiseksi yhteiskunnassa käytävään ajankohtaiseen keskusteluun, miten kasvaa tietoisuus maailmanlaajuisesta yhteisöstä, joka on kaikkien pyrkimystensä avulla jouduttamassa jumalallisen sivilisaation syntymistä ilmentämällä bahá’í-asian luontaista voimaa rakentaa yhteiskuntaa, todellakin siinä, miten ystävät ovat yhä tietoisempia siitä, että heidän ponnistuksensa sisäisen muodonmuutoksen edistämiseksi, ykseyden piirin laajentamiseksi, yhdessä muiden kanssa palvelun kentällä työskentelemiseksi, ihmisten auttamiseksi ottamaan vastuu omasta henkisestä, yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta edistymisestään – ja kaikkien näiden ponnistusten kautta maailman parantamiseksi – ovat osoitus uskonnon varsinaisesta tarkoituksesta.

Vaikka bahá’í-yhteisön edistyksen koko laajuutta ei voikaan kuvata yhdellä mitalla, paljon voidaan päätellä siitä, kuinka lukuisat ovat koko maailmassa ne seudut, joissa kasvuohjelma on aloitettu ja joiden me, kiitollisina Abhá-kauneuden suomista anneista, vahvistamme ylittäneen määrältään 5000. Näin laaja perusta on ollut edellytyksenä sille, että voidaan ryhtyä tehtävään, joka bahá’í-maailmalla on nyt edessään – vahvistaa kasvuprosessia kaikilla niillä seuduilla, missä se on alkanut, ja ulottaa yhteisöelämän rikastava malli vieläkin laajemmalle. Tähän tarvittava jatkuva ponnistus vaatii suurta vaivannäköä. Lopputulos voi kuitenkin olla syvällisesti merkittävä, jopa käänteentekevä. Pienetkin askeleet, jos ne ovat tasaisia ja nopeatahtisia, vievät pitkän matkan eteenpäin. Keskittymällä siihen edistykseen, joka on saavutettava seudulla alkuvaiheessa – esimerkiksi niiden kuuden toimintajakson aikana, jotka edeltävät ensimmäistä kaksisatavuotisjuhlaa – ystävät voivat vaikuttaa suuresti siihen, että heidän koko viideksi vuodeksi asettamansa tavoite tulee mahdolliseksi saavuttaa. Jokaiseen toimintajaksoon sisältyy ohikiitäviä tilaisuuksia harpata eteenpäin, kallisarvoisia mahdollisuuksia, jotka eivät enää palaa.

Valitettavasti oireet kaiken aikaa voimistuvasta henkisestä ahdingosta lisääntyvät ja pahenevat koko yhteiskunnassa. Kuinka hätkähdyttävää onkaan, että samaan aikaan, kun maailman kansat kärsivät todellisen lääkkeen puutteesta ja umpimähkäisesti turvautuvat yhteen jos toiseenkin väärään toivoon, te olette yhdessä hiomassa välinettä, joka yhdistää sydämet iankaikkisen Jumalan sanaan. Kuinka hätkähdyttävää onkaan, että piintyneiden mielipiteiden ja vastakkaisten etujen kaikkialla yhä raivoisammaksi paisuvan sekamelskan keskellä te keskitytte kokoamaan ihmiset yhteen rakentamaan yhteisöjä, jotka ovat ykseyden valkamia. Sen sijaan että lannistuisitte maailman ennakkoluuloista ja vihamielisyyksistä, antakaa niiden muistuttaa teitä siitä, miten kipeästi sielut ympärillänne tarvitsevat sitä parantavaa palsamia, jonka yksin te voitte heille ojentaa.

Tämä on viimeinen suunnitelma peräkkäisten viisivuotissuunnitelmien sarjasta. Sen päättyessä alkaa jumalallisen suunnitelman kehkeytymisessä uusi vaihe, jonka on määrä kuljettaa Bahá'u'lláhin yhteisö kohti bahá’í-aikakauden kolmatta vuosisataa. Ymmärtäkööt Jumalan ystävät kaikissa maissa, mikä lupaus sisältyy näihin muutamaan tulevaan vuoteen, joiden aikana tinkimättömästi valmistaudutaan vielä tuleviin, entistäkin valtavampiin tehtäviin. Nykyisen suunnitelman laaja toiminta-ala antaa jokaiselle mahdollisuuden tämän työn tukemiseen, olipa hänen osansa miten vaatimaton hyvänsä. Me pyydämme teitä, hellästi rakastetut työtoverit, maailmojen Rakastetuimman palvojat, soveltamaan mitään ponnistuksia säästämättä kaikkea sitä, minkä olette oppineet, ja kaikkia Jumalan teille suomia kykyjä ja taitoja edistääksenne jumalallista suunnitelmaa sen seuraavaan, välttämättömään vaiheeseen. Teidän palaviin rukouksiinne taivaallisen avun saamiseksi me lisäämme omamme, jotka me lausumme pyhissä hautapyhäköissä kaikkien tämän asian eteen uurastavien puolesta.

Huomatkaa, kuinka Korkeimman nimen yhteisö nousee toimimaan! Kun vain vuosi on kulunut uuden suunnitelman alkamisesta, tilannekatsaukset osoittavat meneillään olevien ponnistusten ja esiin nousevien saavutusten suuruusluokan. Viidentuhannen kasvuohjelman tehostaminen entisestään vaatii niin suuria ponnistuksia, että se on aivan ennenkuulumatonta. Suuret joukot ystäviä, joilla on vankka käsitys suunnitelman perusteista, toimivat sen vaatimusten mukaisesti ja vastaavat siihen tavalla, joka todistaa kurinalaisuudesta ja uhrautuvaisuudesta. Kuten ennakoitiinkin, joistakin jo pitkään käynnissä pidetyistä intensiivisistä kasvuohjelmista on tulossa tietämyksen ja voimavarojen lähteitä, jotka ovat tukena lähiseuduilleen ja helpottavat kokemusten ja oivallusten pikaista leviämistä.

Intensiivisen toiminnan keskukset – ne naapurustot ja kylät, joihin yhteisörakentamisen työ on eniten keskittynyt – ovat osoittautumassa hedelmälliseksi maaperäksi yhteiselle muutokselle. Avustajalautakunnan jäsenten ja heidän apulaistensa lisää jäseniä ja innostusta saanut suuri joukko kannustaa uskovia heidän ponnistuksissaan, auttaa heitä omaksumaan näkemyksen siitä, miten kasvuprosessia edistetään eri tilanteissa, ja tunnistaa menetelmiä, jotka ovat kunkin seudun oloihin sopivia. Alueelliset bahá’í-neuvostot opettelevat kansallisten henkisten neuvostojensa tuella, miten suunnitelman liikevoimaa voidaan vahvistaa monenlaisilla seuduilla samanaikaisesti, kun taas joissakin pienemmissä, vailla alueellisia neuvostoja olevissa maissa uudet kansallisen tason rakenteet alkavat opetella samaa. Vaikka joillakin alueilla nähtävää ripeää edistystä ei vielä ole näkyvissä muualla, kuten missä tahansa elimellisessä kehityskulussa on odotuksenmukaista, intensiivisten kasvuohjelmien kokonaismäärä maailmassa alkaa jo kasvaa. Lisäksi me riemuitsemme nähdessämme, että suunnitelman neljän ensimmäisen toimintajakson aikana osallistuminen sen mukaiseen toimintaan lisääntyi tuntuvasti.

Näin ollen merkit siitä, mitä tuleva vuosi saattaa tuoda tullessaan, tuskin voisivat olla lupaavampia. Ja mikä voisi olla soveliaampaa tarjottavaa Siunatulle kauneudelle Hänen syntymänsä kaksisataavuotispäivänä kuin Hänen rakkaittensa vakaa pyrkimys laajentaa Hänen uskonsa vaikutuspiiriä? Ensimmäinen näistä kahdesta kaksisataavuotisjuhlasta, joita bahá’ímaailma tulee viettämään, on siten tapahtuma, joka sisältää mitä sykähdyttävimpiä mahdollisuuksia. Oikein katsoen tämä vuosi tarjoaa verrattomasti suurenmoisimman tilaisuuden koko maailmassa milloinkaan saattaa sydämet yhteyteen Bahá’u’lláhin kanssa. Pitäkööt tulevina kuukausina kaikki tämän kallisarvoisen tilaisuuden mielessään ja tarkatkoot niitä mahdollisuuksia, joita on joka tilanteessa kertoa muille Hänen elämästään ja huikeasta tehtävästään. Jotta tätä koko bahá’í-maailman eteen avautuvaa tilaisuutta opettaa voitaisiin hyödyntää kaikin mahdollisin tavoin, tulee lähestyä luovasti niitä keskusteluita, joita voisi syntyä kaikenlaisten ihmisten kanssa. Tällaisissa merkityksellisissä keskusteluissa herkistyy oivallus ja avautuu sydän – toisinaan saman tien. Tästä ansiokkaasta toiminnasta kaikki löytävät tehtävänsä, eikä kenenkään tulisi riistää itseltään sitä riemua, joka seuraa osallistumisesta tähän työhön. Me anomme ainutta Rakastettua, että koko tämä kaksisataavuotisaika voisi olla täynnään tätä riemuista puhtainta ja suloisinta: kertoa Jumalan päivän sarastuksesta toiselle sielulle.

Niistä velvoituksista, jotka uskollisten joukon pitää täyttää, tulee entistäkin ratkaisevampia maailman sekasortoisuuden, epäluuloisuuden ja epäselvyyden vuoksi. Ystävien tulisi todellakin hyödyntää jokainen tilaisuus loistaa valoa, joka voi näyttää suunnan ja antaa turvaa ahdistuneille, toivoa epätoivoisille. Mieleemme palautuu Suojelijan eräälle bahá’í-yhteisölle antama neuvo, jonka sanat vaikuttavat omalle ajallemme tarkoitetuilta: ”Kun nykypäivän yhteiskunnan rakenne horjuu ja murtuu pahaenteisten tapahtumien ja onnettomuuksien rasituksesta ja paineesta, kun avautuu yhä uusia kuiluja, jotka korostavat kansat, yhteiskuntaluokat, rodut ja uskonnot toisistaan erottavaa hajaannusta, suunnitelman toteuttajien täytyy osoittaa vieläkin syvempää eheyttä henkisessä elämässään ja hallintotyössään sekä täyttää entistä suurempia vaatimuksia ponnistellessaan yksin tuumin, auttaessaan toisiaan ja kehittyessään sopusointuisesti yhteisissä hankkeissaan.” Shoghi Effendi tähdensi aina bahá’í-uskon työn henkistä merkitystä ja sitä määrätietoista yhteishenkeä, jolla uskovien tulee täyttää pyhät velvollisuutensa, ja hän myös varoitti olemasta millään lailla osallisena poliittisissa kiistoissa, selkkauksissa ja riidoissa. ”Kohotkoot he kaiken eriseuraisuuden ja puolueellisuuden yläpuolelle,” hän kehotti toisessa yhteydessä, ”sen turhan kiistelyn, sen tyhjänpäiväisen laskelmoinnin ja sen katoavaisen intohimon yläpuolelle, jotka näkyvästi myllertävät muuttuvaa maailmaa ja vangitsevat sen huomion.” Nämä ovat väistämättä pärskyvää kuohua ja roisketta, kun aalto toisensa jälkeen vavisuttaa melskeistä ja jakautunutta yhteiskuntaa. Liian paljosta on kysymys, että tällainen harhaan vievä saisi hallita mieltä. Kuten jokainen Bahá’u’lláhin seuraaja hyvin tietää, ihmiskunnan perimmäinen hyvinvointi riippuu siitä, että noustaan sen riitojen yläpuolelle ja lasketaan vakaa perusta sen ykseydelle. Kaikki se, millä bahá’ít hyödyttävät yhteisönsä elämää, tähtää ykseyden vaalimiseen. Kaikki ponnistelut yhteisörakentamisessa suuntautuvat tähän samaan päämäärään. Korkeimman nimen siimeksessä kasvavat yhteisöt tarjoavat kiistelyyn väsyneille vakuuttavan esimerkin siitä, mitä ykseys voi saada aikaan.

Me ylistämme Herrain herraa nähdessämme niin monien Hänen rakastetuistaan antavan niin monin tavoin kaikkensa, jotta ihmiskunnan ykseyden lippu voitaisiin kohottaa korkealle. Hellimmin vaalitut ystävät: koska nyt alkaa erittäin otollinen vuosi, eikö meistä kukin voisi pohtia, mitä taivaallisia urotöitä Hänen armonsa voisi auttaa meitä tekemään?

Päättynyt on valmistautumisen ja pohdinnan sekä ankaran aherruksen vuosi, jolle olivat tunnusomaisia ystävien ponnistukset kaikkialla maailmassa ‘Abdu’l-Bahán taivaaseenastumisen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi, mukaan lukien edustajien lähettäminen osallistumaan hänen kunniakseen Pyhässä maassa järjestettyyn erityistilaisuuteen. Näiden ponnistusten ansiosta lukemattomat sielut ‒ eivätkä vain bahá’ít ‒ ovat tunteneet ‘Abdu’l-Bahán elämän innoittavan heitä. Se, miten hän piti huolta jokaisesta ihmisperheen jäsenestä, teki opetustyötä, edisti koulutusta ja yhteiskunnalliseen hyvinvointiin tähtääviä hankkeita, osallistui syvällisesti sekä idässä että lännessä käytyihin keskusteluihin, kannusti innokkaasti hankkeita rakentaa temppeleitä, vaikutti bahá’í-hallinnon varhaiseen muotoutumiseen, edisti yhteisöelämän eri osien kehittämistä ‒ kaikki nämä toisiaan täydentävät näkökulmat hänen elämäänsä kuvastivat hänen ainaista ja täydellistä antaumustaan palvella Jumalaa ja palvella ihmiskuntaa. Sen lisäksi, että ‘Abdu’l-Bahá oli moraalisen arvovaltansa ja verrattoman henkisen käsityskykynsä puolesta ylivertainen henkilö, hän oli puhdas kanava, jonka kautta Bahá’u’lláhin ilmoituksesta vapautuneet voimat pääsivät vaikuttamaan maailmaan. Ymmärtääkseen bahá’í-uskon yhteiskuntaa rakentavaa voimaa tarvitsee vain panna merkille ‘Abdu’l-Bahán saavutukset hänen toimintakautensa aikana ja hänen kynästään lakkaamatta virranneen ohjauksen tuottamat täydelliset muutokset. Niin monet nykypäivän bahá’í-yhteisön suurenmoisista edistysaskeleista

‒ joita tarkastelimme viime ridván-sanomassamme ‒ ovat lähtöisin ‘Abdu’l-Bahán toimista, päätöksistä ja ohjeista.

Miten sopivaa sitten onkaan se, että bahá’í-yhteisön yhteinen kunnianosoitus täydelliselle Esikuvalleen olisi alkusoittona sen aloittaessa suuren hankkeen, joka keskittyy bahá’í-uskon yhteiskuntaa rakentavan voiman vapauttamiseen yhä enenevässä määrin. Yhdeksänvuotissuunnitelman ja nykyisen suunnitelmien sarjan piiriin kuuluvilla ponnistelun aloilla pyritään pääsemään tähän kaiken kattavaan tavoitteeseen. Se on myös keskeistä niissä yli 10 000 konferenssissa, jotka järjestetään kaikkialla maapallolla tämän suuren henkisen hankkeen käynnistämisen merkiksi. Nämä konferenssit, joihin odotetaan ennennäkemätöntä määrää osallistujia, tuovat yhteen eivät vain bahá’íta vaan monia muita ihmiskunnalle hyvää tahtovia, jotka heidän laillaan halajavat edistää ykseyttä ja parantaa maailmaa. Heidän päättäväisyytensä ja vahva määrätietoisuutensa näkyy siinä hengessä, joka on virinnyt jo pidetyissä kokoontumisissa, joissa osallistujia ovat innoittaneet toimimaan yhtä lailla ne vuorovaikutteiset neuvottelut, joihin he ovat antaneet oman osansa, kuin näissä riemukkaissa tapahtumissa tarkasteltu yhteinen tulevaisuudennäkemyskin. Me odotamme innokkaina, mitä tulevat kuukaudet ja vuodet tuovat tullessaan.

Sen jälkeen, kun me osoitimme 30. joulukuuta 2021 päivätyn sanomamme neuvonantajien konferenssille, kansalliset henkiset neuvostot ja alueelliset bahá’í-neuvostot ovat vakaasti arvioineet mahdollisuuksia tehostaa kasvuprosessia hallintoalueisiinsa kuuluvilla seuduilla yhdeksänvuotissuunnitelman aikana. Ajan kuluessa tapahtuvan edistyksen arvioimiseksi olisi mielestämme hyödyllistä tarkastella tätä suunnitelmaa siten, että sen toteutuminen tapahtuu kahdessa vaiheessa, jotka ovat kestoltaan neljä ja viisi vuotta, ja kansallisia neuvostoja pyydettiin pohtimaan edistystä, jota ne odottavat näkevänsä omissa yhteisöissään vuoden 2026 riḍvániin mennessä ja sen jälkeen vuoden 2031 riḍvániin mennessä. Tässä yhteydessä arvioitiin myös uudelleen seuturajoja, ja näiden tarkistusten tuloksena seutujen kokonaismäärä maailmassa on noussut neljänneksellä ja on nyt yli 22 000. Saatujen ennusteiden perusteella arvioidaan, että suunnitelman loppuun mennessä näistä seuduista noin 14 000 seudulla on jossakin kehitysvaiheessa oleva kasvuohjelma. Niiden joukosta niiden seutujen määrä, joissa kasvuohjelman voidaan katsoa olevan intensiivinen, ennakoidaan nousevan 11 000 seutuun saman ajanjakson kuluessa. Ja näistä seuduista kolmannen virstanpylvään ohittaneiden määrän odotetaan nousevan yli 5 000 seutuun vuoteen 2031 mennessä. Epäilemättä tällaisten edistysaskelten ottaminen edellyttää valtaisaa ponnistelua suunnitelman koko keston ajan. Mielestämme nämä ovat kuitenkin ansiokkaita, tavoittelemisen arvoisia pyrkimyksiä, sillä niiden takana on kunnianhimoinen mutta vakavasti otettava arvio siitä, mikä on mahdollista saavuttaa.

Tämä on paljonpuhuvaa. Tällaisia tavoitteita ei voisi järkevästi suunnitella, jos hallinnon laitokset ja toimijat eivät olisi kehittyneet merkittävästi, minkä ansiosta niillä on huomattavasti parantunut kyky sellaisen yhteisön asioiden hoitamiseen, jonka toiminta on moninkertaistunut hyvin nopeasti ja siihen on saatu mukaan hyvin suuri ja kasvava määrä samanhenkisiä sieluja. Tällaista kasvua ei olisi mahdollista tavoitella, jos halua oppia ‒ toimia, pohtia, tarttua oivalluksiin ja sisäistää muualla esiin nousevia oivalluksia ‒ ei olisi vaalittu kaikilla tasoilla ja ulotettu yhteisön ruohonjuuritasolle asti. Ja tällaisten ennusteiden toteutumisen edellyttämä ponnistelu tuskin olisi mahdollista, ellei järjestelmällisestä suhtautumisesta opetustyöhön ja ihmisvoimavarojen kehittämiseen olisi tullut yhä näkyvämpää bahá’í-maailmassa. Kaiken tämän johdosta bahá’í-yhteisön tietoisuus omasta identiteetistään ja tarkoituksestaan on kehittynyt. Määrätietoinen ulospäin suuntautuminen yhteisörakentamisessa oli jo vakiintunut osaksi toimintakulttuuria hyvin monissa paikoissa. Nyt se on yhä useammissa yhteisöissä kypsynyt todelliseksi vastuuntunnoksi yhä suurempien ihmisryhmien henkisestä ja aineellisesta edistyksestä yhteiskunnassa ja ulottuu bahá’í-yhteisön itsensä jäsenistöä paljon laajemmalle. Ystävien ponnistukset rakentaa yhteisöjä, osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja antaa oma osansa yhteiskunnassa käytäviin keskusteluihin ovat yhtenäistyneet yhdeksi maailmanlaajuiseksi hankkeeksi, ja ne liittää toisiinsa yhteinen toimintakehys, jolle on keskeistä auttaa ihmiskuntaa hoitamaan asioitaan henkisten periaatteiden pohjalta. Ei voi olla huomaamatta, kuinka merkityksellinen kuvaamamme kehityskulku on sen saavutettua tämän vaiheen sata vuotta hallintojärjestyksen perustamisesta. Kahtena viime vuosikymmenenä tapahtuneessa kyvykkyyden poikkeuksellisessa kasvussa ‒ joka on tehnyt bahá’í-maailmalle mahdolliseksi tarkastella omia pyrkimyksiään bahá’í-uskon yhteiskuntaa rakentavan voiman vapautumisena ‒ me näemme kiistattoman todisteen siitä, että Jumalan asia on siirtynyt muotoutumisen aikansa kuudenteen kauteen. Ilmoitimme viime riḍvánina, että laajalle levinnyt ilmiö, jossa suuret joukot osallistuvat bahá’í-toimintaan uskosta sytyttyään ja hankkivat taitoja ja kykyjä oman yhteisönsä palvelemiseksi, oli merkki Mestarin jumalallisen suunnitelman kolmannen kauden alkamisesta. Näin ollen silloin alkaneelle ja nyt päättyvälle yksivuotissuunnitelmalle on tunnusomaista uskollisten joukon ottamien historiallisten edistysaskelten sarja. Ja uuden, mahtavan hankkeen kynnyksellä tämä uskovien yhdistynyt joukko on valmiina tarttumaan edessään oleviin rajattomiin mahdollisuuksiin.

Nyt päättyvän kauden näkyvä piirre oli pystyttää viimeinen mannermainen temppeli ja käynnistää hankkeet temppelien rakentamiseksi kansallisella ja paikallisella tasolla. Bahá’ít ovat kaikkialla maailmassa oppineet paljon siitä, miten mashriqu’l-adhkár käsitetään sekä miten se ilmentää palvonnan ja palvelun välistä yhteyttä. Muotoutumisen ajan kuudentena kautena tullaan oppimaan paljon lisää siitä polusta, joka jossakin yhteisössä johtaa kukoistavan hartauselämän kehittymisestä ‒ ja sen innoittamasta palvelusta ‒ mashriqu’l-adhkárin ilmaantumiseen. Neuvottelut ovat alkamassa eri kansallisten henkisten neuvostojen kanssa, ja kun ne etenevät, me ilmoitamme aika ajoin, minne bahá’í-temppeleitä tullaan rakentamaan tulevina vuosina.

Riemuamme siitä, että näemme Korkeimman nimen yhteisön vahvistuvan vahvistumistaan, varjostaa syvä surumme siitä, että näemme maailmassa alituiseen jatkuvien olojen ja selkkausten kylvävän kurjuutta ja lohdutonta kärsimystä ‒ etenkin pannessamme merkille taas irralleen päässeen tuhovoiman, joka on sekoittanut kansainväliset suhteet ja samalla kurittaa kansoja kauheuksin. Me tiedämme hyvin sen ja olemme vakuuttuneita siitä, että niin kuin bahá’í-yhteisöt ovat toistuvasti osoittaneet monissa erilaisissa yhteyksissä, Bahá’u’lláhin seuraajat ovat sitoutuneet tarjoamaan apua ja tukea ympärillään oleville, olivatpa he itse miten ahtaalla hyvänsä. Mutta ennen kuin ihmiskunta kokonaisuudessaan sitoutuu järjestämään asiansa oikeudenmukaisuuden ja totuuden perustalle, se on valitettavasti tuomittu kompuroimaan kriisistä toiseen. Me rukoilemme, että jos Euroopassa äskettäin puhjenneesta sodasta on määrä oppia jotakin tulevaisuutta varten, se on kipeä muistutus siitä, mihin suuntaan maailman on kuljettava aidon ja kestävän rauhan saavuttamiseksi. Bahá’u’lláhin ilmaisemat periaatteet aikansa kuninkaille ja presidenteille sekä Hänen menneille ja nykyisille hallitsijoille sälyttämänsä raskaat velvollisuudet ovat nykyään kenties jopa vieläkin olennaisempia ja välttämättömämpiä kuin silloin, kun Hänen kynänsä ne ensi kertaa kirjasi. Bahá’ílle Jumalan suuren suunnitelman vääjäämätön eteneminen ‒ se tuo mukanaan koettelemuksia ja mullistuksia mutta lopulta pakottaa ihmiskunnan kohti oikeudenmukaisuutta, rauhaa ja ykseyttä ‒ on se ympäristö, jossa kehkeytyy Jumalan pieni suunnitelma, jonka parissa uskovat ennen kaikkea ahertavat. Nyky-yhteiskunnan häiriintyneisyyden vuoksi tarve vapauttaa bahá’í-uskon yhteiskuntaa rakentava voima on ilmiselvä ja kiireellinen. Meidän on pakko olettaa, että toistaiseksi mullistukset ja levottomuudet tulevat edelleen koettelemaan maailmaa. Siksi epäilemättä ymmärrätte, miksi jokaiseen lausumaamme hartaaseen pyyntöön kaikkien Jumalan lasten vapauttamiseksi hämmennyksestä ja katkerista kärsimyksistä liitämme yhtä vilpittömän rukouksen sen kovasti tarvittavan palvelun menestymiseksi, jota te teette Rauhan ruhtinaan asian puolesta.

Jokaisella seudulla, missä suunnitelman toiminta on vauhdittumassa, me näemme kehittyvän sellaisia yhteisöjä, joiden yleviä ominaisuuksia me kuvailimme 30. joulukuuta 2021 päivätyssä sanomassamme. Kun yhteiskunnat kohtaavat monenlaista ahdinkoa, Abhá-kauneuden seuraajien on yhä selvemmin erotuttava muista selviytymiskyvyltään ja järkiperäisyydeltään, käytöstavoiltaan ja periaatteellisuudeltaan sekä sen myötätunnon, irrottautuneisuuden ja pitkämielisyyden ansiosta, jotka he näyttävät toteen pyrkiessään ykseyteen. Kerta toisensa jälkeen uskovien suurten vaikeuksien aikoina osoittama heille ominainen luonteenlaatu ja asennoituminen on saanut ihmiset kääntymään selityksiä, neuvoja ja tukea saadakseen bahá’íden puoleen, etenkin silloin, kun vaara ja odottamaton epäjärjestys ovat saaneet jonkin yhteiskunnan elämän järkkymään. Kertoessamme teille näistä huomioistamme me olemme tietoisia siitä, että bahá’í-yhteisö itse myös kokee maailmassa vaikuttavien hajottavien voimien seuraukset. Lisäksi me tiedämme, että mitä pontevammin ystävät pyrkivät edistämään Jumalan sanaa, sitä vahvempia vastavoimia he kohtaavat ennemmin tai myöhemmin eri tahoilta. Heidän on karaistava mielensä ja henkensä varmasti tulevien koettelemusten varalta, jotta ne eivät heikentäisi heidän pyrkimystensä tinkimättömyyttä. Mutta uskovat tietävät hyvin, että olipa edessä millaisia myrskyjä tahansa, Jumalan asian arkki on niiden kaikkien tasalla. Matkansa vaiheesta toiseen sen on nähty selviävän myrskysäistä ja kestävän merenkäyntiä. Nyt se suuntaa kohti uutta taivaanrantaa. Kaikkivaltiaan vahvistukset ovat tuulispäitä, jotka pullistavat sen purjeet ja vievät sitä kohti määränpäätä. Ja liitto on sen johtotähti, joka vakaasti pitää pyhän purren varmassa ja erehtymättömässä suunnassaan. Lähettäkööt taivaan väkijoukot siunauksia kaikille, jotka sen suojissa purjehtivat.

Viimeiset sanat bahá’í-asian historian mieleenpainuvimpaan lukuun on nyt kirjoitettu, ja uusi lehti kääntyy. Tämä riḍván merkitsee poikkeuksellisen vuoden, viisivuotissuunnitelman ja vuonna 1996 alkaneen kokonaisen suunnitelmien sarjan päättymistä. Uusi suunnitelmien sarja kutsuu, mutta ennen sitä edessämme on merkittävät kaksitoista kuukautta, joita voidaan pitää alkusoittona ensi riḍvánina käynnistyvälle yhdeksänvuotiselle ponnistukselle. Me näemme edessämme yhteisön, joka on vahvistunut ripeästi ja valmis etenemään aimo harppauksin.

Ei kuitenkaan pidä olla harhakäsitystä siitä, kuinka paljon ponnistelua tarvittiin tähän pisteeseen pääsemiseksi ja miten suurin vaivoin saavutettuja olivat matkan varrella saadut oivallukset: se, mitä on opittu, muovaa yhteisön tulevaisuuden, ja kuvaus siitä, miten tämä oppi saatiin, tuo selvyyttä siihen, mitä tuleman pitää.

Vuotta 1996 edeltäneet vuosikymmenet tekivät runsaine omine edistysaskeleineen ja oivalluksineen täysin selväksi sen, että useissa yhteiskunnissa suuret joukot olisivat valmiita astumaan bahá’í-uskon lipun alle. Niin rohkaisevia kuin laajamittaiset liittymiset olivatkin, ne eivät kuitenkaan vastanneet sellaista kestävää kasvuprosessia, jota voitaisiin edistää monenlaisissa ympäristöissä. Yhteisöllä oli edessään syvällisiä kysymyksiä, joiden ratkaisemiseksi riittävän hyvin sillä oli tuolloin liian vähän kokemusta. Miten sen laajentamiseen tähtäävät ponnistukset voisivat edetä käsi kädessä lujittamisprosessin kanssa ja selvittää kasvun ylläpitämisen pitkäaikainen, ilmeisen pulmallinen haaste? Kuinka voitaisiin kehittää yksilöitä, laitoksia ja yhteisöjä, jotka kykenisivät toteuttamaan Bahá’u’lláhin opetuksia käytännössä? Ja miten opetuksista viehättyneistä voisi tulla maailmanlaajuisen henkisen hankkeen edistäjiä?

Niinpä neljännesvuosisata sitten bahá’í-yhteisö, jolla vielä oli eturintamassaan kolme Jumalan asian kättä, aloitti nelivuotissuunnitelman, joka erosi sitä edeltäneistä suunnitelmista siinä, että se keskittyi yhteen ainoaan tavoitteeseen: joukkojen liittymisen prosessin merkittävään edistymiseen. Tästä tavoitteesta tuli myös seuraavaa suunnitelmien sarjaa määrittävä. Yhteisö oli jo alkanut ymmärtää, että tämä prosessi ei tarkoittanut vain melkoisten joukkojen liittymistä bahá’í-uskoon, eikä se toteutuisi itsestään. Se edellytti määrätietoista, järjestelmällistä sekä nopeutunutta laajentamista ja lujittamista. Tähän työhön tarvittaisiin hyvin lukuisten sielujen tietoista osallistumista, ja vuonna 1996 bahá’í-maailmaa kehotettiin tarttumaan tämän edellyttämään valtavaan koulutushaasteeseen. Sitä pyydettiin perustamaan koulutusinstituuttien verkosto, joka keskittyisi saamaan aikaan voimistuvan virran yksilöitä, joilla on tarvittavat kyvyt pitää kasvuprosessia käynnissä.

Ystävät ryhtyivät tähän tehtävään tietoisina siitä, että huolimatta heidän aiemmista voitoistaan opetuskentällä heillä oli selvästikin paljon opittavaa siitä, mitä kykyjä tulisi hankkia, ja – mikä oli ratkaisevan tärkeää – siitä, miten niitä hankkia. Monella tapaa yhteisö oppisi tekemällä. Sen jälkeen, kun sen oppimat asiat olisi kiteytetty ja jalostettu soveltamalla niitä ajan mittaan erilaisissa ympäristöissä, ne lopulta sisällytettäisiin koulutusmateriaaleihin. Ymmärrettiin, että tietyt toiminnot olivat luonnollinen vastaus jonkin alueen väestön henkisiin tarpeisiin. Opintopiirit, lastentunnit, hartauskokoukset ja myöhemmin varhaisnuorten ryhmät erottuivat oleellisen tärkeinä tässä suhteessa, ja kun ne nivottiin niihin liittyvään toimintaan, niiden tuottama muutosvoima kykeni saamaan aikaan vireän yhteisöelämän mallin. Ja sitä mukaa, kun näihin ydintoimintoihin osallistuvien määrä kasvoi, niiden alkuperäiseen tarkoitukseen tuli mukaan uusi ulottuvuus. Ne alkoivat toimia väylinä, joiden kautta nuorten, aikuisten ja kokonaisten perheiden laajemmasta yhteiskunnasta oli mahdollista tutustua Bahá’u’lláhin ilmoitukseen. Alkoi tulla myös ilmeiseksi, miten käytännöllistä oli tarkastella yhteisörakentamisen työhön tarvittavia toimintasuunnitelmia ”seudun” yhteydessä: seutu on hallittavan kokoinen maantieteellinen alue, jolla on selvät yhteiskunnalliset ja taloudelliset ominaispiirteet. Seudun tasolla alettiin kehittää kykyä laatia yksinkertaisia suunnitelmia, ja näistä suunnitelmista sai alkunsa bahá’í-uskon kasvuohjelmia, jotka lopulta jäsentyivät kolmen kuukauden toimintajaksoiksi. Yksi tärkeä seikka tuli varhain selväksi: yksilöiden eteneminen kurssisarjan läpi vauhdittaa seutujen etenemistä kehityksen jatkumossa, mikä puolestaan varmistaa yksilöiden etenemisen kurssisarjassa. Näiden toisiaan täydentävä suhde auttoi ystäviä kaikkialla arvioimaan kasvun muutosvoimaa omassa ympäristössään ja kartoittamaan tien kohti suurempaa vahvuutta. Ajan myötä osoittautui tulokselliseksi tarkastella sitä, mitä jollakin seudulla tapahtui niin kolmen koulutukselle välttämättömän asian näkökulmasta – lasten, varhaisnuorten sekä nuorten ja aikuisten tarpeiden palveleminen – kuin myös kasvun rytmille elintärkeiden toimintajaksojen näkökulmasta. Kaksikymmentäviisivuotisen hankkeen vielä kestäessä monet nykyään havaitsemistamme kasvuprosessin tunnistettavimmista piirteistä olivat jo vankasti vakiintumassa.

Sitä mukaa, kun ystävien ponnistukset voimistuivat, erilaiset periaatteet, käsitteet ja strategiat, joilla oli yleistä merkitystä kasvuprosessille, alkoivat kiteytyä toimintakehykseksi, johon voitiin sen kehittyessä sisällyttää uusia osatekijöitä. Tämä kehys osoittautui olennaisen tärkeäksi valtavan vireyden vapautumiselle. Se auttoi ystäviä suuntaamaan tarmonsa tavoin, jotka kokemuksen mukaan edistivät elinvoimaisten yhteisöjen kasvua. Kehys ei kuitenkaan ole mitään kaavamaista. Ottamalla kehyksen erilaiset osatekijät huomioon, kun arvioitiin seudun, paikkakunnan tai pelkästään naapuruston todellista tilannetta, voitiin luoda toimintamalli, jossa hyödynnettiin sitä, mitä muu bahá’í-maailma oli oppimassa, mutta joka silti vastasi tuon paikan erityispiirteitä. Kahtiajako joustamattomien vaatimusten ja loputtomien henkilökohtaisten mieltymysten välillä vaihtui monitahoisemmaksi ymmärrykseksi siitä, miten monenlaisin keinoin yksittäiset ihmiset voisivat tukea prosessia, joka oli pohjimmiltaan eheä ja jota paranneltiin jatkuvasti kokemuksen karttuessa. Tämän kehyksen toteutuminen kertoo edistyksestä, josta ei voi olla epäilystäkään: vaikutukset koko bahá’í-maailman ponnistusten yhdenmukaistamiseen ja yhdistämiseen ja sen etenemisen vauhdittamiseen olivat erittäin merkittäviä.

Kun yksi suunnitelma seurasi toista ja yhteisörakentamisen työhön osallistuminen alkoi olla yhä laaja-alaisempaa, edistyksestä toimintakulttuurin tasolla tuli entistä ilmeisempää. Esimerkiksi nuorempien sukupolvien kouluttamisen merkitys alettiin ymmärtää entistä laajemmin, samoin kuin etenkin varhaisnuorten poikkeukselliset voimavarat. Toiset toisiaan auttavat ja toistensa rinnalla yhteistä polkua kulkevat sielut laajensivat jatkuvasti keskinäisen tuen piiriä, mistä syntyi se malli, jota kaikki palvelukyvyn kehittämiseen tähtäävät ponnistukset tavoittelivat. Jopa vuorovaikutus ystävien välillä ja heidän ympärillään olevien kanssa koki muutoksen sitä mukaa, kun lisääntyi tietoisuus merkityksellisten keskustelujen voimasta virittää ja ravita henkistä vastaanottavaisuutta. Ja merkittävää oli, että bahá’í-yhteisöt omaksuivat tavan toimia aina vain enemmän ulospäin suuntautuen. Kenestä tahansa bahá’í-uskon tulevaisuuden näkemykselle vastaanottavaisesta sielusta saattoi tulla koulutustoiminnan, hartauskokousten ja muiden yhteisörakentamisen osa-alueiden toimelias osallistuja ja jopa niiden tukija ja edistäjä. Tällaisten sielujen keskuudesta monet ilmaisisivat myös uskonsa Bahá’u’lláhiin. Näin syntyi joukkojen liittymisen prosessista ymmärrys, joka ei niinkään perustunut teorioihin ja oletuksiin vaan pikemminkin todelliseen kokemukseen siitä, miten suuret joukot pystyivät löytämään bahá’í-uskon, tutustumaan siihen, samastumaan sen tavoitteisiin, liittymään mukaan sen toimintoihin ja keskusteluihin ja monissa tapauksissa ottamaan sen omakseen. Todellakin sitä mukaa, kun instituuttiprosessi vahvistui alueella toisensa jälkeen, suunnitelman työhön osallistuvien määrä, joka ulottui jopa vastikään bahá’í-uskoon tutustuneisiin, kasvoi suurin harppauksin. Mutta tätä ei pitänyt vauhdissa pelkkä huoli lukumääristä. Näkemys yhtäaikaisesta henkilökohtaisesta ja yhteisöllisestä muodonmuutoksesta, joka perustui Jumalan sanan opiskeluun ja sen ymmärtämiseen, että kullakin ihmisellä on kyky tulla syvällisen henkisen tapahtumasarjan edistäjäksi, oli synnyttänyt tunteen yhteisestä hankkeesta.

Tämän kaksikymmentäviisivuotisen ajanjakson yksi silmiinpistävimmistä ja innoittavimmista ominaispiirteistä on ollut se palvelu, jota ovat suorittaneet bahá’í-nuoret, jotka uskollaan ja urheudellaan ovat ottaneet oikeutetun paikkansa yhteisön ponnistusten etulinjassa. Nuoret ovat bahá’í-asian opettajina ja lasten kasvattajina, matkustavina ohjaajina ja kotirintamapioneereina, seutukoordinaattoreina ja bahá’í-elinten toimijoina nousseet viidellä mantereella palvelemaan yhteisöään omistautuvasti ja uhrautuvasti. Heidän osoittamastaan kypsyydestä niiden tehtävien suorittamisessa, joista jumalallisen suunnitelman edistyminen riippuu, käy ilmi heidän henkinen vireytensä ja sitoutumisensa ihmiskunnan tulevaisuuden turvaamiseen. Ottaen huomioon tämän yhä ilmeisemmän kypsyyden me olemme päättäneet, että heti tämän riḍvánin jälkeen se ikä, jolloin uskova voi äänestää bahá’í-vaaleissa, alennetaan kahdeksaantoista, vaikka uskovan valitsemiseksi palvelemaan henkisessä neuvostossa edelleen vaaditaan kahdenkymmenenyhden vuoden ikä. Meillä ei ole epäilystäkään siitä, että täysi-ikäiset bahá’í-nuoret kaikkialla osoittavat oikeaksi uskomme heidän kykyynsä täyttää ”tunnollisesti ja uutterasti” sen ”pyhän velvollisuuden”, jota suorittamaan jokainen bahá’í-valitsija kutsutaan.

*

Me tiedämme, että yhteisöjen todellisessa tilanteessa on luonnollisesti suuria eroja.

Eri kansalliset yhteisöt ja näiden yhteisöjen eri alueet aloittivat tämän suunnitelmien sarjan erilaisista kehitysvaiheista. Sen jälkeen ne ovat myös kehittyneet erilaista vauhtia ja edistyneet erilaisille tasoille. Tässä itsessään ei ole mitään uutta. Aina on ollut niin, että alueiden olot vaihtelevat, samoin kuin niillä havaittu vastaanottavaisuuden aste. Me näemme kuitenkin myös nousevan aallon, jonka kautta useimpien yhteisöjen kyvykkyys, itseluottamus ja keräämä kokemus kasvavat niin lähellä kuin kaukana sijaitsevien sisaryhteisöjen menestyksen kohottamina. Vaikka esimerkiksi uutta paikkakuntaa vuonna 1996 avaamaan nousseilta sieluilta ei lainkaan puuttunut rohkeutta, uskoa ja omistautumista, tänä päivänä heidän vertaisensa kaikkialla yhdistävät näihin samoihin ominaispiirteisiin tiedon, oivallukset ja taidot, joita on karttunut koko bahá’í-maailman kahdenkymmenenviiden vuoden ponnistuksista laajentamis- ja lujittamistyön järjestelmällistämiseksi ja jalostamiseksi.

Riippumatta kunkin yhteisön lähtökohdasta ne ovat edistäneet kasvuprosessia yhdistettyään uskon, peräänantamattomuuden ja sitoutumisen ominaispiirteet valmiuteen oppia. Itse asiassa tämän suunnitelmien sarjan suuresti arvostettava perintö on sen yleinen oivaltaminen, että mikä tahansa pyrkimys edistyä saa alkunsa halukkuudesta oppia. Tämän ohjenuoran yksinkertaisuus ei anna oikeaa kuvaa sen seuraamusten merkityksestä. Meillä ei ole epäilystäkään siitä, että jokainen seutu ajan mittaan etenee kehityksen jatkumossa. Ne yhteisöt, jotka ovat edenneet ripeimmin suhteessa niihin, joiden tilanne ja mahdollisuudet olivat vastaavanlaisia, ovat osoittaneet kykenevänsä vaalimaan ajatuksen ykseyttä ja oppimaan, miten toimia tehokkaasti. Ja ne tekivät niin epäröimättä toimia.

Oppimiseen sitoutuminen tarkoitti myös valmiutta tehdä virheitä ‒ ja joskus virheet tietenkin aiheuttivat harmia. Ei ollut yllättävää, että uusia menetelmiä ja toimintatapoja käytettiin ensin taitamattomasti kokemuksen puutteen vuoksi, ja toisinaan jokin vasta hankittu taito katosi, kun jokin yhteisö syventyi kehittämään jotakin toista taitoa. Parhaatkaan aikeet eivät takaa harha-askelilta välttymistä, ja niiden ylitse pääsemiseen tarvitaan niin nöyryyttä kuin irrottautumista. Silloin kun jokin yhteisö on lujasti päättänyt olla kärsivällinen ja oppia ilman muuta tapahtuvista virheistä, edistys on aina ollut mahdollista.

Suunnitelmien sarjan puolivälissä yhteisön osallistuminen yhteiskunnan elämään alkoi saada osakseen entistä enemmän suoraa huomiota. Uskovia kannustettiin ajattelemaan sitä kahden toisiinsa kytkeytyvän toiminnan alan kautta ‒ yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja yhteiskunnassa yleisesti käytäviin keskusteluihin osallistuminen. Nämä eivät tietenkään olleet vaihtoehtoja laajentamis- ja lujittamistyölle, saati huomion kääntämistä pois niistä: ne kuuluivat siihen luonnostaan. Mitä enemmän ihmisvoimavaroja jollakin yhteisöllä oli käytettävissään, sitä paremmaksi kehittyi sen kyky soveltaa Bahá’u’lláhin ilmoitukseen sisältyvää viisautta nykypäivän haasteisiin ‒ toteuttaa Hänen opetuksiaan käytännössä. Ja tänä ajanjaksona ihmiskunnan tukala tilanne näytti korostavan sitä, miten kipeästi se tarvitsi jumalallisen lääkärin määräämää lääkettä. Tähän kaikkeen sisältyi käsitys uskonnosta, joka eroaa huomattavasti niistä, jotka vallitsevat maailmassa laajalti: käsitys, jonka mukaan uskonto on alati edistyvää sivistystä eteenpäin vievä vahva voima. Ymmärrettiin, että tällainen sivilisaatio ei ilmaantuisi itsestäänkään, kuin luonnostaan ‒ Bahá’u’lláhin seuraajien tehtävänä oli uurastaa sen syntymiseksi. Tällainen tehtävä edellytti saman järjestelmällisen oppimisprosessin soveltamista yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön ja yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumiseen.

Viimeisten kahden ja puolen vuosikymmenen näkökulmasta tarkasteltuna kyky ryhtyä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen on kehittynyt huomattavasti ja johtanut toiminnan poikkeukselliseen kukoistukseen. Verrattuna vuoteen 1996, jolloin noin 250 yhteiskunnallista ja taloudellista kehityshanketta oli käynnissä vuodesta toiseen, nyt niitä on 1 500, ja bahá’í-uskon innoittamien järjestöjen määrä on nelinkertaistunut, ja niitä on yli 160. Yli 70 000 lyhytkestoista, ruohonjuuritason yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyvää hanketta käynnistetään joka vuosi, viisikymmentä kertaa enemmän kuin aiemmin. Me odotamme innokkaasti näiden kaikkien ponnistusten jatkuvaa kasvua, joka on tulosta siitä kohdennetusta tuesta ja niistä edistämistoimista, joita Bahá’íden kansainvälinen kehitysjärjestö (Bahá’í International Development Organization) nykyään tarjoaa. Samaan aikaan bahá’íden osallistuminen yhteiskunnassa yleisesti käytäviin keskusteluihin on kasvanut valtavasti. Niiden monien tilanteiden lisäksi, jolloin ystävät huomaavat voivansa ottaa esille jonkin bahá’í-näkökulman työpaikallaan tai omassa elämässään käytävissä keskusteluissa, tätä järjestelmällisempi osallistuminen keskusteluihin on lisääntynyt merkittävästi. Me emme tarkoita tässä ainoastaan Bahá’íden kansainvälisen yhteisön (Bahá’í International Community) ‒ joka tämän ajanjakson kuluessa avasi uusia toimistoja Afrikassa, Aasiassa ja Euroopassa ‒ huomattavasti laajentuneita ponnistuksia ja yhä monitahoisempaa panosta vaan myös kansallisten ulkoasiaintoimistojen valtavasti laajentuneen ja merkittävästi vahvistuneen verkoston työtä, jossa ne kohdistivat huomionsa ennen kaikkea tähän toimintapiiriin. Lisäksi yksittäiset uskovat antoivat oivaltavan ja merkittävän osansa tietyillä toiminnan aloilla. Kaikki tämä auttaa osaltaan selittämään sitä kunnioitusta, arvostusta ja ihailua, jota mielipidevaikuttajat ja muut merkittävät henkilöt yhteiskunnan kaikilla tasoilla ovat yhä uudelleen ilmaisseet bahá’í-uskoa, sen seuraajia ja heidän toimintaansa kohtaan.

Tarkastellessamme tätä koko kaksikymmentäviisivuotista ajanjaksoa me olemme ihmeissämme siitä, miten monimuotoista bahá’i-maailman rinnakkainen edistys on ollut. Sen älyllinen elämä on kukoistanut, mitä osoittavat paitsi sen edellä esitetyt edistysaskeleet kaikilla toiminnan aloilla myös bahá’í-kirjailijoiden julkaiseman laadukkaan kirjallisuuden määrä, tilan luominen tiettyjen tiedonalojen tarkasteluun opetusten valossa sekä niiden seminaarien vaikutus, joita korkea-asteen opiskelijoille ja jatko-opiskelijoille järjestelmällisesti tarjoaa Institute for Studies in Global Prosperity (ISGP), joka yhteistyössä bahá’í-asian laitosten kanssa palvelee nykyään runsaasti yli 100 maasta peräisin olevien bahá’í-nuorten tarpeita. Ponnistukset bahá’í-temppelien rakentamiseksi ovat nopeutuneet erittäin näkyvästi. Viimeinen äititemppeli pystytettiin Chilen Santiagoon, ja hankkeet kahden kansallisen ja viiden paikallisen mashriqu’l-adhkárin rakentamiseksi käynnistyivät. Bahá’í-temppelit Kambodžan Battambangissa ja Kolumbian Norte del Caucassa ovat jo avanneet ovensa. Bahá’í-temppeleillä, olivatpa ne vastikään käyttöön vihittyjä tai pitkään toimineita, on yhä keskeisempi sija yhteisöelämässä. Bahá’í-uskon rivijäsenten tarjoama aineellinen tuki Jumalan ystävien käynnistämille lukuisille hankkeille on ollut runsaskätistä. Pelkästään yhteisenä henkisenä vireytenä nähtynäkin anteliaisuus ja uhrautuvaisuus, jonka avulla ratkaisevaa varojen virtaa on melkoisten taloudellisten mullistusten aikana pystytty pitämään yllä – vieläpä vahvistamaan – on paljon puhuvaa. Bahá’í-hallinnon saralla kansallisten henkisten neuvostojen kyky hoitaa yhteisöjensä asioita niiden monitahoisuuden kaiken aikaa lisääntyessä on tehostunut olennaisesti. Ne ovat erityisesti hyötyneet uudentasoisesta yhteistyöstä neuvonantajien kanssa, jotka ovat olleet keskeisiä järjestelmällistettäessä oivallusten keräämistä ruohonjuuritasolta kaikkialla maailmassa ja varmistettaessa niiden levittämistä laajalti. Tänä ajanjaksona myös nousi esiin alueellinen bahá’í-neuvosto Jumalan asian täysin kehittyneenä laitoksena, ja alueelliset neuvostot ja niiden alaisuudessa toimivat koulutusinstituutit ovat osoittautuneet välttämättömiksi kasvuprosessin edistämisessä nykyisin 230 alueella. Ḥuqúqu’lláhin pääuskotun, Jumalan asian käsi ‘Alí-Muḥammad Varqán tehtävien jatkumiseksi tulevaisuudessa perustettiin vuonna 2005 Ḥuqúqu’lláhin uskottujen kansainvälinen lautakunta (International Board of Trustees of Ḥuqúqu’lláh). Nykyään se sovittaa yhteen koko maapallon kattavan peräti 33 kansallisen ja alueellisen uskottujen lautakunnan ponnistukset, ja nämä puolestaan ohjaavat yli 1 000 edustajan työtä. Bahá’í-maailmankeskuksessa toteutettiin tänä samana ajanjaksona monia kehityshankkeita, mistä todistaa Bábin hautapyhäkön terassien ja kahden Kaaren rakennuksen valmistuminen sekä ‘Abdu’l-Bahán hautapyhäkön rakentamisen aloittaminen, puhumattakaan suuresta määrästä hankkeita bahá’í-uskon kallisarvoisten pyhien paikkojen vankentamiseksi ja säilyttämiseksi. Bahá’u’lláhin hautapyhäkkö ja Bábin hautapyhäkkö hyväksyttiin maailmanperintökohteiksi, ihmiskunnalle mittaamattoman merkittäviksi paikoiksi. Väkeä kerääntyi näille pyhille sijoille sadoin tuhansin, joinakin vuosina lähes puolitoista miljoonaa, ja Bahá’í-maailmankeskus otti säännöllisesti vastaan satoja pyhiinvaeltajia kerrallaan, joskus yli 5 000 vuodessa, sekä saman verran bahá’í-vierailijoita. Me olemme yhtä ilahtuneita niin lukumäärien kasvusta kuin niistä lukuisista erilaisista kansoista ja kansakunnistakin, jotka ovat edustettuina pyhiinvaelluksen siunauksesta nauttivien joukossa. Pyhien kirjoitusten kääntäminen, julkaiseminen ja jakelu on myös nopeutunut suuresti rinnan Bahá’í Reference Library -palvelun kehittymisen kanssa. Tämä on yksi huomattavimmista sivustoista verkkosivuperheessä, joka liittyy Bahai.org-sivustoon, joka sekin on nyt saatavilla kymmenellä kielellä. On perustettu monenlaisia toimistoja ja elimiä, jotka sijaitsevat Bahá’í-maailmankeskuksessa ja muualla ja joiden tehtävänä on tukea sitä oppimisprosessia, joka on kehkeytymässä lukuisilla toiminnan aloilla kaikkialla bahá’í-maailmassa. Kaikki tämä, sisaremme ja veljemme uskossa, on vain murto-osa siitä tarinasta, jonka voisimme kertoa siitä, mitä on saanut aikaan omistautumisenne Hänelle, joka oli Maailman vääryyttä kärsinyt. Me voimme vain toistaa rakastetun Mestarin kerran ääneen lausumat koskettavat sanat, kun hän syvästi liikuttuneena huudahti: ”Oi Bahá’u’lláh! Mitä Sinä oletkaan tehnyt?”

*

Käänteentekevän neljännesvuosisadan laajasta näkymästä suuntaamme nyt huomiomme viimeisimpään viisivuotissuunnitelmaan, joka monin tavoin oli aivan erilainen kuin mikään sitä edeltänyt suunnitelma. Tässä suunnitelmassa me kehotimme maailman bahá’íta hyödyntämään kaikkea aiempien kahdenkymmenen vuoden aikana oppimaansa ja ottamaan sen kokonaan käyttöön. Me olemme ilahtuneita siitä, että toiveemme täyttyivät tässä suhteessa ylen määrin, mutta vaikka luonnollisesti odotammekin suuria tekoja Siunatun kauneuden seuraajilta, se, mitä saavutettiin heidän Herkuleen urotöiden vertaisella voimainponnistuksellaan oli luonteeltaan todella henkeäsalpaavaa. Se oli huipentuma sille saavutukselle, jota oli tavoiteltu kaksikymmentäviisi vuotta.

Tämä suunnitelma oli erittäin mieleenpainuva, koska sen jakoivat kolmia kaksi pyhää kaksisataavuotisjuhlaa, joista kumpikin innosti paikallisia yhteisöjä kautta maailman. Uskollisten joukko osoitti ennennäkemättömässä mitassa ja suhteellisen helposti kykynsä saada ihmisiä yhteiskunnan kaikilta aloilta mukaan kunnioittamaan Jumalan ilmaisijan elämää. Se oli voimallinen merkki jostakin laajemmasta: kyvystä suunnata valtavan henkisen voiman vapautuminen Jumalan asian edistämiseen. Niin suurenmoinen oli vastaus tähän, että useilla alueilla bahá’í-usko ponnahti kansallisella tasolla pois tuntemattomuudesta. Siellä, missä se oli odottamatonta, kenties yllättävääkin, ilmeni huomattavaa vastaanottavaisuutta bahá’í-uskolle. Tuhannet ja tuhannet ja taas tuhannet haltioituivat kohdattuaan hartaudellisen hengen, joka on nykyään tunnusomaista bahá’í-yhteisöille kaikkialla. Näkemys siitä, mikä tulee mahdolliseksi bahá’í-pyhäpäivää viettämällä, avartui mittaamattomasti.

Tämän suunnitelman saavutukset jättivät pelkästään lukumäärien osalta nopeasti varjoonsa kaikkien sitä vuodesta 1996 lähtien edeltäneiden suunnitelmien saavutukset. Suunnitelman alussa kyettiin pitämään käynnissä hieman yli 100 000 ydintoimintoa jollakin hetkellä, ja tämä kyky oli kahdenkymmenen vuoden yhteisen ponnistelun hedelmä. Nyt käynnissä on jatkuvasti 300 000 ydintoimintoa samalla kertaa. Näihin toimintoihin osallistuvien määrä on noussut yli kahteen miljoonaan, mikä myös merkitsee lähes kolminkertaista kasvua. Toiminnassa on 329 kansallista ja alueellista koulutusinstituuttia, joiden kyvykkyydestä on osoituksena se, että kolme neljännesmiljoonaa ihmistä on pystynyt suorittamaan ainakin yhden kirjan kurssisarjasta. Kaiken kaikkiaan yksittäisten ihmisten suorittamien kurssien määrä on nyt myös kaksi miljoonaa – runsaasti yli kolmanneksen kasvu viiden vuoden aikana.

Oman vaikuttavan tarinansa kertoo se, että kasvuohjelmia tavoitellaan yhä pontevammin kaikkialla maailmassa. Me olimme kehottaneet nopeuttamaan kasvua näiden viiden vuoden aikana jokaisella niistä 5 000 seudusta, missä se oli alkanut. Tästä välttämättömästä tehtävästä tuli vilpittömän ponnistelun vauhdittaja kaikkialla maailmassa. Sen tuloksena intensiivisten kasvuohjelmien määrä yli kaksinkertaistui ja on nyt noin 4 000. Vaikeudet, jotka liittyivät uusien kylien ja naapurustojen avaamiseen bahá’í-uskolle maailmanlaajuisen terveyskriisin keskellä tai pandemian alkaessa aluillaan olleen toiminnan laajentamiseen, estivät saavuttamasta vieläkin suurempaa kokonaismäärää suunnitelman viimeisenä vuonna. Silti kerrottavaa on tätäkin enemmän. Suunnitelman alussa me olimme esittäneet toiveen, että niiden seutujen määrä, missä ystävät olivat ohittaneet kolmannen virstanpylvään kasvun jatkumossa opittuaan saamaan suuria joukkoja toimintansa piiriin, kasvaisi vielä sadoilla. Niiden kokonaismäärä oli silloin suunnilleen 200 noin 40 maassa. Viisi vuotta myöhemmin tämä luku on kasvanut ja on hämmästyttävät

1 000 lähes 100 maassa ‒ neljännes kaikista maailman intensiivisistä kasvuohjelmista ja saavutus, joka ylittää odotuksemme suuresti. Ja silti nämäkään luvut eivät kerro niistä ylevimmistä korkeuksista, joihin yhteisö on kohonnut. Yli 30 seudulla on käynnissä olevia ydintoimintoja yli 1 000. Joillakin alueilla niiden kokonaismäärä on useita tuhansia, ja yhdellä ainoalla seudulla niihin osallistuvia on yli 20 000 henkeä. Kasvava määrä paikallisia henkisiä neuvostoja valvoo nykyään koulutusohjelmien kehkeytymistä, ja niissä ovat mukana käytännössä kaikki jonkin kylän lapset ja varhaisnuoret. Sama todellisuus alkaa muotoutua muutamissa kaupunkinaapurustoissa. On merkille pantavia tapauksia, joissa sitoutuminen Bahá’u’lláhin ilmoitukseen on käynyt yli ihmisten, perheiden ja sukulaissuhteiden – tässä ollaan todistamassa väestöryhmien liikettä kohti yhteistä keskusta. Toisinaan käy niin, että keskenään kiistelevät ryhmät jättävät perinnäiset vihamielisyydet taakseen, ja jotkin yhteiskunnalliset rakenteet ja vuorovaikutussuhteet alkavat kokonaan muuttua jumalallisten opetusten pohjalta.

Voimme vain riemuita näin vaikuttavista edistysaskeleista. Bahá’u’lláhin uskon yhteiskuntaa rakentava voima näkyy aina vain selvemmin, ja tämä on se luja perustus, jonka varaan tuleva yhdeksänvuotissuunnitelma rakentuu. Kuten oli toivottu, huomattavan vahvat seudut ovat osoittautuneet tiedon ja voimavarojen varannoiksi naapuriseuduilleen. Ja ne alueet, missä on useampia kuin yksi tällainen seutu, ovat aiempaa helpommin kehittäneet keinot kasvun kiihdyttämiseksi seutu seudulta. Meistä tuntuu kuitenkin välttämättömältä jälleen painottaa sitä, että edistystä on ollut lähes kaikkialla; edistymisessä on eri paikkojen välillä vain aste-eroja. Yhteisön yhteinen ymmärrys joukkojen liittymisen prosessista ja luottamus siihen, että se kykenee edistämään tätä prosessia missä oloissa tahansa, on noussut sellaisille tasoille, joita ei edes voitu kuvitella aiempina vuosikymmeninä. Bahá’í-maailma on vakuuttavasti ratkaissut niin pitkään edessään häämöttäneet syvälliset kysymykset, jotka tulivat selvästi näkyviin vuonna 1996. Nyt on sukupolvi uskovia, joiden koko elämään yhteisön edistys on jättänyt jälkensä. Mutta pelkästään sen mittakaava, mitä on tapahtunut niillä monilla seuduilla, joilla oppimisen eturintama siirtyy eteenpäin, on tehnyt huomattavasta edistysaskeleesta joukkojen liittymisen prosessissa käänteentekevän ja historiallisesti merkittävän.

Monet tietävät, millä tavoin Suojelija jakoi bahá’í-uskon ajat perättäisiksi jaksoiksi. Muotoutumisen ajan viides jakso alkoi vuonna 2001. Yhtä hyvin ei ole tiedossa, että Suojelija mainitsi nimenomaan, että jumalallisessa suunnitelmassa on jaksoja ja noissa jaksoissa vaiheita. ‘Abdu’l-Bahán laatima jumalallinen suunnitelma, jonka toteuttamista lykättiin kaksikymmentä vuotta siksi aikaa, kun hallintojärjestyksen paikallisia ja kansallisia elimiä muodostettiin ja vahvistettiin, pantiin virallisesti toimeen vuonna 1937, jolloin alkoi ensimmäisen jakson ensimmäinen vaihe: Suojelijan Pohjois-Amerikan bahá'í-yhteisölle osoittama seitsenvuotissuunnitelma. Ensimmäinen jakso loppui, kun vuonna 1963 oli saatu päätökseen Kymmenvuotisristiretki, jonka tuloksena bahá’í-uskon lippu oli pystytetty kaikkialle maailmaan. Toisen jakson ensimmäisenä vaiheena oli ensimmäinen yhdeksänvuotissuunnitelma, jota on seurannut peräti kymmenen suunnitelmaa, joiden kesto on vaihdellut kahdestatoista kuukaudesta seitsemään vuoteen. Tämän toisen jakson koittaessa bahá’í-maailma jo näki aivan ensimmäiset vaiheet siitä joukkojen liittymisestä bahá’í-uskoon, jonka jumalallisen suunnitelman laatija oli ennalta nähnyt. Sitä seuraavina vuosikymmeninä omistautuneiden uskovien sukupolvet Korkeimman nimen yhteisöstä ovat uurastaneet jumalallisessa viinitarhassa luodakseen kestävään, laajamittaiseen kasvuun tarvittavat olot. Ja miten runsaita ovatkaan tämän uurastuksen hedelmät tänä loistavana riḍvánin aikana! Ilmiö, jossa melkoiset joukot laajentavat yhteisön toimintaa, saavat uskon kipinän ja joutuin nousevat palvelemaan suunnitelman kärkijoukoissa, ei ole enää uskon varassa oleva ennuste vaan todellisuutta, joka tapahtuu yhä uudelleen. Näin merkittävä ja todennettava edistys on välttämättä merkittävä Jumalan asian aikakirjoihin. Riemastunein sydämin me ilmoitamme, että Mestarin jumalallisen suunnitelman kolmas jakso on alkanut. Jakso jaksolta, vaihe vaiheelta hänen suunnitelmansa kehkeytyy, kunnes Jumalan valtakunnan valo valaisee jokaisen sydämen.

*

Rakastetut ystävät, mikään katsaus jumalallisen suunnitelman toisen jakson päättäneeseen viisivuotiseen hankkeeseen ei olisi täydellinen, ellei siinä erityisesti mainittaisi niitä mullistuksia, jotka osuivat yhteen sen viimeisen vuoden kanssa ja yhä jatkuvat. Ihmisten välistä vuorovaikutusta koskevat rajoitukset, jotka tiukkenivat ja hellittivät useimmissa maissa tänä aikana, olisivat voineet olla yhteisön yhteisille ponnistuksille vakava takaisku, josta toipuminen olisi voinut kestää vuosia. On kuitenkin kaksi syytä siihen, miksi näin ei käynyt. Yksi oli yleinen tietoisuus bahá’íden velvollisuudesta palvella ihmiskuntaa, eritoten vaaran ja vastoinkäymisten aikana. Toinen oli bahá’í-maailman poikkeuksellisesti kasvanut kyvykkyys ilmentää tuota tietoisuutta. Totuttuaan useiden vuosien ajan ottamaan käyttöön järjestelmällisiä toimintamalleja ystävät suuntasivat luovuutensa ja määrätietoisuutensa odottamattomaan hätätilaan ja varmistivat samalla, että heidän kehittämänsä uudet toimintatavat olivat sopusoinnussa sen kehyksen kanssa, jonka täydellistämiseksi he olivat uurastaneet peräkkäisten suunnitelmien aikana. Tarkoitus ei suinkaan ole jättää huomaamatta niitä vakavia vaikeuksia, joita kaikissa maissa niin bahá’ít kuin heidän maanmiehensä joutuvat kestämään. Uskovat eivät kuitenkaan ole antaneet huomionsa herpaantua ankarien vaikeuksien keskellä. Voimavaroja on suunnattu niitä tarvitseville yhteisöille, vaalit järjestettiin siellä, missä se oli mahdollista, ja Jumalan asian laitokset ovat kaikissa oloissa jatkaneet tehtäviensä hoitamista. On jopa astuttu pelottomasti eteenpäin. São Tomén ja Príncipen Kansallinen Henkinen Neuvosto muodostetaan uudelleen tänä riḍvánina, ja kaksi uutta Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston tukipylvästä kohotetaan: Kroatian Kansallinen Henkinen Neuvosto, jonka istuntopaikka on Zagrebissa, ja Itä-Timorin Kansallinen Henkinen Neuvosto, jonka istuntopaikka on Dilissä.

Ja näin alkaa yksivuotissuunnitelma. Sen tarkoitus ja vaatimukset on jo esitetty liiton päivänä lähetetyssä sanomassamme. Vaikka tämä suunnitelma onkin lyhyt, se riittää valmistamaan bahá’í-maailmaa sen jälkeen tulevaa yhdeksänvuotissuunnitelmaa varten. Se erityisen voimallinen ajanjakso, joka alkoi sata vuotta jumalallisen suunnitelman muistioiden ilmaisemisen jälkeen ja päättyy pian, kun sata vuotta on kulunut ‘Abdu’l-Bahán taivaaseenastumisesta, merkitsee muotoutumisen ajan ensimmäisen vuosisadan päättymistä ja toisen alkamista. Uskollisten joukko siirtyy tähän uuteen suunnitelmaan ajankohtana, jolloin ihmiskunta vaikuttaa haavoittuvuutensa paljastumisen piinaamana aiempaa tietoisemmalta siitä, että maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan yhteistyötä. Silti sitkeähenkinen taipumus kilpailemiseen, omaneduntavoitteluun, ennakkoluuloisuuteen ja ahdasmielisyyteen edelleen haittaa etenemistä kohti ykseyttä, vaikka yhteiskunnassa kasvaa niiden määrä, jotka osoittavat sanoin ja teoin, että hekin kaipaavat ihmiskunnan luontaisen ykseyden aiempaa laajempaa tunnustamista. Me rukoilemme, että kansakuntien perhe voisi onnistua unohtamaan erimielisyytensä yhteisen edun hyväksi. Huolimatta siitä epävarmuudesta, jonka verhoamia tulevat kuukaudet ovat, me anomme Bahá’u’lláhia suomaan vielä runsaammin niitä vahvistuksia, jotka ovat niin kauan antaneet voimia Hänen seuraajilleen, jotta voisitte edistyä tehtävässänne säilyttäen mielenne tyyneyden levottomassa maailmassa, joka aina vain polttavammin tarvitsee Hänen parantavaa sanomaansa.

Jumalallinen suunnitelma siirtyy uuteen jaksoon ja uuteen vaiheeseen. Lehti on kääntynyt.

Me tunnemme suunnatonta iloa osoittaessamme sanamme yhteisölle, jonka jalomielisyys ja luja päättäväisyys ovat sen korkean kutsumuksen mukaisia. Kuinka suuri, kuinka todella suuri onkaan rakkautemme teitä kohtaan, ja kuinka henkemme ylenee, kun näemme teidän pyrkivän vilpittömästi ja omistautuneesti elämään Bahá’u’lláhin opetusten viitoittamaa elämää ja tarjoamaan Hänen ilmoituksensa elämää antavaa vettä maailmalle, jota ahdistaa ankara jano. Vahva päämäärätietoisuutenne näkyy selvästi. Laajentaminen ja lujittaminen, yhteiskunnallinen toiminta ja osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun etenevät vauhdikkaasti, ja näiden hankkeiden luonnollinen yhtenäisyys seututasolla tulee yhä selvemmin näkyviin. Tämä käy selvimmin ilmi siellä, missä yhä useammat ryhtyvät monenlaisiin pyrkimyksiin, joista kukin on keino vapauttaa bahá’í-uskon yhteiskuntaa rakentavaa voimaa.

Niiden kahdentoista kuukauden aikana, jotka ovat kuluneet yhdeksänvuotissuunnitelman aloittamisesta, me olemme ilahtuneina nähneet, miten tämä maailmanlaajuinen henkinen hanke on innoittanut ja sytyttänyt ystäviä ja antanut pontta tietyille toimintalinjoille. Saman tien on keskitytty toteuttamaan sellaisia suunnitelmia, joilla varmistetaan, että kuhunkin maahan ja kullekin alueelle syntyy ainakin yksi seutu, jolla kolmas virstanpylväs on ohitettu: paikka, missä suuri määrä ihmisiä työskentelee yhdessä ja antaa oman osansa vireän yhteisön elämään. Koska uskovat ovat kuitenkin tietoisia siitä, että tämän kahdenkymmenenviiden vuoden jakson tavoitteena on käynnistää intensiivinen kasvuohjelma maailman kaikilla seuduilla, he ovat myös ryhtyneet avaamaan uusia seutuja bahá’í-uskolle sekä tehostamaan ponnistuksiaan siellä, missä kasvuohjelma on jo käynnissä. Tietoisuus mahdollisuudesta lähteä pioneeriksi on lisääntynyt kaikkialla maailmassa ‒ monet omistautuneet sielut pohtivat, miten he voisivat tarttua tähän tilaisuuteen, ja monet muut ovat jo ehtineet kohdepaikkakunnilleen, etenkin kotirintamalla, mutta yhä useammin myös kansainvälisellä tasolla. Tämä on yksi monista tavoista, joilla toiveemme mukaisesti ystävät kaikkialla osoittavat keskinäisen tuen henkeä. Yhteisöt, jotka ovat kartuttaneet vahvuuttaan, ovat sitoutuneet tukemaan edistystä, jota saavutetaan muualla ‒ toisella seudulla, alueella, toisessa maassa tai jopa toisessa maanosassa ‒ ja on löydetty luovia keinoja kannustaa kaukanakin olevia ja tehdä mahdolliseksi kertoa kokemuksista suoraan. Samaan aikaan on laajalti käytössä olennainen toimintapa kerätä talteen seudulla opittu, jotta sitä voidaan hyödyntää paikallisissa tai muualla laadituissa suunnitelmissa. Me olemme mielissämme huomanneet, että erityistä huomiota kiinnitetään sen oppimiseen, miten instituutin tarjoaman koulutuskokemuksen laatua parannetaan. Kun instituuttiprosessi juurtuu yhteisöön, sen seuraukset ovat huomiota herättävän vaikuttavia. Esimerkkinä mainittakoon ne voimallisen toiminnan keskukset, joissa asuvat ovat alkaneet pitää koulutusinstituuttia tehokkaana, heidän omana välineenään: sellaisena välineenä, jonka vakaan kehittämisen he ovat ottaneet ensisijaisesti omalle vastuulleen. Hyvin tietäen, että bahá’í-uskon ovi on aina aivan avoinna, uskovat oppivat rohkaisemaan niitä, jotka ovat valmiita käymään sisään. On etuoikeus ja erityinen ilo kulkea tällaisten sielujen kanssa ja auttaa heitä astumaan kynnyksen yli; jokaisessa kulttuuriympäristössä on paljon opittavaa siitä vuorovaikutuksesta, joka johtaa tähän koskettavaan tunnistamisen ja kuulumisen hetkeen. Eikä siinä vielä kaikki. Vaikka monilla seuduilla ponnistelut oman osansa antamiseksi yhteiskunnalliseen muutokseen ovat aivan alkuvaiheessaan, kansalliset henkiset neuvostot, neuvonantajat taitavana tukenaan kuten aina, pyrkivät oppimaan tehokkaasti lisää siitä, miten nämä ponnistelut kumpuavat yhteisörakentamisen prosessista. Keskustelua jonkin kansan yhteiskunnallisesta ja aineellisesta hyvinvoinnista edistetään perheryhmissä ja yhteisöissä, ja samalla ystävät myös löytävät keinoja osallistua lähiympäristössään viriäviin merkityksellisiin keskusteluihin.

Kaiken kuvaamamme keskellä nuorten toiminta näkyy loistavana. Olemalla kaikkea muuta kuin vain vaikutteita innottomasti omaksuvia – olivatpa nämä vaikutteet suotuisia tai muunlaisia – he ovat osoittautuneet rohkeiksi ja tarkkanäköisiksi suunnitelman edistäjiksi. Silloin, kun jokin yhteisö on nähnyt heidät tässä valossa ja luonut olosuhteet heidän edistymiselleen, nuoret ovat todistaneet heitä kohtaan osoitetun luottamuksen enemmän kuin oikeutetuksi. He opettavat bahá’í-uskoa ystävilleen ja tekevät palvelusta aiempaa merkityksellisempien ystävyyssuhteiden perustan. Monesti tällainen palvelu tapahtuu heitä itseään nuorempia kouluttamalla ‒ tarjoamalla näille paitsi moraalista ja henkistä kasvatusta myös usein apua heidän koulutyössään. Velvoitteenaan pyhä vastuu instituuttiprosessin vahvistamisesta bahá’í-nuoret täyttävät hartaat toiveemme.

Kaikkien näiden ponnistelujen näyttämönä on syvästi levoton aikakausi. Yleisesti tunnustetaan, että nykyisten yhteiskunnallisten rakenteiden valmius vastata ihmiskunnan tarpeisiin sen nykyisessä ahdingossa on huono. Nykyään kyseenalaistetaan paljoa siitä, mitä aiemmin laajalti pidettiin varmana ja järkkymättömänä, ja tästä johtuva kuohunta synnyttää yhdistävän näkemyksen kaipuun. Ykseyttä, tasavertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta kannattavien äänten kuoro osoittaa, miten monet toivovat näitä samoja asioita omille yhteiskunnilleen. Siunatun kauneuden seuraajalle ei tietenkään ole mikään yllätys, että sydän kaipaa niitä henkisiä ihanteita, jotka Hän esitti. Meidän mielestämme on kuitenkin silmiinpistävää, että sellaisena vuonna, jona ihmiskunnan yhteisen kehityksen tulevaisuudennäkymät ovat näyttäneet synkemmiltä kuin juuri koskaan, bahá’í-uskon valo loisti hämmästyttävän kirkkaasti yli kymmenessä tuhannessa konferenssissa, joihin osallistui lähes puolitoista miljoonaa ihmistä ja joissa keskityttiin keinoihin edistää noita samoja ihanteita. Bahá’u’lláhin tulevaisuudennäkemys ja Hänen kehotuksensa, että ihmiskunta työskentelisi ykseydessä paremman maailman rakentamiseksi, oli se keskipiste, jonka ympärille moninaiset yhteiskunnalliset ainekset kerääntyivät innokkaasti ‒ eikä ihme, sillä kuten ‘Abdu’l-Bahá on selittänyt: ”Jokainen yhteisö maailmassa huomaa suurimpien toiveittensa toteutuvan näissä jumalallisissa opetuksissa.” Jotkut ihmiskunnalle hyvää tahtovat saattavat ensin viehättyä bahá’í-yhteisöstä turvapaikkana, suojana jyrkästi kahtia jakautuneelta ja lamaantuneelta maailmalta. Mutta turvapaikan lisäksi he löytävät sukulaissieluja, jotka työskentelevät yhdessä rakentaakseen uudeksi maailman.

Paljon voisi kirjoittaa konferenssien maantieteellisestä laajuudesta, niiden uudelle suunnitelmalle antamasta poikkeuksellisesta vauhdista tai niistä sydämellisistä ilon ja innostuksen ilmauksista, joita ne herättivät osallistujissa. Näillä muutamilla riveillä me haluamme kuitenkin kiinnittää huomion siihen, mitä ne viestittivät Jumalan asian kehityksestä. Ne kuvastivat sellaista bahá’í-yhteisöä, joka näkee yhteisyyden, ei erilaisuutta. Tämän ajattelutavan vuoksi oli luontevaa tarkastella yhdeksänvuotissuunnitelmaa kokoontumisissa, joihin kaikki olivat tervetulleita. Ystävät eivät pohtineet suunnitelman vaikutuksia omaan yhteiskuntaansa vain yhdessä yksityisten ihmisten ja perheiden vaan myös paikallisten johtajien ja vallankäyttäjien kanssa. Näin monien ihmisten kokoaminen yhteen paikkaan loi edellytykset henkisestä ja yhteiskunnallisesta edistyksestä käytävälle, käänteentekeviin muutoksiin johtavalle keskustelulle, joka parhaillaan on viriämässä kaikkialla maailmassa. Se erityinen panos, jonka tällaiset kokoontumiset – jotka ovat yhtä aikaa avoimia, ylentäviä ja tavoitteellisia – voivat antaa jonkin seudun laajenevalle yhteisökehittämisen mallille, on bahá’í-laitoksille arvokas oppi pitää mielessä tulevaisuuden varalle.

Niinpä uskovien joukko aloittaa suunnitelman toisen vuoden nähden tuoreesta näkökulmasta ja ymmärtäen syvällisesti sen, mikä merkitys on heidän tavoittelemillaan saavutuksilla. Miten erilaisilta teot näyttävätkään, kun niitä tarkastellaan niiden vapauttaman, yhteiskuntaa rakentavan voiman valossa! Tällainen avartuva näköala tekee mahdolliseksi sen, että pitkäkestoinen toiminta nähdään paljon muunakin kuin yksittäisenä palvelutekona tai pelkkänä tilastomerkintänä. Paikassa toisensa jälkeen toteutettavien aloitteellisten hankkeiden kautta nousee esiin niissä asuva osa väestöä, joka oppii ottamaan yhä enemmän vastuuta oman kehityksensä polulla kulkemisesta. Tämän tuloksena syntyvä täydellinen henkinen ja yhteiskunnallinen muutos ilmenee jonkin paikan asukkaiden elämässä monin eri tavoin. Edellisessä suunnitelmien sarjassa se näkyi selkeimmin henkisen kasvatuksen ja yhteisen palvonnan edistämisessä. Tässä uudessa suunnitelmien sarjassa on kiinnitettävä yhä enemmän huomiota muuhun tavoitteelliseen toimintaan, jolla pyritään kohentamaan yhteisön elämää ‒ esimerkiksi parantamalla kansanterveyttä, suojelemalla ympäristöä tai hyödyntämällä taiteen voimaa entistä tehokkaammin. Jotta kaikissa näissä yhteisön hyvinvoinnin toisiaan täydentävissä osatekijöissä voidaan edistyä, tarvitaan tietenkin kykyä ryhtyä järjestelmällisesti opettelemaan kaikkia näitä toiminnan aloja – kykyä, joka kumpuaa opetuksista saatavasta syvällisestä ymmärryksestä ja tieteellisen tutkimuksen kautta karttuneesta inhimillisestä tiedosta. Samalla kun tämä kyky kasvaa, paljon saadaan aikaan tulevina vuosikymmeninä.

Tällä avartuneella, yhteiskuntaa rakentavalla näkemyksellä tulevaisuudesta on kauaskantoisia vaikutuksia. Jokainen yhteisö kulkee omaa tietään kohti sen toteutumista. Mutta edistyksellä yhdessä paikassa on usein yhteisiä piirteitä toisaalla tapahtuvan edistyksen kanssa. Yksi piirteistä on se, että samalla kun kyvykkyys kasvaa ja jonkin paikallisen tai kansallisen yhteisön valmiudet moninkertaistuvat, ajan sitten ollessa kypsä täyttyvät lopulta myös mashriqu’l-adhkárin ilmaantumiseen tarvittavat edellytykset, jotka esitimme vuoden 2012 riḍván-sanomassamme. Kuten me ilmoitimme teille viime vuoden riḍván-sanomassamme, nimeämme aika ajoin paikkoja, joihin on tarkoitus pystyttää bahá’í-temppeli. Iloa tuntien me kehotamme tällä kertaa perustamaan paikallisen palvontatalon Nepaliin Kanchanpuriin ja Sambiaan Mwinilungaan. Tämän lisäksi me kehotamme perustamaan kansallisen palvontatalon Kanadaan, Torontossa sijaitsevan pitkään toimineen kansallisen ḥaẓíratu’l-qudsin lähelle. Nämä ja muut tulevaisuudessa käynnistettävät hankkeet hyötyvät temppelirahaston kaikkien maiden ystäviltä saamasta tuesta.

Yltäkylläiset ovat ne siunaukset, jotka hyväntahtoinen Herra on päättänyt suoda rakkailleen. Korkea on kutsumus, näköala suurenmoinen. Vaativat ovat nämä ajat, jolloin meidät kaikki on kutsuttu palvelemaan. Kiihkeitä sitten ovat rukoukset, joita me lausumme teidän puolestanne ja väsymättömien ponnistelujenne hyväksi Bahá’u’lláhin kynnyksellä nöyrästi anoen.

Tämän loistavan vuodenajan alkaessa silmämme kirkastuvat, kun saamme katsella Bábin ylhäistä hautapyhäkköä kruunaavan kullatun kupolin vastapaljastettua loistetta. Entisöitynä siihen ylimaalliseen loistoon, jonka Shoghi Effendi on sille tarkoittanut, tuo ylevä rakennelma säteilee jälleen maalle, merelle ja taivaalle päivin ja öin todistaen Hänen majesteettiudesta ja pyhyydestä, jonka pyhitetyt jäännökset on sen poveen laskettu.

Tämä ilon hetki sattuu yhteen yhden suotuisan luvun päättymisen kanssa Jumalallisen suunnitelman kehityskulussa. Vain yksi vuosikymmen on jäljellä muotoutumisen aikakauden ensimmäisestä vuosisadasta, ensimmäisestä ‘Abdu’l-Bahán Tahdon ja testamentin hellässä huomassa vietetystä sadasta vuodesta. Nyt päättyvää viisivuotissuunnitelmaa seuraa toinen, jonka sisältö on jo ollut syvällisen opiskelun kohteena kautta bahá’í-maailman. Todellakin emme voisi olla tyytyväisempiä neuvonantajalautakuntien konferenssille osoitetun viestimme ja kahdentoista kuukauden takaisen riḍván-sanoman saamaan vastakaikuun. Tyytymättä hajanaiseen käsitykseen niiden sisällöstä ystävät palaavat yhä uudestaan näihin sanomiin, yksin ja ryhmissä, muodollisissa kokouksissa ja spontaaneissa kokoontumisissa. Heidän ymmärrystään rikastuttaa aktiivinen ja valistunut osallistuminen kasvuohjelmiin, joita edistetään heidän seuduillaan. Tämän seurauksena bahá’í-yhteisö on kaikkialla maailmassa tietoisesti omaksunut muutamassa kuukaudessa sen, mitä se tarvitsee työntämään se varmaan alkuun tulevalle vuosikymmenelle.

Samana ajanjaksona poliittisten mullistusten ja taloudellisen kuohunnan kertautuminen eri mantereilla on ravisuttanut hallituksia ja kansoja. Yhteiskuntia on ajautunut vallankumouksen partaalle ja merkillepantavissa tapauksissa reunan yli. Johtajat joutuvat huomaamaan, etteivät sen enempää armeijat kuin rikkaudetkaan takaa turvallisuutta. Kun kansan pyrkimykset ovat jääneet toteutumatta, on kertynyt kasautunutta suuttumusta. Muistamme miten terävästi Bahá’u’lláh varoitti maapallon hallitsijoita: ”Kansanne ovat teidän aarteenne. Varokaa, ettei teidän hallitustapanne riko Jumalan käskyjä vastaan ja ettette jätä suojattejanne ryövärin käsiin.” Varoituksen sana: Olipa kansan muutoskiihkon näytelmä kuinka kiehtova tahansa, on muistettava, että on olemassa pyrkimyksiä, jotka ohjailevat tapahtumien kulkua. Niin kauan kuin jumalallisen Parantajan määräämää hoitoa ei anneta, tämän aikakauden koettelemukset jatkuvat ja syvenevät. Tämän ajan valpas tarkkailija huomaa helposti surkean vajavaisen maailmajärjestyksen kiihtyvän hajoamisen, puuskittaisen mutta heltymättömän.

Silti nähtävissä on myös sen vastine, rakentava prosessi, jonka Suojelija kytki ”Bahá’u’lláhin muotoutumassa olevaan uskoon” ja kuvasi ”sen uuden maailmanjärjestyksen airueksi, jonka tuo usko on ennen pitkää vakiinnuttava”. Sen epäsuorat vaikutukset voidaan nähdä siinä tunteen virrassa – eritoten nuorilta – joka kumpuaa kaipuusta myötävaikuttaa yhteiskunnalliseen kehitykseen. Ikiaikaisen kauneuden seuraajille suotu anti, että tämä kaipuu, joka vääjäämättä pulppuaa ihmishengestä joka maassa, kykenee ilmentämään itsensä niin kauniisti siinä työssä, jota bahá’í-yhteisö on tekemässä kehittääkseen kykyä tulokselliseen toimintaan planeetan eri väestöryhmien keskuudessa. Onko mikään etuoikeus verrattavissa tähän?

Saadakseen näkemystä tähän työhön katsokoot jokainen uskova ‘Abdu’l-Baháta, jonka Egyptiin ja länteen suuntautuneiden ”käänteentekevien matkojen” vuosisataisjuhlaa parhaillaan vietetään. Väsymättömästi hän selitti opetuksia jokaisessa sosiaalisessa tilassa: kodeissa ja lähetyssaleissa, kirkoissa ja synagogissa, puistoissa ja toreilla, rautatievaunuissa ja valtamerialuksilla, kerhoissa ja yhdistyksissä, kouluissa ja yliopistoissa. Tinkimättömänä totuuden puolustamisessa, silti rajattoman lempeänä käytöksessään, hän saattoi universaalit jumalalliset periaatteet koskemaan ajan välttämättömiä tarpeita. Kaikille poikkeuksetta – viranomaisille, tiedemiehille, työläisille, lapsille, vanhemmille, maanpakolaisille, aktivisteille, kirkonmiehille, skeptikoille – hän välitti rakkautta, viisautta, lohtua, mitä tahansa kulloisetkin tarpeet edellyttivät. Samalla, kun hän ylevöitti heidän sieluaan, hän haastoi heidän oletuksiaan, suuntasi uudelleen heidän näkökantaansa, laajensi heidän tietoisuuttaan ja kohdensi heidän tarmoaan. Hän osoitti sanoin ja teoin sellaista myötätuntoa ja anteliaisuutta että sydämet muuttuivat täysin. Ketään ei käännytetty pois. Suuri toiveemme on, että Mestarin verrattoman uran usein toistuva muistaminen tänä vuosisataisjuhlan ajanjaksona innoittaisi ja vahvistaisi hänen vilpittömiä ihailijoitaan. Asettakaa hänen esimerkkinsä silmienne eteen ja kiinnittäkää katseenne siihen; olkoon se teidän vaistonvarainen oppaanne ponnistellessanne suunnitelman tavoitteeseen.

Bahá’í-yhteisön ensimmäisen maailmanlaajuisen suunnitelman alussa Shoghi Effendi kuvasi vakuuttavin sanankääntein niitä perättäisiä vaiheita, joiden kautta jumalallinen valo sytytettiin Síyáh-Chálissa, puettiin ilmoituksen valaisimeen Baghdádissa, levitettiin Aasian ja Afrikan maihin samalla, kun se loisti lisääntyvällä kirkkaudella Adrianopolissa ja myöhemmin ‘Akkássa, ulotettiin merten yli jäljellä oleviin maanosiin, ja joiden kautta se leviäisi vaiheittain maailman valtioihin ja alusmaihin. Tämän kehityskulun viimeisen osuuden hän luonnehti ”sen valon tunkeutumisena – – maapallon kaikkiin jäljellä oleviin alueisiin” viitaten tähän ”vaiheena, jossa Jumalan voitokas usko loistaen koko voimallaan ja kirkkaudellaan on kyllästänyt ja sulkenut sisäänsä koko planeetan”. Vaikka tuo tavoite on kaukana toteutumisesta, valo hohtaa jo voimakkaasti monella alueella. Joissakin maissa se loistaa joka seudulla. Maassa, jossa tuo sammumaton valo sytytettiin ensi kerran, se palaa kirkkaasti huolimatta niistä, jotka soisivat tukahduttaa sen. Eri kansoissa se saavuttaa tasaisen hehkun kokonaisten naapurustojen ja kylien ylle sitä mukaa, kun kynttilä toisensa jälkeen syttyy sydämessä toisensa jälkeen Kaitselmuksen kädestä; se valaisee ajatuksentäytteistä keskustelua kaikilla inhimillisen kanssakäymisen tasoilla; se luo säteitään lukemattomiin aloitteisiin kansan hyvinvoinnin edistämiseksi. Ja joka tilanteessa se säteilee uskollisesta uskovasta, elämää sykkivästä yhteisöstä, rakastavasta henkisestä neuvostosta – kukin valon majakkana vasten synkkää varjoa.

Me rukoilemme hartaasti pyhällä kynnyksellä, että jokaista teitä kuolemattoman tulen kantajaa ympäröisivät Bahá’u’lláhin mahtavat vahvistukset välittäessänne muille uskon kipinän.

Riḍvánin juhla-ajan yhdentenätoista päivänä sata vuotta sitten iltapäivän puolivälissä ‘Abdu’l-Bahá, joka seisoi useita satoja käsittävän yleisön edessä, kohotti työmiehen kirveen ja iski temppelimaata peittävän nurmen läpi Grosse Pointen alueella, Chicagosta pohjoiseen. Ne, jotka kutsuttiin rikkomaan maata hänen kanssaan tuona kevätpäivänä, tulivat erilaisista taustoista – heihin kuului esimerkiksi norjalainen, intialainen, ranskalainen, japanilainen, persialainen, Amerikan alkuperäiskansan jäsen. Vaikka palvontapaikkaa ei ollut vielä rakennettu, se oli ikään kuin jo täyttänyt ne toiveet, jotka Mestari oli tuota seremoniaa edeltävänä iltana esittänyt jokaiseen tuollaiseen rakennukseen liittyen: ”että ihmiskunta voisi löytää paikan kokoontua” ja ”että ihmiskunnan ykseyden julistaminen etenisi sen avoimista pyhyyden esipihoista.”

Hänen kuulijoidensa tuossa tilaisuudessa ja kaikkien niiden, jotka hänet kuulivat hänen Egyptiin ja länteen suuntautuneiden matkojensa aikana, on täytynyt, vaikka vain vajavaisesti, ymmärtää hänen sanojensa kauaskantoinen merkitys yhteiskunnalle, sen arvoille ja kiinnostuksen aiheille. Voiko tästä huolimatta kukaan tänä päivänä väittää nähneensä muuta kuin kaukaisen ja epäselvän aavistuksen siitä tulevaisuuden yhteiskunnasta, joka Bahá’u’lláhin ilmoituksen on tarkoitus synnyttää? Sillä kenenkään ei tulisi olettaa, että se sivilisaatio, jota kohti jumalalliset opetukset ihmiskuntaa työntävät, olisivat seurausta pelkästään nykyiseen järjestykseen tehdyistä muutoksista. Kaukana siitä. ‘Abdu’l-Bahá sanoi pitämässään puheessa muutamia päiviä sen jälkeen, kun hän oli asettanut Lännen äititemppelin peruskiven, että ”henkisten voimien ilmaantumisen yhtenä tuloksena ihmismaailma sopeutuu uuteen yhteiskunnalliseen muotoon”, että ”Jumalan oikeudenmukaisuus näkyy kaikkialla ihmisten asioissa.” Nämä ja lukemattomat muut Mestarin lausumat sanat, joiden puoleen bahá’í-yhteisö kääntyy yhä uudelleen tämän satavuotisjuhlan ajanjakson aikana, herättävät tietoisuuden siitä etäisyydestä, joka erottaa nykyisellä tavalla järjestetyn yhteiskunnan siitä mahtavasta näkymästä, jonka hänen Isänsä maailmalle lahjoitti.

Valitettavasti huolimatta niistä kiitettävistä ponnistuksista, joita jokaisessa maassa hyvää tarkoittavat yksilöt tekevät yhteiskunnan olojen parantamiseksi, tällaisen näkymän toteutumisen tiellä olevat esteet näyttävät monista ylitsepääsemättömiltä. Heidän toiveensa kariutuvat ihmisen luonnetta koskeviin erheellisiin oletuksiin, jotka ovat niin suuressa määrin tunkeutuneet nykypäivän elämän rakenteisiin ja perinteisiin, että ne ovat saavuttaneet vakiintuneen totuuden aseman. Näissä oletuksissa ei näytetä otettavan lainkaan huomioon sitä henkisen potentiaalin erinomaista lähdettä, joka on siitä ammentavan valaistuneen sielun käytettävissä; sen sijaan ne hakevat oikeutusta ihmiskunnan epäonnistumisista, joista kertovat esimerkit vahvistavat päivittäin yleistä toivottomuuden tunnetta. Väärien lähtökohtien kerrosten muodostama verho peittää täten pohjimmaisen totuuden: maailman tila on heijastusta ihmishengen vääristymästä, ei sen todellisesta luonteesta. Jokaisen Jumalan ilmaisijan tarkoituksena on saada aikaan täydellinen muutos niin ihmiskunnan sisäisessä elämässä kuin ulkoisissa olosuhteissa, ja tämä muutos tapahtuu luonnollisesti sitä mukaa, kun kasvava määrä jumalallisen ohjauksen yhdistämiä ihmisiä pyrkii yhdessä kehittämään henkistä kyvykkyyttään, jotta he voivat antaa oman panoksensa yhteiskunnalliseen muutosprosessiin. Kuten se kova maa, jota Mestari iski sata vuotta sitten, nykyaikana vallalla olevat teoriat saattavat aluksi vaikuttaa mahdottomilta muuttaa, mutta ne häviävät varmasti vähitellen, ja ”Jumalan armon kevätsateiden” kautta ”todellisen ymmärryksen kukat” puhkeavat tuoreina ja kauniina.

Kiitämme Jumalaa siitä, että Hänen sanansa voiman kautta te – Hänen Suurimman nimensä yhteisö – olette luomassa ympäristöä, jossa todellinen ymmärrys voi kukoistaa. Jopa bahá’í-uskon vuoksi vankeudessa kärsivät ovat, sanoin kuvaamattoman uhrauksensa ja lujuutensa ansiosta, tekemässä mahdolliseksi ”tiedon ja viisauden hyasinttien” kukkaan puhkeamisen myötätuntoisissa sydämissä. Kaikkialla maapallolla innokkaat sielut ovat mukana uuden maailman rakennustyössä viisivuotissuunnitelman ohjeiden järjestelmällisen toteuttamisen kautta. Niin hyvin on suunnitelman piirteet ymmärretty, että me emme tunne tarvetta kommentoida niitä tässä sen enempää. Kaikkianteliaan Kaitselmuksen kynnyksellä lausutut rukouksemme koskevat Korkeimman väkijoukon avun suomista jokaiselle teistä, kun annatte panoksenne suunnitelman edistämiseen. Palava toiveemme, jota osoitukset viime vuoden aikana tekemistänne pyhittäytyneistä ponnistuksista vahvistavat, on että voimistatte kokemuksen kautta saavuttamanne tiedon vakaata soveltamista. Nyt ei ole aika epäröidä; liian monet eivät ole vielä tietoisia uudesta aamunkoitosta. Kuka muu kuin te voi välittää jumalallista sanomaa? ”Jumalan nimeen”, Bahá’u’lláh vakuuttaa bahá’í-asiaan viitaten, ”tämä on ymmärryksen ja irrottautuneisuuden, näkemyksen ja mielenylennyksen kilpakenttä, missä kenenkään ei sovi kannustaa sotaratsuansa paitsi Armeliaan urheitten ratsumiesten, jotka ovat katkaisseet kaikki siteet olevaisuuden maailmaan.”

Bahá’í-maailman työskentelyn tarkastelu näyttää todella loistavan näköalan. Sellaisen uskovan elämästä, joka kaikkein eniten halajaa kutsua muita yhteyteen Luojan kanssa ja palvelemaan ihmiskuntaa, voidaan löytää merkkejä siitä henkisestä muodonmuutoksesta, jonka Aikakauden Herra on tarkoittanut jokaiselle sielulle. Siinä hengessä, joka elävöittää toimintaa missä tahansa bahá’í-yhteisössä, joka on omistautunut niin nuorten kuin vanhojen jäsentensä samoin kuin ystäviensä ja yhteistyökumppaneidensa kyvykkyyden lisäämiseen yhteisen hyvän palvelemiseksi, voidaan havaita osoitus siitä, kuinka jumalallisille opetuksille perustuva yhteiskunta saattaisi kehittyä. Ja niillä edistyneillä seuduilla, missä suunnitelman toimintakehykseen perustuvaa toimintaa on runsain mitoin ja tarve varmistaa yhtenäisyys eri toimintalinjojen keskuuteen on kaikkein kiireellisin, kehittyvät hallinnolliset rakenteet tarjoavat välähdyksiä, miten heikkoja tahansa, siitä miten bahá’í-uskon laitokset yhä enenevässä määrin ovat omaksumassa aiempaa suuremman osan velvollisuuksistaan, jotta ne voivat edistää ihmisten hyvinvointia ja edistystä. Selvästikin yksilön, yhteisön ja laitosten kehittymiseen liittyy siis suunnaton lupaus. Tämän lisäksi olemme vielä panneet erityisen iloisina merkille, että rakastava kiintymys ja yhteinen tuki ovat tunnusomaisia niille suhteille, jotka yhdistävät näitä kolmea toisiinsa.

Tämän vastakohtana yleensä maailmassa kolmen vastaavan toimijan – kansalaisen, valtion ja yhteiskunnallisten laitosten – väliset suhteet heijastavat sitä epäsopua, joka on ominaista ihmiskunnan myrskyisälle siirtymävaiheelle. Koska ne ovat haluttomia toimimaan orgaanisen kokonaisuuden toisistaan riippuvaisina osina, ne ovat juuttuneet valtataisteluun, joka lopulta osoittautuu hyödyttömäksi. Kuinka erilainen onkaan ‘Abdu’l-Bahán lukemattomissa muistioissaan ja puheissaan kuvailema yhteiskunta, jossa jokapäiväistä vuorovaikutusta samoin kuin valtioiden välisistä suhteista muovaa tietoisuus ihmiskunnan ykseydestä. Tämän tietoisuuden innoittamia vuorovaikutussuhteita bahá’ít ja heidän ystävänsä ovat kehittämässä kylissä ja naapurustoissa kaikkialla maailmassa; niistä voidaan erottaa vastavuoroisuuden ja yhteistyön, sopusoinnun ja rakkauden puhtaita sulotuoksuja. Näin vaatimattomassa ympäristössä on muotoutumassa näkyvä vaihtoehto yhteiskunnan tavanomaiselle taistelulle. Niinpä tulee ilmeiseksi, että yksilö, joka haluaa ilmaista itseään vastuuntuntoisesti, osallistuu huomaavaisesti yhteisen hyvän edistämiseen tarkoitettuun neuvotteluun ja sysää pois houkutuksen pitää itsepintaisesti kiinni omista mielipiteistään; että bahá’í-laitos, joka arvostaa tarvetta hedelmällisten tulosten saavuttamiseen suunnattuun koordinoituun toimintaan, ei pyri hallitsemaan vaan tukemaan ja kannustamaan; että yhteisö, jonka on tarkoitus ottaa vastuu omasta kehittymisestään, tunnistaa, minkälainen verraton etu on ykseydessä, joka on mahdollista saavuttaa osallistumalla varauksettomasti laitosten laatimiin suunnitelmiin. Bahá’u’lláhin ilmoituksen vaikutuksesta näiden kolmen toimijan väliset suhteet ovat saamassa uutta lämpöä, uutta elämää; kokonaisuutena ne muodostavat kasvupohjan, jossa vähitellen kehittyy maailman henkinen sivilisaatio, jolle on ominaista jumalallisen innoituksen leima.

Ilmoituksen valo on tarkoitettu valaisemaan kaikkia ponnistuksen alueita; niistä jokaisessa yhteiskuntaa ylläpitävät ihmissuhteet tullaan järjestämään uudelleen; jokaisessa niistä maailma etsii esimerkkejä siitä, miten ihmisten tulisi käyttäytyä toisiaan kohtaan. Tarjoamme tarkasteltavaksenne ihmiskunnan talouselämän, ottaen huomioon miten silmiinpistävä osa sillä on sen kuohunnan aiheuttamisessa, johon niin monet ihmiset ovat viime aikoina joutuneet mukaan. Talouselämässä epäoikeudenmukaisuutta suvaitaan piittaamattomasti ja suhteetonta voittoa pidetään menestyksen vertauskuvana. Niin syvään ovat tällaiset turmiolliset asenteet juurtuneet, että on vaikea kuvitella, kuinka kukaan voisi yksin muuttaa niitä vallitsevia normeja, jotka tällä alalla hallitsevat ihmissuhteita. Siitä huolimatta on varmasti joitakin käytäntöjä, joita bahá’í karttaa, kuten epärehellisesti toimiminen tai muiden taloudellinen riistäminen. Jumalallisten kehotusten uskollinen noudattaminen edellyttää, että talouteen liittyvän käytöksen ja bahá’ín uskomusten välillä ei ole mitään ristiriitaa. Soveltamalla elämäänsä bahá’í-uskon oikeudenmukaisuuteen ja kohtuuteen liittyviä periaatteita yksi ainoa sielu voi ylläpitää käyttäytymismallia, joka on paljon korkeampi kuin se matala kynnys, jonka maailma on asettanut itselleen mittapuuksi. Ihmiskunta on väsynyt, koska siltä puuttuu elämänmalli, jota se voisi tavoitella; me toivomme teidän vaalivan yhteisöjä, joiden toimintatavat antavat maailmalle toivoa.

Vuoden 2001 riḍván-sanomassamme me viittasimme siihen, että niissä maissa, joissa joukkojen liittymisen prosessi on edennyt riittävästi ja kansallisten yhteisöjen olosuhteet ovat suotuisat, me hyväksyisimme sen, että kansallisella tasolla perustettaisiin palvontapaikkoja, joiden rakentamisesta tulisi bahá’í-uskon muotoutumisen aikakauden viidennen ajanjakson piirre. Äärimmäisen iloisina me ilmoitamme nyt, että kansallinen mashriqu’l-adhkár rakennetaan kahteen maahan: Kongon demokraattiseen tasavaltaan ja Papua-Uuteen-Guineaan. Meidän asettamamme kriteerit ovat niissä selvästi täyttyneet, ja niiden kansojen vastakaiku nykyisten suunnitelmien sarjan luomiin mahdollisuuksiin on ollut lähestulkoon hätkähdyttävää. Kun viimeisen mannermaisen temppelin rakennustyöt Santiagossa ovat jo käynnistyneet, kansallisten palvontapaikkojen rakentamisprojektien aloittaminen on jälleen yksi ilahduttava osoitus Jumalan uskon tunkeutumisesta yhteiskunnan kamaraan.

Vielä yksi askel on mahdollinen. Mashriqu’l-adhkár, jota ‘Abdu’l-Bahá kuvaili ”yhdeksi maailman elintärkeimmistä laitoksista”, tuo yhteen bahá’í-elämän kaksi välttämätöntä ja toisistaan erottamatonta puolta: palvonnan ja palvelun. Näiden kahden yhdistyminen heijastuu myös siinä eheydessä, joka vallitsee suunnitelman yhteisörakentamisen piirteiden välillä, etenkin rukoustilaisuuksissa ilmenevän hartaudellisen hengen ja kyvykkyyttä ihmiskunnan palvelemiseen edistävän koulutusprosessin nopeassa kehittymisessä. Palvonnan ja palvelun välillä vallitseva suhde on erityisen voimakas ympäri maailmaa niillä seuduilla, missä bahá’í-yhteisöjen koko ja elinvoimaisuus ovat kasvaneet huomattavasti ja missä osallistuminen sosiaaliseen toimintaan on näkyvää. Jotkin niistä on valittu keskuksiksi oppimisen levittämiseen, jotta ystävien kykyä edistää varhaisnuorten ohjelmaa voidaan kehittää niiden ohjauksessa toimivilla seuduilla. Kyky ylläpitää tätä ohjelmaa, kuten me olemme viime aikoina ilmaisseet, kiihdyttää myös opintopiirien ja lastentuntien kehitystä. Näin ollen ensisijaisen tarkoituksensa lisäksi oppimiskeskus vahvistaa laajentamisen ja lujittamisen koko järjestelmää. Nimenomaan näillä seuduilla voidaan tulevina vuosina harkita paikallisen mashriqu’l-adhkárin rakentamista. Sydän kiitollisuudesta tulvien Ikiaikaista Kauneutta kohtaan riemuitsemme siitä, että voimme ilmoittaa aloittavamme neuvottelut asianomaisten kansallisten henkisten neuvostojen kanssa ensimmäisen paikallisen palvontapaikan rakentamisesta kussakin seuraavista seuduista: Battambang Kamputsea; Bihar Sharif, Intia; Matunda Soy, Kenia; Norte del Cauca, Kolumbia ja Tanna, Vanuatu.

Kahden kansallisen ja viiden paikallisen mashriqu’l-adhkárin rakentamisen tukemiseksi olemme päättäneet perustaa Bahá’í-maailmankeskukseen temppelirahaston kaikkien tällaisten projektien edistämiseksi. Ystäviä kaikkialla kutsutaan lahjoittamaan siihen uhrautuvasti, taloudellinen tilanteensa mukaisesti.

Rakastetut työtoverit: maaperä, jonka ‘Abdu’l-Bahán käsi rikkoi sata vuotta sitten, on tarkoitus rikkoa vielä seitsemässä muussa maassa, mikä on alkusoitto sille päivälle, jolloin jokaisessa kaupungissa ja kylässä Bahá’u’lláhin tahtoa noudattaen kohotetaan rakennus Herran palvontaan. Näistä Jumalan muistelon aamunkoiton paikoista loistavat Hänen valonsäteensä ja soivat Hänen ylistyksensä hymnit.

”Jumalan kirja on selkosellaan, ja Hänen sanansa kutsuu ihmiskuntaa Hänen tykönsä.” Näin riemastuttavin ilmaisuin Korkein kynä kuvailee yhdentymisen ja yhteen kokoontumisen päivän tuloa. Bahá’u’lláh jatkaa: ”Kuulkaa, oi Jumalan ystävät, Hänen ääntänsä, jolle maailma on vääryyttä tehnyt, ja pitäkää lujasti kiinni kaikesta, mikä ylentää Hänen asiaansa.” Hän kehottaa edelleen seuraajiaan: ”Neuvotelkaa keskenänne äärimmäisen ystävyyden ja täydellisen toveruuden hengessä ja pyhittäkää elämänne kallisarvoiset päivät maailman parantamiseen ja Hänen asiansa edistämiseen, joka on kaikkien Ikiaikainen ja Korkein Herra.”

Rakkaat työtoverit: Tämä sykähdyttävä lausunto tulee vaistomaisesti mieleen nähdessämme teidän omistautuneet ponnistuksenne ympäri maailmaa vastauksena Bahá’u’lláhin kutsuun. Kaikkialla voidaan nähdä verraton vastakaiku Hänen kutsuunsa. Niiden, jotka pysähtyvät pohtimaan jumalallisen suunnitelman kehittymistä, on mahdotonta olla huomaamatta, kuinka Jumalan sanan voima vahvistuu naisten ja miesten, lasten ja nuorten sydämessä, maassa toisensa jälkeen, seudusta toiseen.

Maailmanlaajuinen yhteisö on hiomassa kykyään tulkita lähiympäristönsä todellisuutta, eritellä siihen liittyviä mahdollisuuksia ja soveltaa järkevästi viisivuotissuunnitelman menetelmiä ja työkaluja. Odotetusti kokemusta on kertymässä ripeimmin niillä seuduilla, missä oppimisen rajoja ollaan tietoisesti laajentamassa. Tällaisissa paikoissa on ymmärretty hyvin ne keinot, joiden avulla on mahdollista auttaa yhä useampia yksilöitä vahvistamaan palvelukykyänsä. Elinvoimainen koulutusinstituutti toimii kantavana voimana yhteisön pyrkimyksissä edistää suunnitelmaa, ja heti kun se on mahdollista, instituuttikursseille osallistumisen kautta kehittyneitä taitoja ja kykyjä hyödynnetään kentällä. Päivittäisen sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta jotkut tapaavat sieluja, jotka ovat avoimia henkisten asioiden tarkasteluun, joka toteutetaan monenlaisissa ympäristöissä; joidenkin on mahdollista reagoida vastaanottavaisuuteen kylässä tai naapurustossa, kenties muutettuaan alueelle muualta. Yhä useammat nousevat kantamaan vastuuta, mikä paisuttaa niiden rivejä, jotka palvelevat ohjaajina, valmentajina ja lasten opettajina tai hallinnoivat ja koordinoivat tai ahertavat muulla tavoin tätä työtä tukien. Ystävien sitoutuminen oppimiseen näkyy heidän sinnikkyydessään omissa pyrkimyksissään ja halukkuudessaan kulkea toisten rinnalla heidän ponnistuksissaan. Tämän lisäksi he kykenevät pitämään selkeästi näköpiirissään seudulla kehittyvän toimintamallin kaksi toisiaan täydentävää näkökulmaa: näistä ensimmäinen on kolmen kuukauden pituiset toimintajaksot – kasvuohjelman rytmikäs syke – ja toinen on lasten, varhaisnuorten sekä nuorten ja aikuisten kasvatusprosessin selkeästi erottuvat vaiheet. Samalla kun ystävät ymmärtävät selvästi näiden kolmen vaiheen välisen yhteyden, he ovat tietoisia siitä, että kullakin niistä on oma dynamiikkansa, omat tarpeensa ja omat luontaiset ansionsa. Ennen kaikkea he ovat tietoisia käynnissä olevista voimakkaista henkisistä voimista, joiden vaikutus on havaittavissa niin yhteisön edistymistä heijastavissa määrällisissä tiedoissa kuin sen saavutuksista kertovien kuvausten runsaudessa. Erityisen lupaavaa on, että näistä kaikkein kehittyneimmille seuduille ominaisista selvästi erottuvista ja silmäänpistävistä piirteistä niin monia on myös havaittavissa yhteisöissä, jotka ovat oman kehityksensä paljon varhaisemmassa vaiheessa.

Sitä mukaa kun ystävien kokemukset ovat syventyneet, heidän kykynsä edistää seudulla rikasta ja monimuotoista elämänmallia, jonka piirissä on satoja tai jopa tuhansia ihmisiä, on lisääntynyt. Miten tyytyväisinä me panemmekaan merkille ne monet oivallukset, joita uskovat parhaillaan saavat pyrkimyksistään. He arvostavat esimerkiksi sitä, että suunnitelman asteittainen esiin tuleminen seututasolla on dynaaminen prosessi, joka on väistämättä monimutkainen eikä sovellu helposti yksinkertaistettavaksi. He näkevät, miten se etenee, kun he kehittävät kykyään nostattaa ihmisvoimavaroja ja koordinoida ja organisoida palvelemaan nousevien toimintaa hyvin. Ystävät ymmärtävät, että kun tätä kykyä kehitetään, tulee mahdolliseksi yhdistää toisiinsa yhä suurempi määrä aloitteita. Yhtälailla he ovat alkaneet ymmärtää, että kun uusi piirre otetaan käyttöön, se vaatii jonkin aikaa erityishuomiota, mutta että tämä ei millään tavoin vähennä yhteisörakentamiseen liittyvien ponnistusten muiden puolien merkitystä. Sillä he ymmärtävät, että jos oppimisen on oltava heidän toimintamallinsa, heidän on oltava valppaita niiden mahdollisuuksien suhteen, joita tiettynä ajankohtana erityisen sopivaksi osoittautuva suunnitelman työkalu tarjoaa, ja tarvittaessa käytettävä enemmän energiaa sen kehittämiseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaisen on keskityttävä suunnitelman samaan puoleen. Ystävät ovat myös oppineet, että kasvuohjelman jokaisen toimintajakson laajentamisvaiheen aikana ei ole tarpeen keskittää huomiota samaan päämäärään. Olosuhteiden mukaan voi olla tarpeen kiinnittää ensisijainen huomio jonkin toimintajakson aikana esimerkiksi sielujen kutsumiseen liittymään bahá’í-uskoon intensiivisten opetuskampanjoiden avulla, joita yksilöt tai kaikki yhdessä voivat toteuttaa. Toisessa toimintajaksossa taas voidaan keskittyä moninkertaistamaan jotakin tiettyä ydintoimintoa.

Lisäksi ystävät ovat tietoisia siitä, että bahá’í-asian työ etenee erilaista vauhtia eri paikoissa ja hyvästä syystä – kyseessä on loppujen lopuksi orgaaninen ilmiö – ja he tuntevat riemua ja rohkaistuvat jokaisesta havaitsemastaan edistysaskeleesta. He todellakin ymmärtävät kunkin yksilön panoksesta kokonaisuuden edistymiselle koituvan hyödyn, ja täten kaikki ottavat kernaasti vastaan jokaisen henkilön suorittaman palvelun, joka vastaa hänen olosuhteidensa suomia mahdollisuuksia. Kokoontumiset pohdintaa varten nähdään enenevässä määrin tilaisuuksina, joissa yhteisön ponnistukset ovat kokonaisuudessaan vilpittömän ja mieltä ylentävän tarkastelun kohteena. Osallistujat kuulevat, mitä on kaiken kaikkiaan saavutettu, ymmärtävät omat ponnistuksensa tässä valossa ja heidän tietonsa kasvuprosessista lisääntyy, kun he omaksuvat laitosten neuvot ja oppivat uskontoveriensa kokemuksista. Tällaisia kokemuksia vaihdetaan myös lukuisissa muissa tiloissa, joita kehittyy tiettyihin ponnistuksiin intensiivisesti osallistuvien ystävien neuvottelua varten, ovatpa he mukana samanlaisessa toimintalinjassa tai palvelevat tietyssä osassa seutua. Kaikki nämä oivallukset ovat osa laajempaa ymmärrystä siitä, että edistystä saavutetaan helpoiten rakkauden täyttämässä ympäristössä – sellaisessa, jossa puutteet jätetään pitkämielisesti huomiotta, esteet ylitetään kärsivällisesti ja hyväksi todetut lähestymistavat otetaan vastaan innostuneesti. Ja niinpä joka tasolla toimivien bahá’í-uskon laitosten ja toimijoiden viisaan ohjauksen kautta ystävien ponnistukset, olivatpa ne yksilötasolla miten vaatimattomia hyvänsä, yhdistyvät yhdeksi yhteiseksi ponnistukseksi sen varmistamiseksi, että vastaanottavaisuus Siunatun kauneuden kutsulle tunnistetaan nopeasti ja sitä ravitaan tehokkaasti. Tällaisessa tilanteessa oleva seutu on selvästikin sellainen, missä yksilön, laitosten ja yhteisön – suunnitelman kolmen edistäjän – väliset suhteet ovat kehittymässä vahvasti.

Tässä menestyvän toiminnan maisemassa yksi näkymä ansaitsee erityismaininnan. Teille kolme vuotta sitten osoitetussa sanomassa me ilmaisimme toiveemme, että seuduilla, missä on käynnissä intensiivinen kasvuohjelma, ystävät yrittäisivät oppia enemmän yhteisörakentamisen keinoista luomalla intensiivisen toiminnan keskuksia naapurustoihin ja kyliin. Toiveemme ovat ylittyneet, sillä jopa seuduilla, missä kasvuohjelma ei ole vielä saavuttanut intensiivisyyttä, muutamien ponnistelut käynnistää ydintoimintoja pienten alueiden asukkaiden keskuudessa ovat osoittautuneet tehokkaiksi kerta toisensa jälkeen. Perimmiltään tämän lähestymistavan keskipisteenä on niiden väestöryhmien vastakaiku Bahá'u'lláhin opetuksiin, jotka ovat valmiita Bahá'u'lláhin ilmoituksen edistämään henkiseen muodonmuutokseen. Koulutusinstituutin edistämään kasvatusprosessiin osallistuminen motivoi heitä torjumaan yhteiskunnallisten voimien mieleen iskostaman turtuneisuuden ja välinpitämättömyyden ja etsimään sen sijaan toimintamalleja, jotka osoittautuvat elämää muuttaviksi. Siellä missä tämä lähestymistapa on edennyt joitakin vuosia naapurustossa tai kylässä ja ystävät ovat pitäneet yllä keskittymistään, merkille pantavia tuloksia on alkanut tulla näkyviin vähitellen mutta selvästi. Nuoret voimautuvat ottamaan vastuuta itseään nuorempien kehityksestä ympärillään. Vanhemmat ikäpolvet toivottavat tervetulleeksi nuorten panoksen koko yhteisön asioita koskeviin merkityksellisiin keskusteluihin. Yhteisön kasvatuksellisen prosessin edistämä kurinalaisuus kehittää yhtä lailla nuorten kuin vanhojen neuvottelukykyä, ja tavoitteellisiin keskusteluihin alkaa ilmaantua uusia tiloja. Muutos ei rajoitu kuitenkaan ainoastaan bahá’íhin ja niihin, jotka ovat mukana suunnitelman edellyttämissä ydintoiminnoissa ja joiden voidaan kohtuudella odottaa omaksuvan uusia ajattelutapoja ajan myötä. Koko paikan henki muuttuu. Hartaudellinen asenne alkaa muotoutua laaja-alaisesti väestön keskuudessa. Miesten ja naisten tasavertaisuus alkaa näkyä aiempaa voimakkaammin. Lasten kouluttaminen, niin poikien kuin tyttöjen, saa aiempaa suurempaa huomiota. Perheen sisäiset suhteet − jotka ovat vuosisatoja vanhojen asenteiden muovaamia − muuttuvat havaittavasti. Velvollisuudentunto omaa lähiyhteisöä ja fyysistä ympäristöä kohtaan tulee hallitsevaksi. Jopa ennakkoluulon vitsaus, joka heittää turmiollisen varjonsa jokaisen yhteiskunnan ylle, alkaa antaa periksi ykseyden pakottavalle voimalle. Lyhyesti sanottuna, se yhteisörakentamisen työ, jossa ystävät ovat osallisina, vaikuttaa kulttuurin eri puoliin.

Samaan aikaan kun laajentuminen ja lujittuminen ovat edenneet tasaisesti viimeksi kuluneen vuoden aikana, muut tärkeät toiminta-alueet ovat myös edistyneet, usein läheisesti rinnakkain. Erinomaisena esimerkkinä tästä joissakin kylissä ja naapurustoissa nähdyt kulttuurin tasolla tapahtuneet edistysaskeleet johtuvat melko suureksi osaksi siitä, mitä parhaillaan opitaan bahá’íden osallistumisesta sosiaaliseen toimintaan. Sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen osastomme on vastikään laatinut asiakirjan, johon on kiteytetty tältä alueelta kolmenkymmenen vuoden kokemukset, joita on kertynyt aina siitä asti, kun tämä osasto perustettiin Bahá’í-maailmankeskukseen. Siinä mainitaan esimerkiksi havainto, että koulutusinstituutti antaa elintärkeän sysäyksen ponnistuksille osallistua sosiaaliseen toimintaan. Tämä ei johdu pelkästään sen edistämästä ihmisvoimavarojen lisääntymisestä. Instituuttiprosessin kehittämät henkiset oivallukset, ominaisuudet ja taidot ovat osoittautuneet yhtä ratkaiseviksi sosiaaliseen toimintaan osallistumiselle kuin ne ovat kasvuprosessiin vaikuttamiselle. Lisäksi siinä selitetään, kuinka bahá’í-yhteisön selvästi toisistaan erottuvia ponnistuksen alueita ohjaa yhteinen, jatkuvasti kehittyvä käsitteellinen toimintakehys, joka koostuu toisiaan vahvistavista tekijöistä, vaikka nämä saavatkin erilaisen ilmenemismuodon eri toiminta-alueilla. Tämä kuvailemamme asiakirja toimitettiin hiljattain kansallisille henkisille neuvostoille, ja me kutsumme niitä harkitsemaan, neuvonantajien kanssa neuvotellen, kuinka siinä tarkastellut käsitteet voivat auttaa tehostamaan nykyisiä niiden tuen alaisina tavoiteltuja sosiaalisen toiminnan ponnistuksia ja lisäämään tietoisuutta tästä bahá’í-ponnistuksen merkittävästä ulottuvuudesta. Tätä ei pitäisi tulkita yleiseksi kehotukseksi ryhtyä laajamittaiseen toimintaan tällä alueella – sosiaalisen toiminnan kehittyminen tapahtuu luonnollisesti sitä mukaa, kun kasvava yhteisö voimistuu – mutta on sopiva aika sille, että ystävät pohtivat syvällisemmin ponnistustensa vaikutuksia yhteiskunnan muuttamiseksi. Tällä alueella tapahtuva oppimisen vyöry asettaa lisääntyviä vaatimuksia sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen osastolle, ja on ryhdytty toimiin sen varmistamiseksi, että osaston toiminta kehittyy samassa suhteessa.

Viimeksi kuluneisiin kahteentoista kuukauteen liittyvä merkittävä piirre on ollut se, miten usein bahá’í-yhteisö on yhdistetty hyvin monenlaisissa eri yhteyksissä pyrkimyksiin saada aikaan yhteiskunnan parantamista yhteistyössä samanhenkisten ihmisten kanssa. Kansainväliseltä areenalta kyläelämän ruohonjuuritasolle mielipidejohtajat ovat kaikenlaisissa yhteyksissä ilmaisseet olevansa tietoisia siitä, että bahá’íden sydämen asiana ei ole ainoastaan ihmiskunnan hyvinvointi vaan että heillä on vakuuttava käsitys siitä, mitä on saavutettava ja tehokkaat keinot pyrkimystensä toteuttamiseen. Nämä arvostuksen osoitukset ja tuki ovat tulleet myös aiemmin täysin odottamattomilta tahoilta. Esimerkiksi jopa bahá’í-uskon synnyinseuduilla bahá’íden tielle sortajan asettamista suunnattomista esteistä huolimatta he saavat yhä enemmän tunnustusta niistä syvällisistä seuraamuksista, joka heidän sanomallaan on heidän valtionsa tilaan, ja heitä kohtaan osoitetaan kunnioitusta heidän peräänantamattomasta päättäväisyydestään antaa oma panoksensa kotimaansa edistykseen.

Iranin uskollisten [ystävien] kestämät kärsimykset, etenkin viimeisimmän vainojen aallon käynnistymisen jälkeisinä vuosikymmeninä, ovat kannustaneet heidän veljiään ja sisariaan muissa maissa puolustamaan heitä. Niiden verrattomien lahjojen joukosta, jotka maailmanlaajuinen bahá’í-yhteisö on saanut tämän sinnikkyyden seurauksena, me mainitsemme tässä yhteydessä yhden: kansallisen tason erityistoimijoiden vaikuttava verkosto, joka on osoittautunut kykenevänsä edistämään järjestelmällisesti suhteita hallituksiin ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioihin. Peräkkäisten suunnitelmien prosessit ovat tämän kanssa rinnakkain hioneet yhteisön kykyä osallistua vallalla oleviin keskusteluihin kaikissa tiloissa, missä niitä esiintyy – henkilökohtaisista keskusteluista kansainvälisiin keskustelufoorumeihin. Ruohonjuuritasolla osallistuminen tämänlaisiin pyrkimyksiin kehittyy luonnollisesti saman orgaanisen lähestymistavan kautta, joka on ominaista tasaisesti lisääntyvälle ystävien osallistumiselle sosiaaliseen toimintaan, eikä sen alulle panemiseen tarvita erityisponnistusta. Kansallisella tasolla siitä on kuitenkin yhä useammin tulossa kymmenissä kansallisissa yhteisöissä jo toimivien samojen omistautuneiden toimijoiden huomion kohde, ja se etenee tutun ja tuloksellisen toimintamallin − toiminnan, pohdinnan, neuvottelun ja opiskelun − kautta. Tällaisten ponnistusten tehostamiseksi, tätä aluetta koskevan oppimisen helpottamiseksi ja sen varmistamiseksi, että otetut askeleet ovat yhtenäisiä bahá’í-yhteisön muiden pyrkimysten kanssa, me olemme vastikään perustaneet Bahá’í-maailmankeskukseen julkisen keskustelun osaston (Office of Public Discourse). Kutsumme sitä avustamaan kansallisia henkisiä neuvostoja tällä alueella edistämällä ja koordinoimalla asteittain toimintoja ja järjestelmällistämällä saatuja kokemuksia.

Rohkaisevaa edistystä on tapahtumassa myös muilla alueilla. Santiagossa, Chilessä, missä Etelä-Amerikan äititemppeliä ollaan pystyttämässä, rakennustyö etenee joutuin. Perustusten, kellarin ja huoltotunnelin betonirakenteet ovat valmiit kuten myös pylväät, jotka kannattavat rakennuksen runkoa. Tähän projektiin liittyvät ennakko-odotukset ovat kasvamassa, ja samanlainen odotuksen tunne on viriämässä niissä seitsemässä maassa, joissa on tarkoitus rakentaa kansallinen tai paikallinen mashriqu’l-adhkár. Kussakin niistä valmistelut ovat käynnistyneet, ja uskovien temppelirahastoihin antamia lahjoituksia on alettu käyttää. Huomioon otettavat käytännön seikat, kuten sijainti, suunnittelu ja resurssit, edustavat kuitenkin vain yhtä puolta siitä työstä, johon ystävät ovat ryhtyneet. Perimmiltään kyseessä on henkinen hanke, johon koko yhteisö osallistuu. Mestari kutsuu mashriqu’l-adhkária ”jumalallisten vahvistusten magneetiksi”, ”Herran mahtavaksi perustaksi” ja ”Jumalan uskon lujaksi pilariksi”. Minne tahansa se perustetaankin, siitä tulee luonnollisesti sitä ympäröivän yhteisörakentamisen kokonaisuuteen kuuluva tekijä. Niissä paikoissa, minne Jumalan palvontatalon on määrä ilmaantua, tietoisuus tästä todellisuudesta on jo syvenemässä uskovien rivijäsenten keskuudessa, jotka ymmärtävät, että heidän yhteisen elämänsä on heijastettava yhä paremmin sitä palvonnan ja palvelun yhteyttä, jota mashriqu’l-adhkár ilmentää.

Kullakin rintamalla me siis näemme bahá’í-yhteisön liikkuvan tasaisesti eteenpäin, edeten ymmärryksessään, innokkaana saamaan oivalluksia kokemuksista, valmiina tarttumaan uusiin tehtäviin, kun se on mahdollista voimavarojen kannalta, reagoiden ketterästi uusiin välttämättömyyksiin, tietoisena tarpeesta varmistaa yhtenäisyys niiden erilaisten toiminta-alueiden välillä, joihin se osallistuu, ja täysin omistautuneena tehtävänsä toteuttamiseen. Sen antaumus ja omistautuneisuus näkyvät siitä valtavasta innosta, jonka kaksi kuukautta sitten tapahtunut ilmoitus 95 nuorisokonferenssin koolle kutsumisesta kautta maailman on saanut aikaan. Olemme kiitollisia paitsi nuorten itsensä reaktiosta myös niistä tuen ilmauksista, joita ovat esittäneet heidän uskontoverinsa, jotka arvostavat sitä, miten Bahá’u’lláhin nuoremmat seuraajat toimivat elintärkeänä kannustimena koko bahá’í-asian yhteisölle.

Me olemme täynnä toivoa nähdessämme yhä uusia todisteita Bahá’u’lláhin sanoman leviämisestä, sen vaikutuksen laajuudesta ja kasvavasta tietoisuudesta siihen kätkeytyvistä ihanteista. Tänä vuosijuhlien aikana me muistelemme tuota ”ylenmääräisen autuuden päivää”, jonka puolitoista vuosisataa erottaa tästä riḍvánista ja jolloin Abhá-kauneus ensimmäisen kerran julisti tehtävänsä seuralaisilleen Najíbíyyih-puutarhassa. Tuosta pyhitetystä paikasta Jumalan sana on levinnyt jokaiseen kaupunkiin ja jokaiselle rannikolle, kutsuen ihmiskuntaa kohtaamiseen Luojansa kanssa. Ja tuosta alkuperäisestä Jumalasta hurmioituneiden rakastajien seurueesta on puhjennut kukkaan monimuotoinen yhteisö, monivärisiä kukkia Hänen hoivaamaansa puutarhaan. Jokaisena kuluvana päivänä vastaheränneiden sielujen kasvava joukko kääntyy rukoillen kohti Hänen pyhäkköänsä, kohti paikkaa, jossa tuon siunatun päivän kunniaksi ja Korkeimman nimen yhteisölle suodusta jokaisesta siunauksesta kiitollisina me painamme päämme rukoukseen pyhällä kynnyksellä.

Kokonaiset kolme vuotta on kulunut siitä, kun alkoi Jumalallisen suunnitelman kehkeytymisen nykyinen kehitysvaihe, ponnistus, joka nivoo Bahá’u’lláhin seuraajat yhteen yhteiseen henkiseen pyrkimykseen. Jumalan ystävät ovat vain kahden vuoden päässä sen määrätystä päättymisestä. Kasvuprosessia eteenpäin vievät kaksi tärkeää liikettä – osallistujien tasainen virta koulutusinstituutin kurssisarjan läpi ja seutujen siirtyminen eteenpäin kehitysjatkumossa – ovat valtavasti vahvistuneet viime vuonna pidetyistä nuorikonferensseista vapautuneen tarmon purkauksen ansiosta. Bahá’í-maailman saavuttama aiempaa suurempi kyvykkyys saada suuria joukkoja nuoria liikkeelle palvelun kentälle voi nyt tuottaa lisätuloksia. Sillä jäljellä olevana ajanjaksona nykyisten kasvuohjelmien vahvistamiseen ja uusien ohjelmien aloittamiseen liittyvät ratkaisevan tärkeät tehtävät nousevat kiireellisinä esiin. Ennen tämän ajanjakson päättymistä Korkeimman nimen yhteisö on nyt hyvissä asemissa lisätäkseen tavoitteesta vielä puuttuvat kaksituhatta seutua tällaisia ohjelmia jo aloittaneiden seutujen joukkoon.

Miten iloisia me olemmekaan nähdessämme, että tätä pyrkimystä edistetään pontevasti maapallon kaukaisimmilla alueilla ja monenlaisissa olosuhteissa ja ympäristöissä seuduilla, joiden määrä on kasvanut jo noin kolmeentuhanteen. Monet seudut ovat vaiheessa, missä liikevoimaa on syntymässä muutamien yksinkertaisten toimintalinjojen toteuttamisesta. Muilla seuduilla on toinen toistaan seuranneiden toimintajaksojen seurauksena yhä enemmän niitä, jotka toimivat aloitteellisesti käynnistämällä toimintoja suunnitelman toimintakehyksessä, ja toiminnan aste on aiempaa voimaperäisempää. Sitä mukaa kun henkisen koulutusprosessin laatu paranee kokemuksen myötä, myös sieluja viehättää entistä enemmän osallistua siihen. Aika ajoin toimintaan voi ilmaantua tauko tai etenemistä haittaava este; syvällinen neuvottelu umpikujan syistä yhdistettynä kärsivällisyyteen, rohkeuteen ja peräänantamattomuuteen mahdollistaa vauhdin palauttamisen. Yhä useammilla seuduilla kasvuohjelman laajuus ja monitahoisuus ovat kasvamassa vastaten suunnitelman kolmen edistäjän – yksilön, yhteisön ja bahá’í-uskon laitosten – kasvavaa pystyvyyttä luoda keskinäistä tukea antava ympäristö. Me olemme myös ilahtuneita siitä, että odotetusti yhä useammilla seuduilla sadan tai sitä useamman joukko sujuvoittaa tuhannen tai sitä useamman osallistumista sellaisen elämänmallin luomiseen, joka on henkinen, dynaaminen ja saa aikaan muodonmuutosta. Aivan alusta alkaen tämä prosessi on perustunut yhteiseen liikkeeseen kohti aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin visiota, jonka on kuvannut Hän, joka antaa maailmalle elämän. Kun kuitenkin mukana on näin suuria joukkoja, koko väestön liikkeestä tulee näkyvä.

Tämä liike on erityisen ilmeistä niillä seuduilla, minne on tarkoitus perustaa paikallinen mashriqu’l-adhkár. Yksi esimerkki tällaisesta seudusta sijaitsee Vanuatulla. Tannan saarella asuvat ystävät ovat ponnistelleet kaikkensa antaen lisätäkseen tietoisuutta suunnitellusta palvontatalosta. He ovat jo saaneet saaren 30 000 asukkaasta peräti kolmanneksen mukaan koko ajan laajenevaan keskusteluun sen merkityksestä useilla eri tavoilla. Kyky pitää yllä ylevähenkistä keskustelua niin monilukuisten ihmisten kanssa on hioutunut vuosien kokemuksesta kertoa Bahá’u’lláhin opetuksista ja vireän koulutusinstituutin vaikutuspiirin laajenemisen ansiosta. Varsinkin saaren varhaisnuorten ryhmät kukoistavat ja saavat kannustusta kyläpäälliköiltä, jotka näkevät niiden osallistujien voimaantuvan henkisesti. Keskuudessaan vallitsevan ykseyden ja omistautumisen kannustamina nämä nuoret eivät ole ainoastaan karkottaneet itsestään joutenolon velttoutta, vaan he ovat myös erilaisten käytännön projektien kautta löytäneet keinot työskennellä yhteisönsä parantamisen eteen. Tuloksena tästä kaikenikäiset, myös heidän omat vanhempansa, ovat heränneet osallistumaan rakentavaan toimintaan. Uskovien ja laajemman yhteiskunnan keskuudessa aletaan ymmärtää, minkälainen siunaus on pystyä kääntymään paikallisen henkisen neuvoston puoleen ohjauksen saamiseksi ja ratkaisun löytämiseksi vaikeisiin tilanteisiin. Henkisten neuvostojen päätöksille on puolestaan yhä tunnusomaisempaa viisaus ja tahdikkuus. Monet asiat viittaavatkin siihen, että kun suunnitelman toimintakehyksen osatekijät yhdistetään eheäksi kokonaisuudeksi, tällä voi olla syvällekäyvä vaikutus väestöön. Nimenomaan tämän jatkuvan laajentamisen ja lujittamisen pohjalta – intensiivisen kasvuohjelman kolmaskymmenes toimintajakso on vastikään päättynyt – ystävät tutkivat aktiivisesti saaren muiden asukkaiden kanssa, mitä mashriqu’l-adhkárin, ”ihmisten sielujen yhteisen keskuksen”, pystyttäminen heidän keskuuteensa tarkoittaa. Perinteisten johtajien aktiivisella tuella Tannan saarelaiset ovat tehneet jo sata ehdotusta temppelin mallista, mikä osoittaa, miten laajalti palvontatalo on kiehtonut mielikuvitusta, ja avaa kiehtovia näkymiä sen tulevasta vaikutuksesta sen siimeksessä elettävään elämään.

Tällä innostavalla kuvauksella on vastineensa lukuisilla edistyneillä seuduilla, missä Bahá’u’lláhin opetuksia aletaan soveltaa naapurustojen ja kylien elinoloihin. Kussakin niistä Bahá’u’lláhin henkilöstä yhä enemmän tietoinen kansa on oppimassa kokemustensa pohdinnan, neuvottelun ja opiskelun avulla, miten heidän tulee käytännössä toteuttaa Hänen ilmaisuunsa sisältyviä totuuksia, jotta laajenevaa henkisen sukulaisuuden piiriä sitoisivat yhä tiiviimmin yhteen yhteisen palvonnan ja palvelun siteet.

Pisimmälle edistyneet yhteisöt ovat monella tapaa viitoittamassa kutsuvaa polkua muiden seurattavaksi. Silti olipa seudun toiminnan taso mikä hyvänsä, nimenomaan paikallisten ystävien kyky oppia yhteisessä toimintakehyksessä vie kehityksen polulla eteenpäin. Kaikilla on osansa tässä hankkeessa; jokaisen panos palvelee kokonaisuuden rikastuttamista. Dynaamisimpia seutuja ovat ne, joilla yhteisön voimavaroista tai käynnistämistä toiminnoista riippumatta ystävät ovat tietoisia siitä, että heidän tehtävänään on tunnistaa, mitä edistymiseen tarvitaan – orastava kyvykkyys, jota on vaalittava, uusia taitoja, jotka on hankittava, viriävien ponnistusten aloittajia, joiden rinnalla on kuljettava, pohdintaan tarvittava aika ja tila, joita on vaalittava, yhteinen ponnistus, jota on koordinoitava – ja sitten löytää luovia tapoja saada käyttöön sen saavuttamiseen tarvittavat aika ja voimavarat. Juuri se, että kulloisiinkin olosuhteisiin liittyy omat haasteensa, auttaa yhteisöjä paitsi yksinkertaisesti hyötymään siitä, mitä muualla bahá’í-maailmassa ollaan oppimassa, myös tuomaan oman lisänsä tähän tietovarantoon. Tietoisuus tästä todellisuudesta vapauttaa tuloksettomasta joustamattoman toimintakaavan tavoittelusta samalla, kun erilaisissa ympäristöissä saatujen oivallusten on silti mahdollista vaikuttaa kasvuprosessiin, kun se omaksuu tietynlaisen muodon ystävien omassa ympäristössä. Koko tämä lähestymistapa on täysin vastakkainen menestyksen ja epäonnistumisen ahdasmielisille käsitteille, jotka synnyttävät kiihkoisuutta tai lamaannuttavat vapaan tahdon. Irrottautuminen on tarpeen. Kun ponnistuksia tehdään ainoastaan Jumalan vuoksi, Hänelle kuuluu kaikki se, mitä tapahtuu, ja jokainen Hänen nimessään saavutettu voitto on tilaisuus ylistää Häntä.

Niin monessa kohtaa uskomme kirjoituksia kuvataan ponnistelun ja siihen vastauksena suodun taivaallisen avun suhdetta: ”Jos vain ponnistelette”, Mestari vakuuttaa yhdessä muistioistaan, ”on varmaa, että tämä kirkkaus loistaa, nämä armon pilvet vuodattavat sateensa, nämä elämää antavat tuulet nousevat puhaltamaan, tämä ihanalta tuoksuva myski leviää kaikkialle.” Vieraillessamme kerta toisensa jälkeen pyhissä hautapyhäköissä anomme puolestanne Kaikkivaltiasta vilpittömästi, että Hän voisi ravita ja vahvistaa teitä, että pyrkimyksenne tavoittaa niitä, jotka eivät vielä ole tutustuneet jumalallisiin opetuksiin, ja vakuuttaa heidät Hänen asiastaan, siunattaisiin runsain mitoin, ja että luottamuksenne Hänen äärettömiin suosionosoituksiinsa olisi järkkymätöntä. Olette aina läsnä rukouksissamme, emmekä me koskaan lakkaa muistamasta rukouksissamme omistautuneita uskollisuuden tekojanne. Kun me silmäämme sitä välttämätöntä, joka on Siunatun kauneuden seuraajien edessä kahtena tulevana vuonna, Mestarin painokas toimintakutsu on hengen pontimena: ”Reväiskää rikki verhot, poistakaa esteet, tarjotkaa elämää antavaa vettä ja näyttäkää tie pelastukseen.”

Riḍvánin loistava aika on käsillä, ja Korkeimman nimen yhteisön saavuttamista korkeuksista on taivaanrannassa näkyvissä lupaavia mahdollisuuksia. Huikea matka on kuljettu: uusia kasvuohjelmia on ilmaantunut, ja vaikka satoja lisää pitää vielä nousta esiin tulevien kahdentoista kuukauden kuluessa, niihin tarvittavan toimintamallin käynnistämiseksi on jo alettu ponnistella lähes jokaisessa niistä seuduista, jotka tarvitaan viisivuotissuunnitelmassa tavoitellun 5 000 kasvuohjelman saavuttamiseksi. Nykyiset kasvuohjelmat ovat vahvistumassa: monet niistä osoittavat aiempaa selvemmin, mikä merkitys on Jumalan asian vaikutuksen ulottamisella syvemmälle yhteisöllisyyteen kautta seudun ja naapurustossa tai kylässä. Kestävään laajamittaiseen laajentamiseen ja lujittamiseen johtavilla poluilla kuljetaan aiempaa vakaammin askelin, uljaiden nuorten usein määrätessä tahdin. Ne keinot, joilla bahá’í-uskon yhteiskuntaa kehittävä voima voidaan vapauttaa eri ympäristöissä, ovat käymässä yhä ilmeisemmiksi, ja ne määräävät piirteet, joiden on oltava ominaisia seudun kasvuprosessin lisäkehitykselle, alkavat vähitellen erottua.

Kehotus tehdä ja tukea tätä työtä on tarkoitettu Bahá’u’lláhin kaikille seuraajille, ja sille on vastaanottavainen jokainen sydän, jota piinaa maailman viheliäinen tilanne, ne surkuteltavat olosuhteet, joista niin lukuisat ihmiset eivät pysty pääsemään pois. Sillä loppujen lopuksi juuri järjestelmällinen, päättäväinen ja epäitsekäs toiminta, johon ryhdytään suunnitelman laajassa toimintakehyksessä, on jokaisen huolestuneen uskovan kaikkein rakentavin vastaus sekasortoisen yhteiskunnan nopeasti lisääntyviin epäkohtiin. Viimeksi kuluneen vuoden aikana on käynyt yhä selvemmäksi, että yhteiskunnallinen yhteisymmärrys niistä ihanteista, jotka ovat perinteisesti yhdistäneet ja sitoneet yhteen kansan, on eri kansoilla eri tavoin yhä enenevässä määrin aikansa elänyt ja loppuun kulunut. Se ei enää voi antaa varmaa suojaa moninaisia omaa etuaan ajavia, suvaitsemattomia ja vahingollisia aatteita vastaan, joita tyytymättömyys ja kauna lietsovat. Ristiriitojen täyttämän maailman näyttäessä päivä päivältä yhä vähemmän itseensä uskovalta näiden tuhoisien oppijärjestelmien kannattajat muuttuvat röyhkeiksi ja häpeämättömiksi. Me muistamme Korkeimman kynän yksiselitteisen tuomion: ”He rientävät kohti helvetin tulta ja erehtyvät sitä valoksi luulemaan.” Kansojen hyvää tarkoittavien johtajien ja hyväntahtoisten ihmisten osaksi on jäänyt yrittää epätoivoisesti korjata yhteiskunnassa näkyvät repeämät ja huomata olevansa voimattomat estämään niiden leviämistä. Tämän kaiken vaikutukset eivät ole nähtävissä ainoastaan suoranaisena yhteentörmäyksenä tai järjestyksen luhistumisena. Siinä luottamuksen puutteessa, joka saa naapurit nousemaan toisiaan vastaan ja rikkoo perhesiteet, siinä vihamielisyydessä, joka sisältyy niin paljoon siitä, mikä tekee yhteiskunnallisen keskustelun virkaa, siinä huolettomuudessa, jolla ihmisen alhaisiin vaikuttimiin vetoamista käytetään vallan saavuttamiseen ja rikkauksien haalimiseen – kaikissa näissä näkyvät päivänselvät merkit siitä, että yhteiskuntaa ylläpitävä moraalinen voima on käynyt huolestuttavan vähiin.

Silti rohkaisevaa on tieto siitä, että tämän rapautumisen keskellä on muotoutumassa uudenlaista yhteistä elämää, joka ilmentää käytännössä kaikkea sitä, mikä ihmisissä on taivaallista. Me olemme huomanneet, kuinka etenkin siellä, missä toiminta opettamisessa ja yhteisörakentamisessa on jatkunut voimallisena, ystävät ovat kyenneet suojautumaan materialismin voimilta, jotka uhkaavat ehdyttää heidän kallisarvoisen tarmonsa. Tämän lisäksi, kun he hoitavat monenlaista muuta heidän aikaansa vaativaa, he eivät myöskään unohda edessään olevia pyhiä ja kiireellisiä tehtäviä. Tällaista huolenpitoa bahá’í-uskon tarpeista ja ihmiskunnan parhaista eduista tarvitaan kaikissa yhteisöissä. Siellä, missä kasvuohjelma on aloitettu aiemmin bahá’í-uskolle avaamattomalla seudulla, me näemme, miten orastava toiminta nousee omistautuneen uskovan sydämessä olevasta rakkaudesta Bahá’u’lláhiin. Huolimatta lisääntyvästä monitahoisuudesta, jolle on ennen pitkää annettava sijaa yhteisön koon kasvaessa, kaikki toiminta kumpuaa tästä yksinkertaisesta rakkauden siteestä. Tämä on se ratkaiseva lanka, josta punotaan toimintajaksosta toiseen kärsivällisen ja keskittyneen ponnistelun malli tutustuttaa lapset, nuoret ja aikuiset henkisiin ajatuksiin, vaalia palvonnan henkeä rukoiluun ja mietiskelyyn tarkoitetuissa kokoontumisissa, herättää keskusteluja, jotka valaisevat ymmärrystä, saada yhä useampia aloittamaan Luovan sanan elinikäinen opiskelu ja sen muuntaminen teoiksi, kehittää yhdessä muiden kanssa kykyä palveluun ja kulkea toinen toisensa rinnalla opitun käytännön toteuttamisessa. Rakkaat ystävät, Abhá-kauneuden rakastetut: Me rukoilemme hartaasti puolestanne joka kerta, kun esittäydymme Hänen pyhällä kynnyksellään, että rakkautenne Häntä kohtaan voisi antaa teille voiman pyhittää elämänne Hänen asialleen.

Erityismaininnan ansaitsevat ne arvokkaat oivallukset, joita saadaan seuduilta ja niissä olevista intensiivisen toiminnan keskuksista, missä yhteisöelämän muutosvoima on saanut mukaansa suuria ihmismääriä. Me olemme ilahtuneita nähdessämme, kuinka toveruuteen ja nöyrään palveluun perustuva keskinäisen tuen kulttuuri on täysin luonnollisesti vakiintunut näille alueille, minkä ansiosta yhä useampia sieluja voidaan järjestelmällisellä tavalla saattaa yhteisön toimintojen piiriin. Todellakin yhä useammissa paikoissa väestön liike kohti Bahá’u’lláhin näkemystä uudesta yhteiskunnasta ei vaikuta enää pelkästään kiehtovalta mahdollisuudelta vaan näkyviin nousevalta todellisuudelta.

Me haluamme osoittaa muutaman sanan lisää teistä niille, joiden ympäristössä ei ole vielä tapahtunut merkittävää edistystä ja jotka kaipaavat muutosta. Eläkää toivossa. Tilanne ei loputtomiin pysy samana. Eikö uskomme historia olekin täynnä kertomuksia epäsuotuisista lähtökohdista mutta suurenmoisista tuloksista? Kuinka monesti ovatkaan muutamien uskovien – nuorten tai vanhojen – tai yhden perheen tai jopa yhden ainoan sielun teot, kun niitä vahvistavat jumalallisen avun voimat, onnistuneet luomaan vireitä yhteisöjä näennäisesti kylmäkiskoisessa ympäristössä? Älkää kuvitelko, että oma tilanteenne on olennaisesti mitenkään erilainen. Seudulla tapahtuva muutos, olipa se sitten ripeää tai kovan työn tulosta, ei seuraa kaavamaisesta menettelystä tai satunnaisesta toiminnasta; se etenee toiminnan, pohdinnan ja neuvottelun tahdissa, ja sen pitävät liikkeessä kokemuksesta kumpuavat suunnitelmat. Tämän lisäksi Rakastetun palvelu on itsessään pysyvän riemun lähde ihmishengelle, mitkä sen välittömät vaikutukset sitten ovatkaan. Rohkaistukaa myös henkisten sukulaistenne esimerkistä bahá’í-uskon kehdossa, siitä, miten heidän rakentava asenteensa, heidän elinvoimaisuutensa yhteisönä ja heidän horjumattomuutensa jumalallisen sanan edistämisessä ovat saamassa aikaan muutosta heidän yhteiskunnassaan ajatusten ja tekojen tasolla. Jumala on kanssanne, teistä jokaisen kanssa. Suunnitelmasta jäljellä olevina kahtenatoista kuukautena edetköön jokainen yhteisö nykytilastaan entistä vankempaan.

Laajentamisen ja lujittamisen ensiarvoisen tärkeä työ laskee lujan perustan niille pyrkimyksille, joihin bahá’í-maailmaa kehotetaan ryhtymään lukuisilla muillakin aloilla. Bahá’í-maailmankeskuksessa ponnistellaan entistä lujemmin, jotta voidaan järjestelmällisesti luetteloida ja varustaa hakemistolla niiden tuhansien muistioiden sisältö, jotka muodostavat tuon mittaamattoman kallisarvoisen perinnön, uskomme pyhät tekstit, jotka on uskottu haltuumme koko ihmiskunnan hyväksi. Tämä tehdään, jotta voidaan nopeuttaa bahá’í-kirjoitusten julkaisemista sekä niiden alkukielillä että englanninkielisinä käännöksinä. Ponnistuksia rakentaa kahdeksan mashriqu’l-adhkária, Jumalan kunniaksi pystytettävää pyhää temppeliä, jatketaan nopeassa tahdissa. Kansallisella tasolla tehtävä ulkoasiaintyö on tehostunut merkittävästi ja muuttunut yhä järjestelmällisemmäksi sekä saanut lisää pontta, kun julkistettiin asiakirja, joka lähetettiin kansallisille henkisille neuvostoille puoli vuotta sitten, jossa hyödynnetään kahtena viimeisenä vuosikymmenenä kertynyttä huomattavaa kokemusta ja joka tarjoaa aiempaa laajemman kehyksen näiden pyrkimysten kehittämiseen tulevaisuudessa. Samaan aikaan Bahá’í Kansainvälisen Yhteisön New Yorkissa ja Genevessä sijaitsevien Yhdistyneiden kansakuntien toimistojen ja Brysselissä sijaitsevan toimiston lisäksi on avattu kaksi uutta sisartoimistoa Addis Abebaan ja Jakartaan, mikä laajentaa mahdollisuuksia bahá’í-asian näkemysten esittämiseen kansainvälisellä tasolla Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa. Lukuisat kansalliset henkiset neuvostot, usein kasvun vaatimusten kannustamina, kehittävät parhaillaan hallinnollista kyvykkyyttään, mikä näkyy niiden käyttöön uskottujen voimavarojen harkitussa hallinnoinnissa, niiden pyrkimyksissä päästä perinpohjaisesti selville yhteisöjensä tilanteesta ja niiden valppaudessa varmistaa, että niiden kansallisten toimistojen toiminta tehostuu koko ajan. Tarve järjestelmällistää tällä toiminnan alalla nykyisin kertyvä vaikuttavan suuri määrä tietoa on johtanut siihen, että Bahá’í-maailmankeskukseen on perustettu hallinnollisten järjestelmien kehittämiseen tarkoitettu toimisto (Office for the Development of Administrative Systems). Aloitteita monenlaisesta yhteiskunnallisesta toiminnasta syntyy jatkuvasti lisää useissa maissa, mikä antaa mahdollisuuden oppia paljon siitä, kuinka bahá’í-opetuksiin tallennettua viisautta voidaan soveltaa käytännössä yhteiskunnallisten ja taloudellisten olojen kohentamiseen. Tämä toiminnan kenttä on niin lupaava, että me olemme perustaneet seitsenhenkisen kansainvälisen neuvoa-antavan ryhmän Yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen toimistoon, mikä aloittaa seuraavan vaiheen tämän toimiston kehityksessä. Kolme tämän ryhmän jäsentä palvelee myös toimiston koordinointiryhmänä ja asuu vakinaisesti Pyhässä maassa.

Tänä riḍvánina me näemme siis, että vaikka onkin vielä paljon tehtävää, monet ovat valmiita toimimaan. Tuhansilla seuduilla, naapurustoissa ja kylissä uskon ja varmuuden tuoreet lähteet pulppuavat ilahduttaen niiden henkeä, jotka niiden elvyttävä vesi tavoittaa. Paikoittain vesi soljuu tasaisena purona, paikoittain se virtaa jo jokena. Juuri nyt ei pidä yhdenkään sielun viivytellä joentörmällä – tulkoot kaikki mukaan virtausta vauhdittamaan.

Nyt kun yhdeksänvuotissuunnitelman ensimmäisen vaiheen päättymiseen on enää vuosi aikaa, me olemme innokkaita kertomaan sen edistymisestä ‒ siitä, miten ylevien pyrkimysten antamien loistavien esikuvien ansiosta bahá’í-​uskon esittämä tulevaisuudennäkemys saa yhä useampien sydämen täyttymään toivosta.

2Kasvuprosessi jatkaa etenemistään. Hämmästyttäviä läpimurtoja on tapahtunut monilla eri ilmansuunnilla, joilla huomattavaa edistystä ei ole aiemmin nähty, kun bahá’í-​uskon siemenestä on kasvanut uusia vihantia taimia ja kun kyky työskennellä monien sielujen kanssa samanaikaisesti on alkanut kehittyä. Nämä edistysaskeleet ovat usein olleet mahdollisia omistautuneiden pioneerien ansiosta, jotka Herransa rakkautta hehkuvin sydämin ovat rientäneet vaikuttavan sankkoina joukkoina kotirintaman ja ulkomaiden kohdepaikkakunnille. Niillä seuduilla, missä kasvuohjelma on jo alkanut, huomiota on suunnattu uudelleen sellaisiin hyväksi havaittuihin toimintasuunnitelmiin ja toimintalinjoihin, joita luovasti ja neuvokkaasti soveltamalla ystävien on mahdollista ohittaa toinen ja kolmaskin virstanpylväs. Ja vahvoiksi osoittautuneilla seuduilla bahá’í-​uskon yhteiskuntaa rakentavan voiman pilkahduksista on tulossa yhä näkyvämpiä, kun kasvava toimintaan havahtuneiden sielujen joukko ottaa omakseen vireän ja uudeksi muuttavan bahá’í-​elämän mallin.

3Samaan aikaan ruohonjuuritason yhteiskunnallinen osallistuminen on harpannut huomattavin askelin eteenpäin. Koulutukseen keskittyvät yhteisöjen aloittamat yhteiskunnallisen toiminnan hankkeet ovat moninkertaistuneet kaikkein nopeimmin, mutta myös muut hankkeet ovat edistyneet esimerkiksi maatalouden, terveydenhuollon, ympäristönsuojelun, naisten voimaannuttamisen ja taiteen aloilla. Tämänkaltaiset edistysaskeleet näkyvät selvimmin vahvimmilla seuduilla, missä moni kylä tai naapurusto ‒ jopa yksi ainoa katu tai suuren asukasmäärän rakennus ‒ on kotina sellaiselle väestöryhmälle, joka kokee ylevöityneensä sen ansiosta, että bahá’í-​uskon periaatteita muutetaan kouriintuntuvaksi todeksi. Joillakin alueilla paikalliset johtajat ja muut, jotka ovat vastuussa lasten koulutuksesta tai yhteiskunnallisesta kehityksestä paikallistasolla, eivät vain käänny bahá’íden puoleen saadakseen uusia näkökulmia vaan haluavat tehdä yhteistyötä käytännön ratkaisujen löytämiseksi. Lisäksi me olemme ilahtuneita nähdessämme, että kansallisella ja kansainvälisellä tasolla bahá’íden suhtautumistapa tiettyihin merkityksellisiin julkisiin keskusteluihin herättää yhä enemmän huomiota ja ihailua.

4Yhdeksänvuotissuunnitelma tukeutuu laajaan, maailmanlaajuiseen oppimisprosessiin, joka on yhtä lailla toimiva niin Bolivian ylängöillä kuin Sydneyn lähiöissäkin. Tämä oppimisprosessi on saanut aikaan toimintasuunnitelmia ja toimintaa, jotka soveltuvat kaikkiin oloihin. Se on järjestelmällinen, se on luonnollisesti etenevä, se on kaikenkattava. Se luo yhteyksiä, joista kehkeytyy vastavuoroisia suhteita perheiden, naapureiden, nuorten ja kaikkien niiden välille, jotka ovat valmiita toimimaan tämän suurenmoisen hankkeen edistäjänä. Se rakentaa yhteisöjä, jotka pursuavat mahdollisuuksia. Se mahdollistaa yhteisten korkeiden tavoitteiden saavuttamisen ihmisille, jotka maantieteellinen sijainti, kieli, kulttuuri tai opitut ajattelutavat ovat pitäneet erossa toisistaan mutta jotka ovat nyt kuulleet Bahá’u’lláhin kehotuksen koko maailmalle ”lakkaamatta tehdä kaikkensa parantaakseen toinen toisensa elämää” ja vastanneet siihen. Ja se on täysin Jumalan sanan elävöittävän voiman varassa ‒ joka on ”yhdistävä voima”, ”sielujen liikuttaja ja ihmisten maailman yhdistäjä ja säätelijä” ‒ ja sen innoittaman jatkuvan toiminnan varassa.

5Myrskyisän taivaan synkkää pimeyttä vasten kuinka kirkas onkaan valo, joka hohtaa omistautuneista ponnistuksistanne! Samalla kun rajuilma riehuu maailmassa, ihmiskuntaa suojaavia turvasatamia rakennetaan eri maissa, alueilla ja seuduilla. Mutta tekemistä on paljon. Kullakin kansallisella yhteisöllä on omat odotuksensa edistyksestä, joka tänä aikana, suunnitelman alkuvaiheessa, on tarkoitus saavuttaa. Aika rientää. Rakkaat ystävät ja jumalallisten opetusten julistajat ja Siunatun kauneuden esitaistelijat ‒ teidän ponnistuksianne tarvitaan nyt. Jokainen edistysaskel, joka on otettu ensi riḍvánia edeltävinä ohikiitävinä kuukausina, auttaa Korkeimman nimen yhteisöä varustautumaan paremmin siihen, mitä sen on saavutettava suunnitelman toisessa vaiheessa. Suotakoon teille menestystä. Tämän vuoksi me rukoilemme ylivaltaista Herraa, tämän vuoksi me anomme Hänen pettämätöntä apuaan, tämän vuoksi me pyydämme Häntä lähettämään suosimansa enkelit auttamaan teistä jokaista.